Kuinka paljon teidän mielestänne autismin kirjon ihmistä voi vaatia altistumaan vaikeille ja häntä kuormittaville asioille?

Autismin kirjon ihmiset ovat ihmisiä siinä missä muutkin. Me kaikki elämässä joudumme enemmän tai vähemmän säännöllisesti epämukavuusalueelle. Autistit myös. 

Siinä että henki lähtee. Kaikki mikä ei tapa, vahvistaa.

No ainakaan muita ei saa vahingoittaa eli lyödä, haukkua, ajaa ylinopeutta, ajaa aineissa jne vaikka olisi diagnoosi. Lisäksi diagnoosista huolimatta pitäisi pyrkiä elämään sellaista elämää että kaikilla on hyvä olla. 

 

En minä ainakaan vaadi keneltäkään mitään. Jos oma lapsi olisi autisti, niin sitten pitäisi tarkasti miettiä asiaa kasvatuksen kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Autismin kirjon ihmiset ovat ihmisiä siinä missä muutkin. Me kaikki elämässä joudumme enemmän tai vähemmän säännöllisesti epämukavuusalueelle. Autistit myös.

Mutta ei heille ihan huvin vuoksi diagnoosia anneta. Jos on diagnoosi, se tarkoittaa sitä, että tietyt asiat ovat vaikeita ja niissä on tuentarvetta. 

Vierailija kirjoitti:

Siinä että henki lähtee. Kaikki mikä ei tapa, vahvistaa.

Ei. Vaan joskus se tekee äärimmäisen kyyniseksi, araksi, kovaksi ja heikommaksi.

Olen aina vihannut tätä sanontaa.

Ihme kysymys. Aikuinen autisti asettaa itse itselleen rajat. Jos ei hän kykene, hänellä on ammattitaitoinen apuri sitä varten.

Meinasitko alkaa kouluttaa toista aikuista ihmistä kuin koiraa?

Riippuu ihan tilanteesta. Onko kyse työssäkäynnistä vai vaikka siitä, että pitäisi lähteä johonkin sukujuhliin. Ihmiset joutuvat tekemään välillä ei-niin-kivoja asioita, mutta oleellista mielestäni on se, onko jokin sellainen asia tarpeellinen (työsskäynti on) vai ei (sukujuhliin osallistuminen ei ole). 

Saman verran kuin raajansa menettänyttä voi vaatia elämään ja toimimaan niin kuin hänellä olisi se raaja

Työntekijältä voi toki vaatia tehtävään kuuluvien tehtävien suorittamista, menivät ne epämukavuusalueelle tai ei. Muilta ei lähtökohtaisesti kannata vaatia mitään, muttei myöskään ole pakko itse olla tekemisissä kyseisen henkilön kanssa.

Sen verran kun kestää ja tuntuu sopivalta. Ylialtistamisesta ei ole mitään hyötyä, kun se johtaa ylirasitukseen ja kuormitus heikentää mielenterveyttä ja toimintakykyä.

Voit verrata esim aistiperäistä kuormitusta kipuun ja stressiin. Sille ei voi altistaa, voi kylläkin oppia taitoja, joilla voi pitää hetkellisesti toimintakykyä yllä kuormitustilanteessa. Tämähän pätee meihin kaikkiin. Mutta kuormittumista voi estää. Eli ei ole verrannollista esim pelkoihin tai sosiaaliseen jännitykseen, johon voi altistaa. Tämän peruasian, kun sisäistää, niin pääsee jo pitkälle. Jotenkin kyllä vaikutti silti, että ap:n aloituksessa ei ollut puutetta niinkään tiedosta, kuin paremmasta asenteesta... Ettet vaan menisi tietämättömyytesi taakse piilottelemaan...?

Pitäisi kuunnella herkällä korvalla mitkä rajoitteet ovat kelläkin autistilla ne pahimmat. Esim. Häiriöherkkyydet ja vaikeudet sosiaalisessa kanssakäymisessä ovat todella raskaita ja kuormittavia, oikeassa ympäristössä niille voi kuitenkin tehdä paljonkin helpotuksia, harmillisen suuri osa nepsyistä kun ei ole mm. tällaisten haasteiden vuoksi mukana työelämässä.

Jos lähipiirisi autismin kirjon henkilö kuormittaa elämääsi, voit lohduttautua sillä, että autistin ixxemxxxariski on moninkertainen nenttiin verrattuna. Ehkä tämäkään henkilö ei kauaa hankaloita elämääsi. Sillä välin voisit miettiä, missä voisit altistaa itseäsi myötätunnolle.

Ei se ole mitään piiloon menemistä. Se asia kuormittaa häntä, halusit tai et. 

Kuinka paljon voi vaatia migreenissä olevaa tekemään? Kuinka paljon voi vaatia jalkapoikkista tekemään?

Voithan sinä vaatia mitä vaan ja voi olla, että hän suostuu vaatimuksiisi ja taittuu rusetille, mutta ei se sitä tarkoita, etteikö hän joutuisi maksamaan siitä hintaa (repii selkänahastaan sen).

Mikä häiriö mahtaa olla henkilöllä, joka kysyy näin monimutkaisia ja asiantuntemusta vaativia kysymyksiä av-palstalla? Kaikki ei ap:n kognitiivisella puolella taida yltää keskiarvoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autismin kirjon ihmiset ovat ihmisiä siinä missä muutkin. Me kaikki elämässä joudumme enemmän tai vähemmän säännöllisesti epämukavuusalueelle. Autistit myös.

Mutta ei heille ihan huvin vuoksi diagnoosia anneta. Jos on diagnoosi, se tarkoittaa sitä, että tietyt asiat ovat vaikeita ja niissä on tuentarvetta. 

Tarkoittaa sitä, että kun joku jaksaa kantaa sadan kilon kuorman ja se väsyttää häntä x verran niin saattaa olla, että autisti väsyy saman verran jo 40 kilon kuormasta. Jos häntä vaatii jatkuvasti kantamaan sitä sataa "koska muutkin", voi olla varma, että ollaan ongelmissa. Ja kun normaali ihminen voi vahvistaa itseään, autistilla tulee se voimistamisen raja aiemmin vastaan. 

Vierailija kirjoitti:

Siinä että henki lähtee. Kaikki mikä ei tapa, vahvistaa.

Kun kulutat jonkin asian loppuun, se on loppuunajettu eikä vahva. 

Missä asemassa ap on tähän henkilöön nähden, jotta hän voi suunnitella jotain vaatimista, just wondering. 

Laita hesari kolmivuotiaan nenän eteen ja vaadi lukemaan. Voit vaatia ihan niin paljon kuin haluat. 

Jos taas autisti on kuntoutuksessa/ tekee aktiivisesti self helpiä, eiköhän hän itse arvioi oman toimintakykynsä laajentamisen tavat ja mahdollisuudet. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä häiriö mahtaa olla henkilöllä, joka kysyy näin monimutkaisia ja asiantuntemusta vaativia kysymyksiä av-palstalla? Kaikki ei ap:n kognitiivisella puolella taida yltää keskiarvoon.

Epäilen, että aivotoiminnan tunteita käsittelevän alueen vajaatoiminta, tai täysi toimimattomuus. Vajaallakin olettaisi osaavan etsiä apua ongelmaansa muualta, kuin vauvapalstalta.