Lue keskustelun säännöt.
Kyllä jankuttajat on yksi raivostuttavimmista ihmistyypeistä
07.07.2024 |
Yhtä ainuttakaan asiaa ei voi käsitellä max. kymmenessä minuutissa. Joka. Ikiseen. Asiaan. tartutaan ja sama levy pyörii päivästä toiseen, viikosta toiseen, pahimmillaan jopa VUODESTA TOISEEN. Tunnen kuinka jokainen lihas naamasta lähtien kiristyy raivosta, kun se sama hokema alkaa taas!!! hermot ihan riekaleina tällaisten kanssa. Ei hetken rauhaa ilman JANKUTUSTA!!!!!!!
Kommentit (42)
Missä palstan kannabisjankkaaja?
Onko lataamossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Istuin korkeakoulun luokkahuoneessa. Tila oli täynnä aikuisia ihmisiä, joilla on mielipiteitä, vahvojakin. Analysoimme näkemäämme esitystä. Kerron mielipiteeni. Vastareaktioina lähinnä kurttuisia kulmia, tyhjiä katseita, ehkä muutama nyökkäys.
Heti perään tilan ottaa haltuun toinen, kertoo hieman eri sanoin täsmälleen saman, jonka olin aiemmin sanonut. Huoneessa nyökytellään. Niinpä niinpä, hoetaan. Uskaltaudun kertomaan, että sanoin juuri täsmälleen samoin. Vastaus? Mä en tainnu kuunnella sua. Yhtäkkiä keskustelu ei olekaan enää dialogista.
Näin se menee. Ei se asia vaan sen sanoja, näyttää olevan tilanne usein.
Olemme siirtyneet maailmaan, jossa omasta tunteesta on tullut ilmoitusasia, jolla voi ilmoittaa faktan. Ei ihminen ole enää halukas keskusteluun. Vain kertomaan mielipiteensä. Ja se mielipide on sitten se pyhä totuus, jota levittää kuin jotain evankeliumia.
Vierailija kirjoitti:
Emme osaa enää keskustella missään: Twitterissä, sanomalehdissä, Facebookissa, koululuokissa, baarissa tai julkisessa saunassa. Raja pätemisen ja keskustelun välillä on hämärtynyt. Olemme alkaneet keskustella toistemme ohi. Ikään kuin jokainen keskustelu olisi sota, josta selviää vain yksi voittaja.
Tätä ei saa sanoa, eikä tämän sanominen auta yhtään mitään, mutta silti:
Ihmisiltä puuttuu argumentointitaidot ja niitä taitoja osatakseen ihmisellä täytyisi olla niihin riittävä kognitiivinen perusta.
No aika monella ei ole sitä kognitiivista kapasiteettia ja ymmärrystä. Ei mitkään kansakoulupudokkaat enää elämänsä ehtoopuolella opi ymmärtämään, miten alkeellista argumentaatiovirhettä heidän kaikki tietäväisellä äänellä kovasi huutamansa viisaudet ovat täynnä.
Eikä heille niitä voi opettaa, kun putoavat kärryiltä, suuttuvat ja eivät kognitiivisen dissonanssinsa takia kykene kuin oksentamaan uusia ja uusia argumentaatiovirheitä entisten jatkoksi, mutta vihaisemmalla äänellä ja rumemmilla herjauksilla höystettynä.
On suurta sontapuhetta ja naiivia lässytystä, että ns. älykkäämpi ihminen pystyy kyllä aina sopeutumaan alempiensa tasolle, ja selittämään asian kuin asian toiselle. Ei kukaan ole mikään taikuri ja yliluonnollisia kykyjä hallitseva taituri, joka voi muuttaa vaikka kehitysvammaisenkin neroksi. Jos näin olisi, niin tämä maailmahan olisi satumainen p*ratiisi, jossa ei tyhmiä ihmisiä olisi ollenkaan, ja mitään sotia ja riitoja ei esiintyisi ikinä.
