Kuinka moni kokee, että yli n.35 vuotiaana parinvalinta perustuu entistä enemmän samanlaisiin arvoihin ja taustoihin?
Eli, status, elämänkokemus, taustat, arvot ja mielipiteet asioista, ovat erittäin merkittäviä asioita paritumisen toteutumiseksi ja edellytykseksi jatkua. Näiden yhteensopivuus alkaa olla siis jo niin suuressa roolissa, että ihme jos joku kaltaisensa löytää. Itse olen 44 vuotias ja aikaisemmat 2 suhdettani olisi todellakin jäänyt toteutumatta, jos olisin ymmärtänyt minkälainen merkitys näillä asioilla on parinvalinnassa.
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Parikymppisenä hyvä ura? Ai sähkömiehenäkö? Ura alkaa aikaisintaan 24-vuotiaana kun on valmistunut yliopistosta.
Ura se on sähkömiehelläkin, ja tienaa todennäköisesti enemmän kuin yliopistosta valmistunut nyhjäke.
Vierailija kirjoitti:
Ainoa ehdoton kriteeri useimmilla on ettei kumppani äänestä persuja. Niin minullakin.
Aika monella on ehdottomana kriteerinä myös se, ettei kumppani kuulu mielensäpahoittajakulttiin, ja kykenee näkemään kuplansa ulkopuolelle. Harvalla vihervasemmistoa äänestävällä ns. suvaitsevalta ihmisellä on sitä kykyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa ehdoton kriteeri useimmilla on ettei kumppani äänestä persuja. Niin minullakin.
Aika monella on ehdottomana kriteerinä myös se, ettei kumppani kuulu mielensäpahoittajakulttiin, ja kykenee näkemään kuplansa ulkopuolelle. Harvalla vihervasemmistoa äänestävällä ns. suvaitsevalta ihmisellä on sitä kykyä.
Harva tosiaan haluaa olla sellaisen ihmisenmuotoisen kanssa joka ennakoimattomasti pahoittaa mielensä ties mistä. Vakaus on tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parikymppisenä hyvä ura? Ai sähkömiehenäkö? Ura alkaa aikaisintaan 24-vuotiaana kun on valmistunut yliopistosta.
Ura se on sähkömiehelläkin, ja tienaa todennäköisesti enemmän kuin yliopistosta valmistunut nyhjäke.
Oman tuttavapiirini varakkaimmista (yli 10 ke/kk bruttona) kaikilla on ylempi korkeakoulututkinto tai tohtorintutkinto.
Kyllä se perustui jo silloin 14v sitten. Sen takia olenkin edelleen yhdessä mieheni kanssa ja meillä on hyvä elämä. Ne pelkän ulkonäön perässä juosseet ovat tässä samassa ajassa ehtineet mennä pariin kertaan naimisiin ja erota.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se perustui jo silloin 14v sitten. Sen takia olenkin edelleen yhdessä mieheni kanssa ja meillä on hyvä elämä. Ne pelkän ulkonäön perässä juosseet ovat tässä samassa ajassa ehtineet mennä pariin kertaan naimisiin ja erota.
Niin. Tuota erokarusellia tulee niille jotka juoksee eri ruumiinosien perässä joita ei vain muka voinut ohittaa.
Olin parikymppinen pariutuessani ja jo silloin arvot ja intressit määräsi kaikista eniten. Olen valinnut puolison vain kerran, koska tarkoitus on olla yhdessä liitossa läpi elämän.
Miten voi elää noin vanhaksi tajuamatta tuota asiaa?
Miksi se mies edes pitäisi löytää? Miksi oletetaan, että parisuhde olisi jotenkin tavoiteltava kaikkien osalta? Itse viihdyn hyvin yksin enkä kaipaa muutosta tilanteeseen.