Kuinka moni kokee, että yli n.35 vuotiaana parinvalinta perustuu entistä enemmän samanlaisiin arvoihin ja taustoihin?

Tottakai, kun tuntee jo itsensä ymmärtää kuka on samanlainen ja etsii sellaista. Nuorena sitä valitsi suunnilleen pelkän ulkonäön perusteella. Itsekin olen 44 v. ja olen kyllä tullut vähän siihen tulokseen, että toisen ihmisen kanssa asustaminen taitaa kohdaltani olla lusittu. 20 vuoden liitto päättyi kolmisen vuotta sitten. En ole sen jälkeen tavannut ketään sellaista, jonka kanssa vielä haluaisin asua. Ei se ole enää sillä tavalla luontevaa hioa niitä särmiä, kuin parikymppisenä. Hermot vaan menee toisen erilaisiin tapoihin ja siihen kun ei saa tehdä rauhassa omia juttujaan.

Itse valitsin nuorenakin kumppanin  enemmän mäillä perusteilla kuin jännityävyydem tai ulkonäön. Nyt toisella kierroksella nämä ovat kuitenkin korostetun tärkeitä, en vaan huvia esim. heikentää omaa elintasoaan tai muuttaa liikaa omaa maailmaa.

Tietenkin samanlaisiin arvoihin, niinkuin koko elämän ajan 🤔 mihin muuhun parisuhde edes voisi perustua? Ulkonäköönkö? Oletko mies?

Ei merkkaa, vaan ulkonäkö jotta seksi sujuu.

Ei tossa iässä nainen enää naimisiin halua.

Meillä perustuivat samanlaisiin arvoihin ja taustoihin jo 10v aiemmin, n.25v parin valinnassa. Sitä silloin nuorena niin ajattelematta, mutta kyllä näin jälkeenpäin ajateltuna ihan luonnostaan samankaltaisuus veti puoleensa. Eikä tullut epäonnistunutta valintaa. 🥳

Kuinka voi sanoa yhteensopivuuden onnistuneen jos se suhde on päättynyt. 😲

Enemmänkin itsellä merkitsee samanlaiset intressit tällä hetkellä, menneisyys ei kiinnosta ja arvojen ei tarvitse olla samoja. Toki tulisi ongelmia jos esim toinen olisi niin vihreä ettei suostuisi lentämään minnekään, ääriajatukset ovat aina no no.

Itsensä kanssa jotkut haluavat mennä parisuhteeseen. Mua naurattaa nyt tuo. Ihmisestä voi tykätä vaikka hän olisi ihan erilainen ns arvoiltaan kuin itse.

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin samanlaisiin arvoihin, niinkuin koko elämän ajan 🤔 mihin muuhun parisuhde edes voisi perustua? Ulkonäköönkö? Oletko mies?

Nuorena kyse on ehkä siitä, että ne arvot ja kiinnostuksen kohteet on vielä melko paljon hakusessa. Sitä kasvaa tavallaan yhteen. Vanhempana sitä on mikä on, eikä muutu enää. Koen että minulla oli ex-miehenkin kanssa pitkälle samat arvot ja kiinnostuksen kohteet, vaikka menimme yhteen kaksikymppisinä. Ne muotoutui samanlaiseksi yhdessä.

Ei pidä tehdä nuorena valintaa ulkonäön perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Itsensä kanssa jotkut haluavat mennä parisuhteeseen. Mua naurattaa nyt tuo. Ihmisestä voi tykätä vaikka hän olisi ihan erilainen ns arvoiltaan kuin itse.

No ei voi. Se että ripustautuu ihmiseen jonka kanssa ei ole mitään yhteistä on läheisriippuvuutta.

Kyllä se perustui niihin jo 20 v sitten. Onnellisia ollaan edelleen, nyt 45 ja 46.

Minä olen aina pitänyt yhteneviä arvoja tärkeänä ja olenkin ollut kaksi kertaa onnellisessa pitkässä parisuhteessa. Noiden jälkeen tuli koettua yksi myrkyllinenkin suhde ja siitä opin, että myös taustalla on merkitystä. Aluksi nimittäin vaikutti että meillä olisi ollut todella samanlaiset arvot, koska puhuimme asioista samalla tavalla. Suhteen aikana kävi ilmi että samat sanat tarkoittavatkin ko. miehelle eri asioita kuin itselleni, mikä johtui huomattavan erilaisista taustoista. Erohan siitä tuli koska emme sopineet yhteen.

Miehen status ei sen sijaan ole koskaan itseäni kiinnostanut eikä kiinnosta edelleenkään. Sama juttu ulkonäön suhteen. Mitä enemmän elämää olen nähnyt ja kokenut, sitä vähemmän merkitystä on sillä sattuuko kumppanini olemaan objektiivisesti katsoen komea vai ei. Tiedän että heti kun rakastun mieheen, hänestä tulee silmissäni maailman komein, olipa se ulkonäkö millainen vain.

Mutta joo, olen AP kanssasi samaa mieltä siitä että vaikka minulla ei ole enää mitään ns. turhia kriteerejä miehelle niin ne jäljellä olevat kriteerit kyllä karsivat tehokkaasti suurimman osan sinkkumiehistä pois pelistä. Luotan kuitenkin siihen että ennemmin tai myöhemmin kohtaan sen itselleni sopivan ihmisen. Olen henkisesti varautunut siihen, että se voi viedä useita vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Ei merkkaa, vaan ulkonäkö jotta seksi sujuu.

Ei tossa iässä nainen enää naimisiin halua.

