Kuinka moni kokee, että yli n.35 vuotiaana parinvalinta perustuu entistä enemmän samanlaisiin arvoihin ja taustoihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvot voivat myös muuttua elämän aikana. Näin ainakin itselle on käynyt. Valitsisin nyt yli 40-v. ensisijaisesti perhekeskisen ahkeran miehen, joka haluaa lapsia, enkä menestyvää uramiestä, joka ei ota tarpeeksi osaa lasten hoitoon.

Nainen ei voi ulkonäön perusteella Suomessa edes valita miestä, mutta hoikkuudesta en edelleenkään tinkisi. En haluaisi näyttää lapsille epäterveellistä syömistä. Muuten edelleen samat arvot alkoholin käytön ja päihteiden suhteen. Moni mies on Suomessa narkki tai alkoholisti ja näitä on myös paljon hyvätuloisissa menestyvissä miehissä erityisesti johtotehtävissä ja myyntitehtävissä. Kuka nainen oikeastaan noin 40-vuotiaana viitsisi enää lähteä edes etsimään uutta miestä, kun todennäköisyydet hyvän löytämiseen ovat aika pienet?

Minä sanoin tuolla aiemmin että en piittaa ulkonäöstä mutta arvot ja taustat ovat tärkeä as

Noilla kriteereillä voi olla vaikeaa.

Ei se mies sinua tyytyväiseksi tee, oli status ja ammatti mikä tahansa. Monogamia perustuu hyväksymiseen ja luopumiseen, ja vaatii enemmän kuin maallisen yhteensopivuuden kestääkseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsensä kanssa jotkut haluavat mennä parisuhteeseen. Mua naurattaa nyt tuo. Ihmisestä voi tykätä vaikka hän olisi ihan erilainen ns arvoiltaan kuin itse.

Tutkimusten mukaan yhtenevät arvot ovat paras parisuhdeonnea ennustava tekijä. Enkä ihmettele tätä yhtään. Miltä tuntuisi esim. olla suhteessa miehen kanssa, jonka mielestä naisilla ei tulisi olla oikeutta äänestää?

Totta. Tai miehen kanssa joka pitää normaliina oikeutenaan käydä salaa vieraissa höpisten epämääräisesti jostain muka vapaudesta rakkauden ilmentymänä.

Siis oikeasti. Onko tuollaisia narsisteja vielä?

Vierailija kirjoitti:

Tottakai, kun tuntee jo itsensä ymmärtää kuka on samanlainen ja etsii sellaista. Nuorena sitä valitsi suunnilleen pelkän ulkonäön perusteella. Itsekin olen 44 v. ja olen kyllä tullut vähän siihen tulokseen, että toisen ihmisen kanssa asustaminen taitaa kohdaltani olla lusittu. 20 vuoden liitto päättyi kolmisen vuotta sitten. En ole sen jälkeen tavannut ketään sellaista, jonka kanssa vielä haluaisin asua. Ei se ole enää sillä tavalla luontevaa hioa niitä särmiä, kuin parikymppisenä. Hermot vaan menee toisen erilaisiin tapoihin ja siihen kun ei saa tehdä rauhassa omia juttujaan.

Näinhän se on. Melkein käy sääliksi ydinperhelapsia nykyään. Tai niitä, jotka joutuvat asumaan miesten kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa ehdoton kriteeri useimmilla on ettei kumppani äänestä persuja. Niin minullakin.

Kyllä. Jyrkkä ei reunaihmisyydelle

Jos mies ei äänestä persuja tai nainen vasemmistoliittoa niin puoluekanta tuskin kiinnostaa ketään.

Sukupuolesta riippumatta kumman tahansa äänestäminen on ehdoton no-no. Sama vihreiden osalta. Reunaihminen kun on epärehellinen, epäluotettava ja valheellinen hyvin usein.

vähän jää vaihtoehtoja,njos äänestäminenkin rajoittaa. Mites sitten ihminen, joka on äänestänyt 6 tai 7:ää puoluetta.

Minulla seurustelukumppanin etsiminen on aina perustunut noihin. 19-vuotiaana tein hutivalinnan kun toinen osapuoli ei ollut omista arvoistaan selvillä mutta sen jälkeen on onnistunut paremmin. 

