Pystyvätkö hifistit koskaan oikeasti nauttimaan musiikista, kun kaikki energia menee niiden laitteiden ihmettelyyn?
Kommentit (157)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Niin, ainoa, miltä osin se on teknisesti parempi, on tuo 48 kHz vs 44,1 kHz, jolla ei käytännössä ole mitään merkitystä kuullun äänenlaadun kannalta."
Eikö dat-nauhan resoluutio ole vain 16 bittiä. Kai se on ihan ok, mutta kuitenkin vuoden 1983 tasoa.
No paljonkos oli CD:ssä yhden näytteen bitit? Sehän on jostain 1970-luvun lopusta. Dat on uudempi.
16 bittiä / 44,1 kHz
Onko siis datin 48khz näytteistys 16 bitin syvyydellä huonompi kuin CD:n 44,1khz, 16bit? Dataa ainakin tulee dat-formaatissa enemmän ja taajuustoisto ulottuu ylemmäs. Kummassakin joka tapauksessa yli aikuisen ihmisen kuuloalueen.
Siis teoriassa DAT on hieman parempi, mutta käytännössä sillä ei ole merkitystä, koska korva ei kuitenkaan kuule sitä 22 - 24 kHz taajuusaluetta. Eli käytännössä CD ja DAT ovat yhtä hyviä. Oleellista on, että kumpikin näistä tallentaa datan pakkaamattoman, joten mitään mp3:sten pähkäilyä "riittävästä" bitratesta ei tarvitse harrastaa.
Jos en ihan väärin muista niin kummallinen 44,1 kHz oli televisiojärjestelmien juovataajuuden sopiva kerrannainen tms. siksi se on tuo eikä tasaluku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Niin, ainoa, miltä osin se on teknisesti parempi, on tuo 48 kHz vs 44,1 kHz, jolla ei käytännössä ole mitään merkitystä kuullun äänenlaadun kannalta."
Eikö dat-nauhan resoluutio ole vain 16 bittiä. Kai se on ihan ok, mutta kuitenkin vuoden 1983 tasoa.
No paljonkos oli CD:ssä yhden näytteen bitit? Sehän on jostain 1970-luvun lopusta. Dat on uudempi.
16 bittiä / 44,1 kHz
Onko siis datin 48khz näytteistys 16 bitin syvyydellä huonompi kuin CD:n 44,1khz, 16bit? Dataa ainakin tulee dat-formaatissa enemmän ja taajuustoisto ulottuu ylemmäs. Kummassakin joka tapauksessa yli aikuisen ihmisen kuuloalueen.
Siis teoriassa DAT on hieman parempi, mutta käytännös
Perus DAC:ien taajuusvaste on 20 hz-20 kHz, eli sama kuin cd-taso 16/44.1. Jostain hd dacista tai ultra bluray-soittimesta saa korkearesoluutioista ääntä ulos. Pitäisi kokeilla samaa dsd-tiedostoa natiiviresoluutiolla ja heti perään jollain alasskaalattuna perus-dac:illa, niin voisi sanoa kuuleeko eroa vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju todisti että musiikin sisällöstä ei hifiporukoissa juuri puhuta.
Tämä ketju osoittaa, että musiikista ei tiedetä mitään, yritetään vaan esittää jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju todisti että musiikin sisällöstä ei hifiporukoissa juuri puhuta.
Tämä ketju osoittaa, että musiikista ei tiedetä mitään, yritetään vaan esittää jotain.
Eihän ketju koske musiikkia.
Vinyylien muka parempi äänentoisto on huijausta. Niiden taajuuskäyriä muokataan jo ennen kaiverrusta. Ei ole luonnonmukaista äänentoistoa.
Vierailija kirjoitti:
Ei varsinaisesti. Tai siis nautin soundista, mutta sävellykset, sanoitukset yms. ei juuri kiinnosta. Paradoksaalisesti vaatimattomammilla laitteilla kuunnellessa kiinnitän musiikkiin enemmän huomiota.
Seppo Heikinheimo joskus kirjoitti Hesarissa esimerkin kera, että muusikoille kelpaa usein huonompikin soundi, kun tärkeintä heille on kuitenkin sävelten suhteet
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pysty mutta se kuuluu siihen elämäntapaan. Koskaan ei voi olla tyytyväinen 😅
Ja syvällä sisimmässään heitä oikeasti harmittaa, kun toiset oikeasti nauttii siitä musiikista jollain parin kympin nappikuulokkeilla!
Ehkä jotain kaika koota voi kuunnella ihan millä vaan ja lopputulos on sama.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Niin, ainoa, miltä osin se on teknisesti parempi, on tuo 48 kHz vs 44,1 kHz, jolla ei käytännössä ole mitään merkitystä kuullun äänenlaadun kannalta."
Eikö dat-nauhan resoluutio ole vain 16 bittiä. Kai se on ihan ok, mutta kuitenkin vuoden 1983 tasoa.
No paljonkos oli CD:ssä yhden näytteen bitit? Sehän on jostain 1970-luvun lopusta. Dat on uudempi.
