Mies ei halua muuttaa yhteen, seurusteltu 5 vuotta

Miksi ihmeessä tuossa iässä pitäisi asua yhdessä ja sinulla on vielä alaikäinenkin kotona? Miksi kukaan siihen haluaisi muuttaa? Ymmärrän hyvin ettei mies halua muuttaa asuntoon missä on minkään ikäisiä lapsia tai ylipäätään saman katon alle kun vihdoinkin on oma elämä ja koti.

On kokemusta, mutta minä olen se, joka ei halua muuttaa yhteen. Miksi se on sinulle niin tärkeää? Minunkin mieheni aika ajoin kysyy että onko mieleni muuttunut, mutta ei se muutu. Me vietämme viikonloput yhdessä, välillä tavataan myös viikolla. En jaksaisi joka ilta olla jonkun kanssa. Pitäisi tehdä paljon kompromisseja ja sopia yhteisiä toimintatapoja kotona, tulisi varmaan enemmän kinaakin. Tarvitsen iltaisin oman rauhan kiireisen työn vastapainoksi.

Syy voi olla kotona asuva lapsesi. Jos se ei ole, niin hän ei aio sitoutua.

Vierailija kirjoitti:

On kokemusta, mutta minä olen se, joka ei halua muuttaa yhteen. Miksi se on sinulle niin tärkeää? Minunkin mieheni aika ajoin kysyy että onko mieleni muuttunut, mutta ei se muutu. Me vietämme viikonloput yhdessä, välillä tavataan myös viikolla. En jaksaisi joka ilta olla jonkun kanssa. Pitäisi tehdä paljon kompromisseja ja sopia yhteisiä toimintatapoja kotona, tulisi varmaan enemmän kinaakin. Tarvitsen iltaisin oman rauhan kiireisen työn vastapainoksi.

Miten voit puhua miehestäsi, kun te ette ole naimisissa ettekä asu yhdessä? Tapailet tätä miestä säännöllisesti, mutta käytännössä hän on miesystävä tai tapailukumppani.

Minun mielestäni parisuhde voi olla erinomaisen hyvä ja rakastava, vaikka ei saman katon alla asuttaisikaan kaiken aikaa  - Tietysti se voi monesti olla mutkattominta, jos on myös yhtesiä) nuoria lapsia (, joita Ap:la ilm ei) ja tokihan tällainen "järjestely" maksaa eritavoin kuin se, että olisi vain yksi yhteinen koti...

Uskovainen mies

Ei kukaan halua luopua omasta asunnosta, koska ero tulee kuitenkin nopeasti ja sitten olet tyhjän päällä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä tuossa iässä pitäisi asua yhdessä ja sinulla on vielä alaikäinenkin kotona? Miksi kukaan siihen haluaisi muuttaa? Ymmärrän hyvin ettei mies halua muuttaa asuntoon missä on minkään ikäisiä lapsia tai ylipäätään saman katon alle kun vihdoinkin on oma elämä ja koti.

Ymmärrän Ap:tä hyvin. Aloituksen lukenut vieras ihminen ajattelee, että mies saa heidän kuviossaan sen, mitä haluaa. Ap:n on turhaa haaveilla yhteisestä elämästä tuon miehen kanssa.  Ehkä on parempi lopettaa suhde ja katsoa mitä elämä tuo. Voi löytyä joku, joka oikeasti toivoo yhteistä elämää. On luonnollilsta, että ihminen toivoo elämänkumppania ja yhteenkuuluvutta.

Itse en edes harkitse yhteenmuuttoa, jos jommallakummalla on kotona lapsia. Senkin jälkeen jää nähtäväksi muuttaisinko ollenkaan yhteen. Omissa kodeissa on omat etunsa, mutta toki niin on yhteisessäkin.

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni parisuhde voi olla erinomaisen hyvä ja rakastava, vaikka ei saman katon alla asuttaisikaan kaiken aikaa  - Tietysti se voi monesti olla mutkattominta, jos on myös yhtesiä) nuoria lapsia (, joita Ap:la ilm ei) ja tokihan tällainen "järjestely" maksaa eritavoin kuin se, että olisi vain yksi yhteinen koti...