 

Kiinnostavaa olisi miettiä, mistä kohtuu että osa kykenee tähän tosiaan jo parikymppisenä ja osa vasta myöhemmin. Itsetuntemuksen määrä? Jotkin tietynlaiset arvot jo nuorena stereotyyppisen hedonismin sijaan? En tiedä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsensä kanssa jotkut haluavat mennä parisuhteeseen. Mua naurattaa nyt tuo. Ihmisestä voi tykätä vaikka hän olisi ihan erilainen ns arvoiltaan kuin itse.

Tutkimusten mukaan yhtenevät arvot ovat paras parisuhdeonnea ennustava tekijä. Enkä ihmettele tätä yhtään. Miltä tuntuisi esim. olla suhteessa miehen kanssa, jonka mielestä naisilla ei tulisi olla oikeutta äänestää?

Totta. Tai miehen kanssa joka pitää normaliina oikeutenaan käydä salaa vieraissa höpisten epämääräisesti jostain muka vapaudesta rakkauden ilmentymänä.

Siis oikeasti. Onko tuollaisia narsisteja vielä?

Ei niitä juurikaan ole 20-35 ikäluokissa enää tuolla ajattelulla. Joku viiskymppisten juttu. Maailma on onneksi muuttunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin samanlaisiin arvoihin, niinkuin koko elämän ajan 🤔 mihin muuhun parisuhde edes voisi perustua? Ulkonäköönkö? Oletko mies?

 

En ajatellut kyllä esim. 16 vuotiaana mitään poliittisia suuntautumisia tai muitakaan elämän arvoja vakavasti ja miten ne tulisi vaikuttamaan. Ne kun sitten alkoivatkin olla vuosien kuluessa ongelma, olikin jo tavallaan myöhäistä. Kuka keskustelee teini ikäisenä esim.toiveista, kun ei tiedä vielä edes itse mitä haluaa. Ylipäätään vielä reilusti yli 30 vuotiaskin on raakile,  jonka mielipiteet muuttuu voimakkaastikkin. Sitä sitten "kasvetaan erilleen". Viimeisin mieheni, jonka tapasin 30 vuotiaana piti lähes 8 vuotta täysin pimennossa asioita, jotka sitten meidät erotti. Yksi oli liittyminen perus suomalaisten puolueeseen ja alkamalla aktiiviksi tässä asiassa. 

Ap.

Luulen että ap ei vain ymmärrä, mitä arvot tarkoittavat ja sen takia ne eivät ole merkanneet. Hän ei puhtaasti näe mitä ne arvot ovat. 

 

Joo, poliittiset mielipiteet voivat liittyä arvoihin, mutta ei ne ole arvoja. Arvot ovat se ydin osa sinua. Mitä pidät arvossa, millaisen haluaisit oman elämäsi olevan, millaisen maailman loisit jos saisit päättää (viimeisin ehkä lähempänä niitä poliittisia arvoja). Mutta yksinkertaisesti: pidätkö työntekoa itsestäänselvänä vai yritätkö päästä elämästä mahdollisimman vähällä? Arvostatko ahkeruutta? Onko tavoitteesi saada mahdollisimman paljon henkilökohtaista nautintoa? Pidätkö läheisiä ihmissuhteita tärkeinä? Jos vaakakuppiin laitetaan perhe tai ystävät, kummat laitat etusijalle? Haluatko viettää vapaa-aikaasi yksin vai toisten kanssa? Haluatko asua esteettisesti kauniissa ympäristössä? Onko sinulle tärkeää päästä kotipihasta luontoon helposti? Haluatko kokeilla ja kokea uusia asioita vai pitäytyä vanhoissa hyväksi havaituissa, tai jopa huonoissa kunhan ei tarvitse kokeilla uutta? Oletko utelias muita kulttuureja ja tapoja kohtaan?