No, kaikkitietävä pätijä on nykyään entistä helpompi olla. Pikaisella googlauksella saa eteensä yksipuolisen mutta eksaktin, vakuuttavasti artikuloidun ja perustellun määritelmän. Kun hengittää sosiaalisen median virtoja uusien informaatiofiksien perässä, oppii hetkessä poimimaan läpirullatuista artikkeleista pari terävää yksityiskohtaa ja keräämään keskusteluissa esiin tulleet fiksujen ihmisten fiksut mielipiteet. Mikäli pätemisen taidot eivät ulotukaan pidemmälle saattaa pätijä heittää toista keskustelijaa alentavan kommentin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset ovat nykyään kriittisempiä, eikä niin helposti manipuloitavissa. Sekös ärsyttää. Tietoa on saatavilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emme osaa enää keskustella missään: Twitterissä, sanomalehdissä, Facebookissa, koululuokissa, baarissa tai julkisessa saunassa. Raja pätemisen ja keskustelun välillä on hämärtynyt. Olemme alkaneet keskustella toistemme ohi. Ikään kuin jokainen keskustelu olisi sota, josta selviää vain yksi voittaja.
Tätä ei saa sanoa, eikä tämän sanominen auta yhtään mitään, mutta silti:
Ihmisiltä puuttuu argumentointitaidot ja niitä taitoja osatakseen ihmisellä täytyisi olla niihin riittävä kognitiivinen perusta.
No aika monella ei ole sitä kognitiivista kapasiteettia ja ymmärrystä. Ei mitkään kansakoulupudokkaat enää elämänsä ehtoopuolella opi ymmärtämään, miten alkeellista argumentaatiovirhettä heidän kaikki tietäväisellä äänellä kovasi huutamansa viisaudet ovat täynnä.
Eikä heille niitä voi opettaa, kun putoavat kärryiltä, suuttuvat
Useimmiten näissä tilanteissa luovutan, sillä en jaksa lähteä mukaan pätemisen areenalle. En jaksa todistella ja vakuutella, koska asetelma tuntuu epäoikeudenmukaiselta, toinen ei halua edes yrittää ymmärtää. Lasken miekkani, kaivan taskustani valkoisen liinan ja nojaudun taaemmas. Olen saamassa tuta joltakin, Amerikasta pöllitty termi jota en jaksa nyt googlettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Istuin korkeakoulun luokkahuoneessa. Tila oli täynnä aikuisia ihmisiä, joilla on mielipiteitä, vahvojakin. Analysoimme näkemäämme esitystä. Kerron mielipiteeni. Vastareaktioina lähinnä kurttuisia kulmia, tyhjiä katseita, ehkä muutama nyökkäys.
Heti perään tilan ottaa haltuun toinen, kertoo hieman eri sanoin täsmälleen saman, jonka olin aiemmin sanonut. Huoneessa nyökytellään. Niinpä niinpä, hoetaan. Uskaltaudun kertomaan, että sanoin juuri täsmälleen samoin. Vastaus? Mä en tainnu kuunnella sua. Yhtäkkiä keskustelu ei olekaan enää dialogista.
Näin se menee. Ei se asia vaan sen sanoja, näyttää olevan tilanne usein.
Olen huomannut tuon omalla kohdallani, että minussa on jotain sellaista mistä monen naiset ja tytöt eivät tykkää. Ei kaikki, mutta monet, etenkin ryhmissä (koulut, työpaikat, kaikki missä on ryhmä) lyttäävät äärimmäisen nopeasti kaiken sanomani. Ennen kun ehdin lopettaa, ovat he jo hihkaisemassa Ei ei Ei EEEEEEeeeii!
Ja sama asia toisen paremman tytön/naisen/miehen/ihmisen esittämänä on ihana ja juuri kiva hyvä juttu.
