Kuinka paljon teidän mielestänne autismin kirjon ihmistä voi vaatia altistumaan vaikeille ja häntä kuormittaville asioille?

Riippuu paljon siitä, mitä siitä seuraa, kun altistaa vaikeille tai kuormittaville asioille. Tuleeko henkilöstä aggressiivinen? Lakkaako hän nukkumasta? Tuleeko hänestä sekava tai psykoottinen?

Toisaalta riippuu myös siitä kuinka tärkeistä asioista on kysymys. Tarkoitatko välttämätöntä lääkärikäyntiä vai osallistumista esim. sukujuhliin?

Onko diagnoosin taakse menemistä, jos kieltäytyy osallistumasta itseä kuormittaviin tilanteisiin, kun tietää, että ei pysty toimimaan "normaalisti" kuormituksen vuoksi?

Vierailija kirjoitti:

Riippuu paljon siitä, mitä siitä seuraa, kun altistaa vaikeille tai kuormittaville asioille. Tuleeko henkilöstä aggressiivinen? Lakkaako hän nukkumasta? Tuleeko hänestä sekava tai psykoottinen?

Toisaalta riippuu myös siitä kuinka tärkeistä asioista on kysymys. Tarkoitatko välttämätöntä lääkärikäyntiä vai osallistumista esim. sukujuhliin?

Onko diagnoosin taakse menemistä, jos kieltäytyy osallistumasta itseä kuormittaviin tilanteisiin, kun tietää, että ei pysty toimimaan "normaalisti" kuormituksen vuoksi?

Koko ilmaisu "diagnoosin taakse menemisestä" on älytön, kun puhutaan autismista ja kuormituksesta. Hyvänen aika, jos autistia kiusataan vaatimalla häneltä mahdottomia, siitä ei seuraa mitään hyvää! Asiat menevät jatkossa entistä huonommin, ei niin, että "oppiihan olemaan". Olen itse joutunut pitkään unettomuusputkeen, kun oli pakko vaan kestää ja jaksaa sosiaalisessa paineessa. En oppinut muuta kuin välttämään vastaavia tilanteita. Eli jäin kokonaan pois töistä. Sitten sainkin diagnoosin.

Niin että jos se työpaikan autisti pyytäm, ettei laiteta kaikki neukkarin valopisteitä päälle, kun vähempikin riittää, niin voisitte ottaa onkeenne.

Vierailija kirjoitti:

Siinä että henki lähtee. Kaikki mikä ei tapa, vahvistaa.

Hyvä. Mene nyt istumaan kuumalle hellalle ja laita sen jälkeen hammastikku varpaankyntesi alle ja potkaise täysillä seinään.

Teepä se!

"Niin että jos se työpaikan autisti pyytäm, ettei laiteta kaikki neukkarin valopisteitä päälle, kun vähempikin riittää, niin voisitte ottaa onkeenne."

Työpaikan autisti on hyvä ja laittaa aurinkolasit päähän, jos valot häikäisee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autismin kirjon ihmiset ovat ihmisiä siinä missä muutkin. Me kaikki elämässä joudumme enemmän tai vähemmän säännöllisesti epämukavuusalueelle. Autistit myös.

Mutta ei heille ihan huvin vuoksi diagnoosia anneta. Jos on diagnoosi, se tarkoittaa sitä, että tietyt asiat ovat vaikeita ja niissä on tuentarvetta. 

Tarkoittaa sitä, että kun joku jaksaa kantaa sadan kilon kuorman ja se väsyttää häntä x verran niin saattaa olla, että autisti väsyy saman verran jo 40 kilon kuormasta. Jos häntä vaatii jatkuvasti kantamaan sitä sataa "koska muutkin", voi olla varma, että ollaan ongelmissa. Ja kun normaali ihminen voi vahvistaa itseään, autistilla tulee se voimistamisen raja aiemmin vastaan. 

 

Sitten vaan tulee ongelma, jos se 100kg per nuppi on pakko kantaa ja muut joutuvat kantamaan sen 60 kg ylimääräisenä, kun yksi ei jaksa. Siinä kuormittuu ne muut sitten.

On ihan ok auttaa ja helpottaa muiden elämää, jos mahdollista, mutta se ei saisi kyllä tulla taakaksi muiden niskaan.