Älykkäät osaavat vastata näihin kysymyksiin jo teini-iässä. Jotkut syvällisemmät ihmiset pohtivatkin näitä tietoisesti, mutta kyllä jokainen älykäs osaa vastata edes suurimpaan osaan vastaavista kysymyksistä niistä kysyttäessä. Eivät ne niin kummoisia ole. Ja nämö ovat niitä arvoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmänkin itsellä merkitsee samanlaiset intressit tällä hetkellä, menneisyys ei kiinnosta ja arvojen ei tarvitse olla samoja. Toki tulisi ongelmia jos esim toinen olisi niin vihreä ettei suostuisi lentämään minnekään, ääriajatukset ovat aina no no.

Olet ilmeisesti persu, koska halusit nimenomaan korostaa sitä, että virhreät arvot ovat huonoja. Muutenhan olisit voinut laittaa esimerkiksi esim. "tulisi ongelmia, jos toinen olisi niin oikeistoa, että...."

Hämmentävää, miten tärkeitä nuo jakolinjat ovat osalle ja kuinka pienistä tiedonmurusista puoluekantaa yritetään päätellä. Jos vihreät olisivat erityisen suosittu puolue niin se varmaan näkyisi heidän kannatuksessaankin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmänkin itsellä merkitsee samanlaiset intressit tällä hetkellä, menneisyys ei kiinnosta ja arvojen ei tarvitse olla samoja. Toki tulisi ongelmia jos esim toinen olisi niin vihreä ettei suostuisi lentämään minnekään, ääriajatukset ovat aina no no.

Olet ilmeisesti persu, koska halusit nimenomaan korostaa sitä, että virhreät arvot ovat huonoja. Muutenhan olisit voinut laittaa esimerkiksi esim. "tulisi ongelmia, jos toinen olisi niin oikeistoa, että...."

Hämmentävää, miten tärkeitä nuo jakolinjat ovat osalle ja kuinka pienistä tiedonmurusista puoluekantaa yritetään päätellä. Jos vihreät olisivat erityisen suosittu puolue niin se varmaan näkyisi heidän kannatuksessaankin?

Ehdottomat ja mustavalkoiset ihmiset tekevät tuota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alle 35 pelkkä paneminen, s.ksikkyys, ulkonäkö. Kyllä. Miltä ME NÄYTETÄÄN INSTAKUVINA-ajatus. 🥸 Jep. Nyt 34 mittarissa ja naurattaa oman nuoruuteni typeryys ja pinnallisuus. Ei löytynyt lasteni äitiä niillä spekseillä. Nainen perheen perustamista varten on yhä haussa ja lujaa onkin.

Eli tämä

Klassinen reitti

 

16-35 v ollaan jännänaisten kanssa

 

35-45v yritetään perustaa perhe tylsän Inka Insinöörin kanssa. Lasten pullahdettua jalat ristiin ja parisuhde karille.

 

45-60 v voimaantumista

Jännänaisilla on se ero jännämiehiin, että jännänaisista ei ole kiinnostunut muut kuin tosi harvat. Normaalilla, vaikkapa kirjoista tai tenniksestä kiinnostuneella naisella on huomattavasti enemmän kysyntää.

Jännänaisilla on aina kysyntää. Hiljaisilla kunnollisilla naisilla paljon vähemmän.

Olen aina valinnut noilla perusteilla, onko siinä jotain outoa? Kuka valitseepelkän ulkonäön pohjalta?

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin samanlaisiin arvoihin, niinkuin koko elämän ajan 🤔 mihin muuhun parisuhde edes voisi perustua? Ulkonäköönkö? Oletko mies?

Jaahas, että lakoninen kulissiliitto hakusessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin samanlaisiin arvoihin, niinkuin koko elämän ajan 🤔 mihin muuhun parisuhde edes voisi perustua? Ulkonäköönkö? Oletko mies?

Jaahas, että lakoninen kulissiliitto hakusessa.

 

Ei kannata aina ajatella ääripäiden kautta. Minusta elämänarvojen kohtaaminen on tärkeä tekijä kestävän ja onnellisen jopa sensuroimattomaksi rakkaussuhteeksi katsottavan parisuhteen kestävyydelle.