Tuntuu oikeasti aika pahalta tuollainen systemaattinen viha ja kiusaaminen. En halua lakata puhumasta, tai antaa heidän vaientaa minua, koska minua on jo lapsensa alistettu tarpeeksi, ja jos antaisin ihmisten nujertaa minut ja vaikenisin, niin mielenterveyteni ei kestäisi sitä, vaan minun olisi jo sama poistaa itseni täältä lopullisesti.
Miehet ja pojat eivät ole koskaan yrittäneet hiljentää ja vaientaa minua, eivätkä mitätöi minun näkemyksiäni. Eivätkä ole syrjineet ja mitään ostrakismia harrastaneet.
Tuo ostrakismi on minun kohdallani ollut toistuvaa, ja aina tyttöryhmissä. Mutta on yksittäisiä tyttöjä, ketkä ovat tykänneet minusta todella paljon. Tyttöjoukkiot vihaavat minua, yksilöt pitävät.
Vierailija kirjoitti:
Ja noi up-tyypit, minuuttia aiemmin joku vastannut niin up! JA 0/5 ja Linkki?
JA mitä vielä? Löytyykö lisää?
lähde?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Useimmiten näissä tilanteissa luovutan, sillä en jaksa lähteä mukaan pätemisen areenalle. En jaksa todistella ja vakuutella, koska asetelma tuntuu epäoikeudenmukaiselta, toinen ei halua edes yrittää ymmärtää. Lasken miekkani, kaivan taskustani valkoisen liinan ja nojaudun taaemmas. Olen saamassa tuta joltakin, Amerikasta pöllitty termi jota en jaksa nyt googlettaa.
Moikka Adra!
Onko yleistäkin, että toimittajat pasteaa juttujaan tänne vam*aisten palstalle? Ja tulevat vielä niistä keskustelemaan tänne sunnuntaisin?
Vierailija kirjoitti:
Istuin korkeakoulun luokkahuoneessa. Tila oli täynnä aikuisia ihmisiä, joilla on mielipiteitä, vahvojakin. Analysoimme näkemäämme esitystä. Kerron mielipiteeni. Vastareaktioina lähinnä kurttuisia kulmia, tyhjiä katseita, ehkä muutama nyökkäys.
Heti perään tilan ottaa haltuun toinen, kertoo hieman eri sanoin täsmälleen saman, jonka olin aiemmin sanonut. Huoneessa nyökytellään. Niinpä niinpä, hoetaan. Uskaltaudun kertomaan, että sanoin juuri täsmälleen samoin. Vastaus? Mä en tainnu kuunnella sua. Yhtäkkiä keskustelu ei olekaan enää dialogista.
Tuo ei kylläkään liity jankkaukseen mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hänen halveksuntansa oli niin murskaavaa ja itsevarmuutensa niin päällekäyvää, että kiistely hänen kanssaan tuntui kaikessa turhuudessaan lähinnä pelottavalta ja kutsulta lisäloukkauksiin.
Olen ollut tuollaisen ihmisen puolentunnin päpättävää monologia kuuntelemassa. Henkilö en antanut minun puolustautua, vaan komensi olemaan hiljaa, älä sano mitään älä sano mitään, minä kyllä tiedän, kyllä minä tiedän, sinä olet sellainen ja sinä olet tällainen ja sinulla on sellaiset arvot ja sellainen diagnoosikin(epäselväksi jäi että mikä), ja sitä ja tätä, sinun ei tarvitse sanoa mitään, kyllä minä tiedän, ja kyllä minä ymmärrän.
Hän oli omasta mielestään ymmärtäväinen, mukava, reilu, kiva ja su**itsevainen, oikeamielinen vihreä urbaani älykkö nainen. Oli oikeasti alentuva ja sisäistettyä miso*yniaa puhkuva, käytöstavaton moukka, joka ansaitsi halveksuntani, vaikka luuli varmaan saavansa minut katsomaan häntä ylöspäin ja ihailemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep. On se outoa kuin joku jaksaa jankata. Mutta siitä selviää kun vain ohittaa, ohikävelee ja suhtautuu välinpitämättömästi koko jankkaukseen.