Kuinka paljon teidän mielestänne pyörätuolissa istuvaa ihmistä voi vaatia altistumaan vaikeille ja häntä kuormittaville asioille?

Olen lähtökohtaisesti sitä mieltä, että toisen puolesta keilaaminen ja asioiden siloittelu ei tee kenenkään elämästä pidemmän päälle parempaa. Aivan jokainen tarvitsee epämukavuusalueelle menemistä ja vaikeiden asioiden kohtaamista ja kas, kun niiitä vaikeita asioita toistaa riittävän pitkään, niin se epämukavuuskin voi muuttua ainakin hieman siedettävämmäksi.

Diagnoosin taakse? Entä jos kyse olisi syövästä? 

Vierailija kirjoitti:

Olen lähtökohtaisesti sitä mieltä, että toisen puolesta keilaaminen ja asioiden siloittelu ei tee kenenkään elämästä pidemmän päälle parempaa. Aivan jokainen tarvitsee epämukavuusalueelle menemistä ja vaikeiden asioiden kohtaamista ja kas, kun niiitä vaikeita asioita toistaa riittävän pitkään, niin se epämukavuuskin voi muuttua ainakin hieman siedettävämmäksi.

Huomaa ettet ymmärrä autismista mitään. Normi ihmiseen tämä varmaan pätee, ei autistiin. 

Vierailija kirjoitti:

Autismin kirjon ihmiset ovat ihmisiä siinä missä muutkin. Me kaikki elämässä joudumme enemmän tai vähemmän säännöllisesti epämukavuusalueelle. Autistit myös. 

Autistit joutuvat enemmän. Koko ajan joissain tapauksissa. Voihan sitä yrittää sopeutua, mutta jossain vaiheessa jaksaminen loppuu ja sitten loppuu myös työkyky. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autismin kirjon ihmiset ovat ihmisiä siinä missä muutkin. Me kaikki elämässä joudumme enemmän tai vähemmän säännöllisesti epämukavuusalueelle. Autistit myös. 

Autistit joutuvat enemmän. Koko ajan joissain tapauksissa. Voihan sitä yrittää sopeutua, mutta jossain vaiheessa jaksaminen loppuu ja sitten loppuu myös työkyky. 

Itse ainakin pidän kynsin hampain kiinni työkyvystäni eli tuota yritän suojella. En tiedä mitä sanomista siitä voi olla kenelläkään. 

Vierailija kirjoitti:

Olen lähtökohtaisesti sitä mieltä, että toisen puolesta keilaaminen ja asioiden siloittelu ei tee kenenkään elämästä pidemmän päälle parempaa. Aivan jokainen tarvitsee epämukavuusalueelle menemistä ja vaikeiden asioiden kohtaamista ja kas, kun niiitä vaikeita asioita toistaa riittävän pitkään, niin se epämukavuuskin voi muuttua ainakin hieman siedettävämmäksi.

Et nyt oikein ymmärrä tätä asiaa. 

AP: Onko tyhmyytesi sinun oma valinta? Oletko ihan itse päättänyt olla tyhmä? Tuskinpa.

Niin. Ei autismikaan ole kenenkään oma valinta.

Autisti ei voi hetkeksikään lopettaa autistina olemista, niin kuin ei AP:kaan voi hetkeksikään lakata olemasta tyhmä.

"Sitten vaan tulee ongelma, jos se 100kg per nuppi on pakko kantaa ja muut joutuvat kantamaan sen 60 kg ylimääräisenä, kun yksi ei jaksa. Siinä kuormittuu ne muut sitten.

On ihan ok auttaa ja helpottaa muiden elämää, jos mahdollista, mutta se ei saisi kyllä tulla taakaksi muiden niskaan."

Ei kun sitten systeemiä tai vaatimuksia tulee muuttaa. Sikstoisekseen, ei voida verrata esimerkiksi tilannetta, jossa autisti joutuu jatkuvasti kantamaan 60 kiloa extraa joka päivä ja sitä kun 50 ns. tavista kantaa 1,2 kg ylimääräistä kukin. Ei ole oikein kenenkään joutua kantamaan enempää kuin kykenee, mutta nentin autistisuuden/autistisen maailman aiheuttamaa kuormitusta ei yleensä voi mitenkään verrata siihen kuormitukseen mitä autisti kokee nenttien maailmassa ja nenttien tapojen ja vaatimusten vuoksi.