Ja ihmettelette miksi miehet valitsevat uudelleen pariutuessa tätä nuorenpaa

Arvot ovat tärkeitä, ja noita määrittäessä kannattaa miettiä pikemminkin arkea kuin juhlapuheita. Mihin haluat aikasi ja rahasi laittaa - siinä arvosi. Kyllä nuo listatut ovat tärkeitä parinvalinnassa - mutta listalla pitäisi olla vielä persoona, luonteenpiirteet.

Ensimmäisessä avioliitossani meillä oli hyvin samanlaiset arvot ja taustat, koulutuskin. Mutta olimme hyvin erilaisia persoonia. minä kaipasin puhumista ja läheisyyttä, hän ei, halusin kompromisseja hän jyrkkänä persoonana määrätä kaiken. Erohan siitä tuli kaikesta yhteisestä huolimatta. Nykyinen mieheni äänestää eri puolueita, ajattelee monista asioista toisin kuin minä ja on taustoiltaan ja koulutustasoltaan erilainen kuin minä. Kuitenkin hän haluaa ymmärtää minua, keskustelee ja kyselee, haluaa läheisyyttäni ja nauramme yhdessä paljon. Parisuhteemme on huomattavasti tasapainoisempi ja onnellisempi kuin ex-miehen kanssa vietetyt vuosikymmenet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin samanlaisiin arvoihin, niinkuin koko elämän ajan 🤔 mihin muuhun parisuhde edes voisi perustua? Ulkonäköönkö? Oletko mies?

Jaahas, että lakoninen kulissiliitto hakusessa.

 

Päinvastoin, jos arvot ja elämäntavat kohtaavat, on parhaat edellytykset syvälle elämän kestävälle rakkaudelle. 

Vierailija kirjoitti:

Arvot ovat tärkeitä, ja noita määrittäessä kannattaa miettiä pikemminkin arkea kuin juhlapuheita. Mihin haluat aikasi ja rahasi laittaa - siinä arvosi. Kyllä nuo listatut ovat tärkeitä parinvalinnassa - mutta listalla pitäisi olla vielä persoona, luonteenpiirteet.

Ensimmäisessä avioliitossani meillä oli hyvin samanlaiset arvot ja taustat, koulutuskin. Mutta olimme hyvin erilaisia persoonia. minä kaipasin puhumista ja läheisyyttä, hän ei, halusin kompromisseja hän jyrkkänä persoonana määrätä kaiken. Erohan siitä tuli kaikesta yhteisestä huolimatta. Nykyinen mieheni äänestää eri puolueita, ajattelee monista asioista toisin kuin minä ja on taustoiltaan ja koulutustasoltaan erilainen kuin minä. Kuitenkin hän haluaa ymmärtää minua, keskustelee ja kyselee, haluaa läheisyyttäni ja nauramme yhdessä paljon. Parisuhteemme on huomattavasti tasapainoisempi ja onnellisempi kuin ex-miehen kanssa vietetyt vuosikymmenet.

Kyllä ehdottomasti pitää niitten toiveiden ja käsityksen hyvästä elämästä osua yhteen, että suhde toimii. Johonkin puoluekantaan juuttuminen on aika yksisilmäinen tapa lähestyä asiaa, se ei ole kuin pieni yksityiskohta jolla ei välttämättä ole mitään merkitystä (no, joillekin voi olla, jos on kovin jyrkkä kannoistaan ja ääripäätä, suurin osa ei ole).  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin samanlaisiin arvoihin, niinkuin koko elämän ajan 🤔 mihin muuhun parisuhde edes voisi perustua? Ulkonäköönkö? Oletko mies?

Jaahas, että lakoninen kulissiliitto hakusessa.

 

Päinvastoin, jos arvot ja elämäntavat kohtaavat, on parhaat edellytykset syvälle elämän kestävälle rakkaudelle. 

Kyllä kahdenkin päivän huumaavan kupliva intohimo on aina parempi!!!

t. Tunteella hetkessä eläjä

Mulla ei elämässä perustu statukseen oikeastaan mikään. Olen itse johtavassa asemassa ja avopuolisoni on duunari. Edellinen mieheni oli kansainvälisen pörssiyhtiön tj ja todellakaan ei status, titteli tai liksan määrä kerro ihmisestä mitään oleellista. Lähinnä vaan sen miten päivänsä viettää.