Minua alkaa raivostuttamaan niin paljon, etten pysty vain ohittamaan asiaa. Jankuttaja osaa mainiosti muistutella ihmisiä heidän ongelmistaan, ihan vaikka päivittäin ja monta kertaa päivässä. Lopulta ei saa itse hetken rauhaa stressiltä, kun yksi on KOKO AJAN muistuttelemassa siitä mitä kaikki voi mennä pieleen ja miten milloinkin "pitäisi" toimia 🤬🤬
Sinä voit sanoa sen hänelle ja sen, että kuormitut siitä, etkä jaksaisi käsitellä asiaa useita kertoja.
Yritä sanoa nätisti, että menisi vaikka hakemaan keskustelutukea, kun se varmaan osaisi auttaa paremmin. Lisäksi, jos kyse on ahdistuksesta tai jostain, niin saa tarvittaessa siihenkin avun ja helpottaa se samojen ajatuksien vatvominen, murehtiminen ja niiden esille tuonti jankutuksen muodossa.
Vierailija kirjoitti:
Olemme siirtyneet maailmaan, jossa omasta tunteesta on tullut ilmoitusasia, jolla voi ilmoittaa faktan. Ei ihminen ole enää halukas keskusteluun. Vain kertomaan mielipiteensä. Ja se mielipide on sitten se pyhä totuus, jota levittää kuin jotain evankeliumia.
Tämä
Missä on palstan koronakuolemajankkaaja? Missä rokotejankkaaja? Missä narsistijankkaaja?
Jankkaajat ovat keskustelupalstojen syöpä. Kun läheiset ei enää kuuntele, siirtyvät tänne. Yksi ihminen voi kirjoittaa sivukaupalla omaa jankkaustaan. Ei niitä keskustelu ole kiinnostanut koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme siirtyneet maailmaan, jossa omasta tunteesta on tullut ilmoitusasia, jolla voi ilmoittaa faktan. Ei ihminen ole enää halukas keskusteluun. Vain kertomaan mielipiteensä. Ja se mielipide on sitten se pyhä totuus, jota levittää kuin jotain evankeliumia.
Tämä
Missä on palstan koronakuolemajankkaaja? Missä rokotejankkaaja? Missä narsistijankkaaja?
Jankkaajat ovat keskustelupalstojen syöpä. Kun läheiset ei enää kuuntele, siirtyvät tänne. Yksi ihminen voi kirjoittaa sivukaupalla omaa jankkaustaan. Ei niitä keskustelu ole kiinnostanut koskaan.
Minä en ymmärrä mitä tuollaisia tyyppejä edes äimistelette. Heidät voi ignoorata ja silmä oppii nopeasti tunnistamaan noiden hömelöiden viestit. Itse osaan skrollata aika vauhdilla ohi kaikista viesteistä, missä vilahtaa raamatunlauseita, höpötyksiä, jankutuksia ja puppia vasuineen.
Tympeämpää on ne hyvin alkaneissa keskusteluissa pöpittävät seniilit ja heikkolahjaiset, ketkä yrittävät keskustella, mutta työntävät koko ketjun täyteen lapsellisia argumentointivirheitä, ja niiitä kun lähtet oikomaan, niin jokaiseen viestiin eksponentiaalisesti vain lisää ja lisää uutta perattavaa.