Vanhemmat CD-laitteet ovat parempia kuin uudet.
Vierailija kirjoitti:
Vinyylien muka parempi äänentoisto on huijausta. Niiden taajuuskäyriä muokataan jo ennen kaiverrusta. Ei ole luonnonmukaista äänentoistoa.
Pakko muokata tai bassot vaatisivat 5 senttiä syvän uran. Toisaalta kaikki äänentoisto on huijausta, koska luonnossa soittimien taajuusvaste yltää reippaasti yli ihmiskuulon. Muistaakseni trumpettikin yltää 80 kHz:iin saakka.
Hifin kultapäivät ovat kaukana takana. Laitevalmistajista suuri osa on pistänyt pillit pussiin ja alan liikkeet ovat henkitoreissa. Omat kotiteatterikaiuttiet ovat hankittu n. 2010 ja vahvarikin on 8 vuotta vanha. Jos joskus joutuu päivittämään, luultavasti päädyn soundbariin yksinkertaisempana ratkaisuna.
Vierailija kirjoitti:
C-kasetti on paras formaatti.
Se oli kätevin joskus. Nykyään on kännykkä ja Tidal.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei varsinaisesti. Tai siis nautin soundista, mutta sävellykset, sanoitukset yms. ei juuri kiinnosta. Paradoksaalisesti vaatimattomammilla laitteilla kuunnellessa kiinnitän musiikkiin enemmän huomiota.
Seppo Heikinheimo joskus kirjoitti Hesarissa esimerkin kera, että muusikoille kelpaa usein huonompikin soundi, kun tärkeintä heille on kuitenkin sävelten suhteet
Tuossa on perää sikäli, että itse voin sietää aika karmeitakin vanhoja äänityksiä päästäkseni kuulemaan täydellistä tulkintaa. Esim. Maria Callasin äänityksiä vuodelta 1950 tai aikaisemmin. Toki noista ei ole päivittäiseen kuunteluun. Sen sijaan vuoden 1955 alkuperäistä vinyyliä Madama Butterflysta kuuntelen aina mielelläni. Äänen laatu ei ole kaikki. N52
Vierailija kirjoitti:
Hifin kultapäivät ovat kaukana takana. Laitevalmistajista suuri osa on pistänyt pillit pussiin ja alan liikkeet ovat henkitoreissa. Omat kotiteatterikaiuttiet ovat hankittu n. 2010 ja vahvarikin on 8 vuotta vanha. Jos joskus joutuu päivittämään, luultavasti päädyn soundbariin yksinkertaisempana ratkaisuna.
Digitaalisuus ja striimaus pilasi Hi-Fin.
Vierailija kirjoitti:
Hifin kultapäivät ovat kaukana takana. Laitevalmistajista suuri osa on pistänyt pillit pussiin ja alan liikkeet ovat henkitoreissa. Omat kotiteatterikaiuttiet ovat hankittu n. 2010 ja vahvarikin on 8 vuotta vanha. Jos joskus joutuu päivittämään, luultavasti päädyn soundbariin yksinkertaisempana ratkaisuna.
Parhaat Hi-Fi-vehkeet löytyy nykyään kirpputoreilta.
Vierailija kirjoitti:
Hassuahan on tuossa se, että suurin osa eroista äänessä on oman pään sisässä.
Joskus oli tehty kokeilumielessä kuuntelutestejä niin, että toisille kuuntelijoilla oli eteisessä näkyvillä ns. kalliiden hifimerkkien pahvilaatikoita. Laitteet oli samat. Yllättäen silloin, kun pahvilaatikot oli näkyvissä, tuli paremmat arviot äänenlaadusta! :)
Ostettiin aikoinaan kaiuttimet, kuuntelutilassa oli muistaakseni noin viidet meidän valitsemat kaiuttimet joita verrattiin toisiinsa. Omat CD:t mukana. Kyllä niihin erot sai aikaan.
Yle lähettää silloin tällöin laatuäänityksiä. Mutta milloìn?
Vierailija kirjoitti:
Hifin kultapäivät ovat kaukana takana. Laitevalmistajista suuri osa on pistänyt pillit pussiin ja alan liikkeet ovat henkitoreissa. Omat kotiteatterikaiuttiet ovat hankittu n. 2010 ja vahvarikin on 8 vuotta vanha. Jos joskus joutuu päivittämään, luultavasti päädyn soundbariin yksinkertaisempana ratkaisuna.
Höpöhöpö. Hifimarkkinoiden ennustetaan kasvavan vuoden 2020 13,6 miljardista dollarista 17,5 miljardiin dollariin vuonna 2025.
https://www.marketsandmarkets.com/Market-Reports/hi-fi-system-market-20…
Edellinen "ykköslevarini" oli ostettu vuonna 1998, on vieläkin toimiva, mutta halusin hankkia puoliautomaattisen tilalle "käsikäyttöisen". Neuloissa vaihtoväli on ollut noin vuosi, johtuen runsaista käyttötunneista.