Ei minulla ainakaan seksi suju jonkun toivottoman tuplauunon kanssa vaikka hänellä olisi Brad Pittin ulkonäkö. Aivot ovat tärkein erogeeninen alueeni.

Vierailija kirjoitti:

Itsensä kanssa jotkut haluavat mennä parisuhteeseen. Mua naurattaa nyt tuo. Ihmisestä voi tykätä vaikka hän olisi ihan erilainen ns arvoiltaan kuin itse.

Tutkimusten mukaan yhtenevät arvot ovat paras parisuhdeonnea ennustava tekijä. Enkä ihmettele tätä yhtään. Miltä tuntuisi esim. olla suhteessa miehen kanssa, jonka mielestä naisilla ei tulisi olla oikeutta äänestää?

Vierailija kirjoitti:

Ei merkkaa, vaan ulkonäkö jotta seksi sujuu.

Ei tossa iässä nainen enää naimisiin halua.

Olet varmasti mies?  Siinä olet oikeassa että naisilla kynnys naimisiin menoon nousee kun järki ja elämänkokemus kasvaa, mutta se ei estä parisuhteeseen menoa. Yhdessä voi olla vaikka ei yhdessä asuisi.

Itse yhdistän oman vapauden ja mukavan kumppanin jonka kanssa synkkaa hyvin, arvot kohtaa ja on hyvä olla.  Kummallakin oma koti ja oma talous, niitähän ei tarvitse jakaa vaikka yhdessä ollaan.  Kumpikin arvostaa  itsenäisyyttä mutta osaa ja haluaa kunnioittaa toista ja kummallakin itsestäänselvyys että toista ei loukata kirjoittamattomien sääntöjen yli. Jos tarve on rikkoa hyvä suhde, silloin lähdetään erilleen, ilman draamaa.

Vaatii tietysti tervettä itsetuntoa ja kykyä pärjätä omillaan ilman tarvetta kontrollointiin ja pyrkimykseen omistaa toinen.

No parikymppisenä ei ole sellaista henkilökohtaista taustaa. Perhetausta vain ja olisi tuntunut vähän oudolta esim. lempata yh-perheen lapsi vain siksi, että itsellä on molemmat vanhemmat.

Arvot, joo mutta nuorena idealistina saattaa ajatella, että toisen arvot muuttuisivat.

Arvot voivat myös muuttua elämän aikana. Näin ainakin itselle on käynyt. Valitsisin nyt yli 40-v. ensisijaisesti perhekeskisen ahkeran miehen, joka haluaa lapsia, enkä menestyvää uramiestä, joka ei ota tarpeeksi osaa lasten hoitoon.

Nainen ei voi ulkonäön perusteella Suomessa edes valita miestä, mutta hoikkuudesta en edelleenkään tinkisi. En haluaisi näyttää lapsille epäterveellistä syömistä. Muuten edelleen samat arvot alkoholin käytön ja päihteiden suhteen. Moni mies on Suomessa narkki tai alkoholisti ja näitä on myös paljon hyvätuloisissa menestyvissä miehissä erityisesti johtotehtävissä ja myyntitehtävissä. Kuka nainen oikeastaan noin 40-vuotiaana viitsisi enää lähteä edes etsimään uutta miestä, kun todennäköisyydet hyvän löytämiseen ovat aika pienet?

Ero 20v ja 30v välillä on itselläni se että ulkonäöstä voi joustaa ensimmäisenä. Toki en syty ylipainosta edelleenkään mutta voin rakastua ihmiseen joka ei ole minun ihanne tyyppiäni, ja jolla on vähän extra painoa.

Mistä en jousta: käytöstavat, samanlaiset tulevaisuuden suunnitelmat, terveellinen/aktiivinen elämäntapa, hyvä keskustelu ja kommunikaatio taito, samanlaiset mieltymykset sängyssä, vakaa mielenterveys ja elämäntilanne, ei lapsia tai eksiä nurkissa ja hyvä koulutus/työ.

Olen sen tyyppinen ihminen että elelen laadukkaasti sinkkunakin, joten minun ei tarvitse tyytyä johonkin ihan kivaan mieheen, joka ei oikeasti sytytä. Minulla on itselläni myös korkea koulutus ja olen urheilija, joten täytän kaikki kriteerini myös itse.

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin samanlaisiin arvoihin, niinkuin koko elämän ajan 🤔 mihin muuhun parisuhde edes voisi perustua? Ulkonäköönkö? Oletko mies?

En ajatellut kyllä esim. 16 vuotiaana mitään poliittisia suuntautumisia tai muitakaan elämän arvoja vakavasti ja miten ne tulisi vaikuttamaan. Ne kun sitten alkoivatkin olla vuosien kuluessa ongelma, olikin jo tavallaan myöhäistä. Kuka keskustelee teini ikäisenä esim.toiveista, kun ei tiedä vielä edes itse mitä haluaa. Ylipäätään vielä reilusti yli 30 vuotiaskin on raakile,  jonka mielipiteet muuttuu voimakkaastikkin. Sitä sitten "kasvetaan erilleen". Viimeisin mieheni, jonka tapasin 30 vuotiaana piti lähes 8 vuotta täysin pimennossa asioita, jotka sitten meidät erotti. Yksi oli liittyminen perus suomalaisten puolueeseen ja alkamalla aktiiviksi tässä asiassa. 

Ap.

Olen onnekas. Olen joustanut vaikka missä että rakkaus on pysynyt ja toki muuttunut vuosien saatossa.Kunnioitan miestäni ja hän on hyvä mulle.