Yleensä keskustelu etenee siten, että ensin puklaistaan joku virheellinen vastakkainasettelu, typerä yksinkertaistus, yleistys tai ihan puhdas olkiukko. Sitten jos niihin puutut, niin ad hominem ja what about. Sitten tulee suoranaista herjaa, ja kaikenlaista hatusta vedettyä syyttelyä, tarkka kuvaus kirjoittajasta, ja kaikkien muiden kirjoittajien viestit luetaan sinun syyksesi. Ja joka ikinen kerta tulee myös tämä: "Ei pidä paikkaansa, koska minä/minun äitini/lapseni on sitä ja tätä, niin ei voi pitää paikkaansa, koska olemme poikkeus, niin kaikkien muidenkin täytyy olla kuten me tai minä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Istuin korkeakoulun luokkahuoneessa. Tila oli täynnä aikuisia ihmisiä, joilla on mielipiteitä, vahvojakin. Analysoimme näkemäämme esitystä. Kerron mielipiteeni. Vastareaktioina lähinnä kurttuisia kulmia, tyhjiä katseita, ehkä muutama nyökkäys.
Heti perään tilan ottaa haltuun toinen, kertoo hieman eri sanoin täsmälleen saman, jonka olin aiemmin sanonut. Huoneessa nyökytellään. Niinpä niinpä, hoetaan. Uskaltaudun kertomaan, että sanoin juuri täsmälleen samoin. Vastaus? Mä en tainnu kuunnella sua. Yhtäkkiä keskustelu ei olekaan enää dialogista.
Tuo ei kylläkään liity jankkaukseen mitenkään.
Tuo on pastetus toimittajan jutusta. En tiedä miksi niitä tänne pastetetaan. Laittaisi vaan linkin juttuun suoraan.
Vierailija kirjoitti:
Istuin korkeakoulun luokkahuoneessa. Tila oli täynnä aikuisia ihmisiä, joilla on mielipiteitä, vahvojakin. Analysoimme näkemäämme esitystä. Kerron mielipiteeni. Vastareaktioina lähinnä kurttuisia kulmia, tyhjiä katseita, ehkä muutama nyökkäys.
Heti perään tilan ottaa haltuun toinen, kertoo hieman eri sanoin täsmälleen saman, jonka olin aiemmin sanonut. Huoneessa nyökytellään. Niinpä niinpä, hoetaan. Uskaltaudun kertomaan, että sanoin juuri täsmälleen samoin. Vastaus? Mä en tainnu kuunnella sua. Yhtäkkiä keskustelu ei olekaan enää dialogista.
Olisit fiksumpi jos vaan linkittäisit jutun jota kopioit tänne pätkissä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat nykyään kriittisempiä, eikä niin helposti manipuloitavissa. Sekös ärsyttää. Tietoa on saatavilla.
Totta. Vanhemmat ihmiset ovat tottuneet siihen, että voivat puhua mitä sylki suuhun tuo, valehdella ja aivopestä etenkin lapsiaan puhumalla vaikka mitä skeidaa joulupukeista ja jeesuksista. Heidän nuoruudessaan on ollut ihan laitaa jyrätä ja mölistä miten sattuu, ja iskostaa kaikki höpöhöpö toisten päähän väkisin. Nyt se ei enää toimi kaikkiin, ja kyllä on ihmetteleväisiä ja tyrmistyneitä ilmeitä b**mereilla. Mitä! Eikö tuo nyt niellytkään tätä minun p**kaani suorilta? Onpa outo!
Istuin korkeakoulun luokkahuoneessa. Tila oli täynnä aikuisia ihmisiä, joilla on mielipiteitä, vahvojakin. Analysoimme näkemäämme esitystä. Kerron mielipiteeni. Vastareaktioina lähinnä kurttuisia kulmia, tyhjiä katseita, ehkä muutama nyökkäys.
Heti perään tilan ottaa haltuun toinen, kertoo hieman eri sanoin täsmälleen saman, jonka olin aiemmin sanonut. Huoneessa nyökytellään. Niinpä niinpä, hoetaan. Uskaltaudun kertomaan, että sanoin juuri täsmälleen samoin. Vastaus? Mä en tainnu kuunnella sua. Yhtäkkiä keskustelu ei olekaan enää dialogista.