Uskovainen mies

aloituksessa kyse on siitä, että hän ei koe tilannetta erinomaisen  hyväksi ja rakastavaksi. Hänelle yhteenmuutto merkitsee sitoutumista, vaikka se ei kaikille muille merkitsisi. 

 

näin minä tulkitsen aloituksen

Ei kannata ap muutta yhteen ennen kuin sun lapsi on muuttanut omilleen. Ja sitä paitsi se yhteenmuutto voi tulla kalliiksi naiselle, kun moni mies mielellään maksattaa yhteiset kulut pääosin naisella. Ja sitten tulee riitoja kotitöistä ja rahasta.

Koen että yhteinen arki tekisi suhteesta kokonaisen, nyt vietämme omaa elämäämme omissa osoitteissa. Puheenaihe ahdistaa häntä, kerran humalassa avauduin asiasta ja jopa kyseenalaistin hänen tunteensa minua kohtaan/onko tosissaan. Ja kerroin haluavani suhteelta enemmän. Hän hermostui ja uhkasi erolla, saimme kuitenkin asian jotenkin sovittua. Tilanne on jotenkin tulenarka ja koen etten voi ottaa asiaa enää puheeksi, vaan jatkaa näin tai ei ollenkaan. 

viihdyn itsekin välillä yksin ja kiva että voi olla omassa rauhassa, mutta useimmiten tulee fiilis että olisi kiva edes nukkua toisen vieressä..

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä tuossa iässä pitäisi asua yhdessä ja sinulla on vielä alaikäinenkin kotona? Miksi kukaan siihen haluaisi muuttaa? Ymmärrän hyvin ettei mies halua muuttaa asuntoon missä on minkään ikäisiä lapsia tai ylipäätään saman katon alle kun vihdoinkin on oma elämä ja koti.

 

Ymmärrän Ap:tä hyvin. Aloituksen lukenut vieras ihminen ajattelee, että mies saa heidän kuviossaan sen, mitä haluaa. Ap:n on turhaa haaveilla yhteisestä elämästä tuon miehen kanssa.  Ehkä on parempi lopettaa suhde ja katsoa mitä elämä tuo. Voi löytyä joku, joka oikeasti toivoo yhteistä elämää. On luonnollilsta, että ihminen toivoo elämänkumppania ja yhteenkuuluvutta.

Jäin pohtimaan, että Ap:n peräänkuuluttana yhteenkuuluvuus taitaa olla muutakin kuin "vain" se, rttä mies ja hän ja vielä mahd. hänen poikansa asuisivat sanan katon alla...  Tämä huomio kun Ap kertoi asettavan aikarajoja. Eikö parisuhteessa ajankäytöstä kuren monesta muustakin asiadta sovita ja päätetä yhdessä, eikä aina niin, että ensin katsotaan sopiiko se miehelle sitten vasta sopiiko se naiselke, eikä koskaan toisinpäin. 

Uskovainen mies

Vierailija kirjoitti:

Koen että yhteinen arki tekisi suhteesta kokonaisen, nyt vietämme omaa elämäämme omissa osoitteissa. Puheenaihe ahdistaa häntä, kerran humalassa avauduin asiasta ja jopa kyseenalaistin hänen tunteensa minua kohtaan/onko tosissaan. Ja kerroin haluavani suhteelta enemmän. Hän hermostui ja uhkasi erolla, saimme kuitenkin asian jotenkin sovittua. Tilanne on jotenkin tulenarka ja koen etten voi ottaa asiaa enää puheeksi, vaan jatkaa näin tai ei ollenkaan. 

viihdyn itsekin välillä yksin ja kiva että voi olla omassa rauhassa, mutta useimmiten tulee fiilis että olisi kiva edes nukkua toisen vieressä..

ap

no niin. Tämä kirjoitus paljastaa hyvin tilanteen: sellaisesta suhteesta ei tule pidemmän päälle mitään, jos riidoissa uhataan eroilla. 

