Pystyvätkö hifistit koskaan oikeasti nauttimaan musiikista, kun kaikki energia menee niiden laitteiden ihmettelyyn?

Tämä ketju todisti että musiikin sisällöstä ei hifiporukoissa juuri puhuta.

Ehkä järjettömin asia, jolla hifistelijöitä kustetaan, on kullatut toslink-kaapelin liittimet! :) Siis piuha, jossa ei ole minkäänlaista sähköistä kontaktia, hyötyy kullatuista liittimistä miten.....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luonnossa kaikki äänet ovat monoääniä mutta ihmiset rakentelevat stereosettejä, kotiteattereita tai kaiken maailman tietokoneohjattuja immersiivisiä kaiutinviritelmiä joilla ei ole luonnollisuuden kanssa mitään tekemistä. Oikeasti "hifein" setti olisi joku Klipschorn nurkassa mitä ajaisi SET 45 pääte ja lähteenä joku Garrardin skraitta monorasialla.

Oletko koskaan miettinyt, miksi ihmisillä (ja eläimillä) on kaksi korvaa?

Jotta kuulisi mistä suunnasta ääni tulee. Tää ei liene tärkeää kun kuunnellaan musiikkiesitystä kun siihen ei sisälly tätä luonnon metsästä/pakene tilannetta jossa sillä suunnalla on väliä. 

Ei millään ole väliä. Kaikki me kaksikorvaiset kuolemme ja mätänemme - jos ei polteta. 

Suurin osa eläimistä maatuu maassa tai toisten eläinten mahassa. Vain harva mätänee.

Jotenkin katoavaa kansanperinnettä kun tarvitsi oman huoneen ja hellasäröllä tulee kyllä ehdoton ei olkkareiden nyky sisustukseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Oikeastaan se oli DAT, joka oli äänenlaadun korkein referenssi, ainakin digitaalisen äänentallennuksen puolella."

Ainoa ero "CD-laatuun", että korkein näyttöönottotaajuus oli 48 kHz, CD:ssä "vain" 44,1 kHz (käytännössä näillä ei mitään eroa äänenlaadussa).

Dat on parempi kuin cd, jos äänenlaadusta puhutaan. (Ja siitä hän tässä ketjussa vängätään.) CD on toki käytännöllisempi valmiiden äänitteiden jakelussa.

Niin, ainoa, miltä osin se on teknisesti parempi, on tuo 48 kHz vs 44,1 kHz, jolla ei käytännössä ole mitään merkitystä kuullun äänenlaadun kannalta.

Käytännössä sulla on kova tarve päteä

"Jotta kuulisi mistä suunnasta ääni tulee. Tää ei liene tärkeää kun kuunnellaan musiikkiesitystä kun siihen ei sisälly tätä luonnon metsästä/pakene tilannetta jossa sillä suunnalla on väliä."

Tarkka tilavaikutelma stereokuva on hifistille nimenomaan ehkä tärkein juttu. Siksi omissakin kaiuttimissani on 15" bassokeskiääninen ja torvidiskantti. Iso elementti on voimakkaasti suuntaava, mikä vähentää huoneheijastuksia. Bonuksena toki suuri herkkyys ja dynamiikka, jollain kuuden tuuman elementeillä varustetut söpöt hifikaiuttimet ei vaan riitä.

Vierailija kirjoitti:

Ne kuulevat eroja äänessä kaiutinkaapeleiden välillä. Parhaimmat kuulevat eroja jopa toslink-kaapaleiden välillä ja siihen tarvitaan jo yliluonnollisia kykyjä.

Et tiedä mistään mitään jos käytät signaalin siirtoon toslink-narua🤣

Vierailija kirjoitti:

Eipä varmaan oikeasti. Jatkuvasti korva hakee äänestä jotain epätäydellisyyksiä jotta pääsee rassailemaan niitä kultaisia liittimiä.

Liittimet (ja kaapelit) on kylläkin kullattua hopeaa. Kulta ei ole tarpeeksi hyvä sähkönjohde.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin katoavaa kansanperinnettä kun tarvitsi oman huoneen ja hellasäröllä tulee kyllä ehdoton ei olkkareiden nyky sisustukseen?

Ei ne muovipurkkikaiuttimet edelleenkään kunnolla soi, vaikka niistä desibelejä irtoaakin ihan riittävästi. Tosin jos "musiikki" on jotain mp3-tallennettua räppiä, niin eipä se paremmaksi muutu, vaikka miten hyvillä laitteilla toistaisi.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju todisti että musiikin sisällöstä ei hifiporukoissa juuri puhuta.

Kun mennään livekonserttiin, ei senkään jälkeen puhuta jostain musiikin sisällöstä vaan ollaan endorfiinihumalassa siitä mahtavasta äänentoistosta. Näin myös meillä high End -piireissä. 

"Niin, ainoa, miltä osin se on teknisesti parempi, on tuo 48 kHz vs 44,1 kHz, jolla ei käytännössä ole mitään merkitystä kuullun äänenlaadun kannalta."