Ei jatkoon. Olen ollut vastaavassa tilanteessa kun nuorempi lapsistani asui vielä luonani. Mies olisi halunnut muuttaa yhteen, minä en, enkä muuttanut edes sen jälkeen kun lapsi oli aikuistunut ja hankkinut oman asunnon.

Kävi ilmi että mies oli vongannut tytärtäni.

Tuli ero.

Mies ei halua lastasi huollettavakseen eikä myöskään ole kiinnostunut kiinteämmästä suhteesta kanssasi. Sanoisin, että hanki toinen seurustelusuhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä tuossa iässä pitäisi asua yhdessä ja sinulla on vielä alaikäinenkin kotona? Miksi kukaan siihen haluaisi muuttaa? Ymmärrän hyvin ettei mies halua muuttaa asuntoon missä on minkään ikäisiä lapsia tai ylipäätään saman katon alle kun vihdoinkin on oma elämä ja koti.

 

Ymmärrän Ap:tä hyvin. Aloituksen lukenut vieras ihminen ajattelee, että mies saa heidän kuviossaan sen, mitä haluaa. Ap:n on turhaa haaveilla yhteisestä elämästä tuon miehen kanssa.  Ehkä on parempi lopettaa suhde ja katsoa mitä elämä tuo. Voi löytyä joku, joka oikeasti toivoo yhteistä elämää. On luonnollilsta, että ihminen toivoo elämänkumppania ja yhteenkuuluvutta.

Jäin pohtimaan, että Ap:n peräänkuuluttana yhteenkuuluvuus taitaa olla muutakin kuin "vain" se, rttä mies ja hän ja vielä mahd. hänen po

Tietenkin molemmille pitää sopia. Se joustaa, jolle asia ei ole kynnyskysymys. Jos kumpikaan ei halua joustaa, niin sitten se on ero.

Mies on myös sanonut pelkäävänsä arjen pilaavan suhteemme jos asuisimme yhdessä. Arkea ei oikein pääse pakoon, kyllä suhde muuttuu ajan kuluessa vaikke asuttaisikaan yhdessä. Hänen pitkä avioliittonsa päättyi kun ex vaimo löysi toisen, on ehkä traumatisoinut hänet..

ap

Miksi ihmeessä pitäisi asua yhdessä...en myöskään ymmärrä miksi pitäisi nukkua samassa vuoteessa..

Samassa vuoteessa kyllä riittää vain se hetki kun on tarve paneskeluun 

Viisautta, mielestäni.

Ehkä mies on omien aikaisempien kokemuksiensa vuoksi myös varautunut, varovainen. Ja jos ryhdyt entisestään häntä painostamaan asialla, niin kohta ei sinun tarvitse edes asiaa miettiä. Hän äänestää jaloillaan.

Se, että asutte erillänne ei mielestäni ole mitenkään pois suhteestanne tai sen toimivuudesta. Kummatkin käytte töissä, joten arki on kiireistä. Aikaa löytyy kuitenkin juttelulle, yhteydenpidolle, näette toisianne, olette yhdessä ja ilmeisestikin seksielämääkin on, joten - kaikki hyvin. Omalla olemiselle ajalle on hyvä myös ymmärtää ottaa aikaa, ehkä miehesi arvostaa sitä sinua enemmän.

En lähtisi painostamaan ja puhumaan asiasta. Varsinkin, kerran huomaa, ettei toinen ole asiasta samaa mieltä. Nyt lähinnä kyselet itseltäsi, miten tärkeänä pidät saman katon alla asumista. Jos se on ratkaisevan tärkeä asia, niin - osaat varmasti tehdä tarvittavat siirrot. Muutoin - mitä jos vain nauttisit elämästäsi ja parisuhteestasi?

En muuttaisi yhteen miehen kanssa, jolla asuu vielä lapsi kotona. Oma nuorin on 18v ja muuttaa kirjoitusten jälkeen pesästä. Mulle riittää jo elämä lasten/teinien kanssa, kiitos. En tiedä haluaisinko enää ylipäätään muuttaa yhteen, saa nähdä, jos sellainen tilanne tulee. Väsyttää ajatuskin vääntää kotitöistä jonkun kanssa.

N55