Eikö dat-nauhan resoluutio ole vain 16 bittiä. Kai se on ihan ok, mutta kuitenkin vuoden 1983 tasoa.

Yritäpä toistaa vaikka Martti Talvelan ääni niin että se edes kaukaisesti muistuttaisi alkuperäistä jollain parin tonnin setillä!

"

Eikä!! Meillä samit. Itse kuuntelen nykyään läppärin omista kaiuttimista ja autossa on c-kasettisoitin joka ei toimi. Eikä toimi radiokaan. On ollut noin jo kahdeksan vuotta.

Hifismi on jonkinasteinen addiktio, ei terveen ihmisen toimintaa."

Oli hifista tai ei, niin musiikkia pitää kuunnella kovaa ja se ei läppärillä onnistu. Itse en pidä itseäni edes minään hifistinä, vaikka nuo nitrosäiliöt ja putkivahvari (rakensin huvikseni) löytyykin, mutta näillä nyt sentään viitsii kuunnellakin jotain. Aiemmilla tannoy fusioneilla ei viitsinyt, kun niistä ei vaan saanut tarpeeksi puhdasta ääntä. Kuulokkeista saa, mutta ne on sitten taas kuulokkeet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Oikeastaan se oli DAT, joka oli äänenlaadun korkein referenssi, ainakin digitaalisen äänentallennuksen puolella."

Ainoa ero "CD-laatuun", että korkein näyttöönottotaajuus oli 48 kHz, CD:ssä "vain" 44,1 kHz (käytännössä näillä ei mitään eroa äänenlaadussa).

Dat on parempi kuin cd, jos äänenlaadusta puhutaan. (Ja siitä hän tässä ketjussa vängätään.) CD on toki käytännöllisempi valmiiden äänitteiden jakelussa.

Niin, ainoa, miltä osin se on teknisesti parempi, on tuo 48 kHz vs 44,1 kHz, jolla ei käytännössä ole mitään merkitystä kuullun äänenlaadun kannalta.

Käytännössä sulla on kova tarve päteä

Nyt ollaan hifismin yitmessä. Arkijärjellä ei hifismin kanssa ole paljoakaan tekemistä.

"Ja syvällä sisimmässään heitä oikeasti harmittaa, kun toiset oikeasti nauttii siitä musiikista jollain parin kympin nappikuulokkeilla!"

Joo heh, työkaverilla ja minulla on tokmannin 40 euron bluetooth-kuulokkeet ja minulla myös sonyn vastamelukuulokkeet. Kaveri kehuu noiden tokmannin kuulokkeiden ääntä hyväksi, minä en omiani sen jälkeen kuunnellut, kun hankin nuo sonyt, kyllä ne niin paskalta kuulostaa.

Kesäasunnolla radio, jossa katkennut antenni, terassilla kuuntelen, hädintuskin pysyy asemalla, särisee.  Ja sitä in ihan paras kuunnella kesäisin, välillä musiikkia välillä uutisia. Mutta en mitään Mahleria tietenkään siitä kuuntelisi.

"Jotenkin katoavaa kansanperinnettä kun tarvitsi oman huoneen ja hellasäröllä tulee kyllä ehdoton ei olkkareiden nyky sisustukseen?"

Pikemminkin päinvastoin, tyypilliseen nykysisustukseen kuuluu jo ruma iso taulu-tv, siinä konkurssissa ei muutama kaiutin enää haittaa.

Vierailija kirjoitti:

"Jotta kuulisi mistä suunnasta ääni tulee. Tää ei liene tärkeää kun kuunnellaan musiikkiesitystä kun siihen ei sisälly tätä luonnon metsästä/pakene tilannetta jossa sillä suunnalla on väliä."

 

Tarkka tilavaikutelma stereokuva on hifistille nimenomaan ehkä tärkein juttu. Siksi omissakin kaiuttimissani on 15" bassokeskiääninen ja torvidiskantti. Iso elementti on voimakkaasti suuntaava, mikä vähentää huoneheijastuksia. Bonuksena toki suuri herkkyys ja dynamiikka, jollain kuuden tuuman elementeillä varustetut söpöt hifikaiuttimet ei vaan riitä.

Nykyajan asunnot on niin pieniä, ettei tuollaisia kaiuttimia voi normikämpässä kuunnella. Omassa 15-neliön kerrostalon olohuoneessa parasta ääntä saa kaksitiepurkeista ja subbarista. Toki olisi aina ympärisäteilevät kaiuttimet, jolloin voisi keskittyä musiikkiin spotissa könöttämisen sijaan.

Itse kuuntelen musiikkia kelanauhurilla. Hifistelijät on silkkipers***ä

Vierailija kirjoitti:

Kesäasunnolla radio, jossa katkennut antenni, terassilla kuuntelen, hädintuskin pysyy asemalla, särisee.  Ja sitä in ihan paras kuunnella kesäisin, välillä musiikkia välillä uutisia. Mutta en mitään Mahleria tietenkään siitä kuuntelisi.

Mahler vois kuulostaa aika avaruudelliselta, jos saa kanavat päällekkäin.