Vain luonteeltaan varsin v*ttumainen ihminen edes pohtii tuollaista. Haluaa pakottaa kaikki muottiin, jonka itse kokee oikeaksi.

Tarkoittaako "mennä diagnoosin taakse piiloon" että tunnistaa voimavaransa ja sietokykynsä, ja kieltäytyy jostain turvatakseen mielenterveyttään ja toimintakykyään tärkeämmissä asioissa?

Jos nyt aikuisesta ihmisestä puhutaan, niin kannustan siihen ettet _vaadi_ mitään. Jos olet puoliso, päätät millaisen kumppanin kanssa haluat olla ja mitkä puutteet siedät, mutta et voi vaatia toista muuttumaan. Jos olet pomo, voit vaatia työehtosopimuksen mukaisia asioita palkkaa vastaan, ja mikäli työntekijä ei siihen terveydellisistä syistä pysty, työterveyshuolto auttaa kyllä sen arvioinnissa. Jos olet vanhempi... Onnea matkaan. Kokemuksesta tiedän ettei ole helppo tie, mutta joustamattomuudella ja ynmärtämättömyydellä saat herätettyä vain vihaa, ahdistusta ja lamaannusta. Kokeile sen sijaan kysyä, mikä sinua auttaisi tai mitä tarvitsisit, jotta voisit tehdä x? 

Kenestä nyt siis on kyse?

Lasta kannattaa väkisin retuuttaa kädestä täpötäydelle ostarille, vaikka haraa vastaan ja lopulta kilahtaa.

Kumppania kannattaa painostaa etenemään suhteessa mahdollisimman pian. 

Sukulaista kannattaa painostaa jokaiseen kissanristiäiseen. 

Ystävää näkemään tai puhumaan puhelimessa tuntitolkulla, kykeni toinen tai ei. 

Työelämästä en edes aloita. 

Tuossa se on autistin näkökulmasta pähkinänkuoressa. Vaikka kaikki kyllä "ymmärtää". 

Vierailija kirjoitti:

Olen lähtökohtaisesti sitä mieltä, että toisen puolesta keilaaminen ja asioiden siloittelu ei tee kenenkään elämästä pidemmän päälle parempaa. Aivan jokainen tarvitsee epämukavuusalueelle menemistä ja vaikeiden asioiden kohtaamista ja kas, kun niiitä vaikeita asioita toistaa riittävän pitkään, niin se epämukavuuskin voi muuttua ainakin hieman siedettävämmäksi.

Toivon sinulle kovia kipuja. Keskustellaan sitten asiasta uudelleen. 

Vierailija kirjoitti:

"Sitten vaan tulee ongelma, jos se 100kg per nuppi on pakko kantaa ja muut joutuvat kantamaan sen 60 kg ylimääräisenä, kun yksi ei jaksa. Siinä kuormittuu ne muut sitten.

On ihan ok auttaa ja helpottaa muiden elämää, jos mahdollista, mutta se ei saisi kyllä tulla taakaksi muiden niskaan."

Ei kun sitten systeemiä tai vaatimuksia tulee muuttaa. Sikstoisekseen, ei voida verrata esimerkiksi tilannetta, jossa autisti joutuu jatkuvasti kantamaan 60 kiloa extraa joka päivä ja sitä kun 50 ns. tavista kantaa 1,2 kg ylimääräistä kukin. Ei ole oikein kenenkään joutua kantamaan enempää kuin kykenee, mutta nentin autistisuuden/autistisen maailman aiheuttamaa kuormitusta ei yleensä voi mitenkään verrata siihen kuormitukseen mitä autisti kokee nenttien maailmassa ja nenttien tapojen ja vaatimusten vuoksi.

Onko jokin sairaus, johon tämä ei päde. Ja toisaalta, jossain on joku, joka on sinua tuottavampi. Miksi et yllä samaan, kuin hän? Yrittäisit edes!

Minun autistinen ystäväni suorittaa yliopistotutkintoja harrastuksenaan. Hänellä on tällä hetkellä neljä, viides tulossa. Tämä kaikki työn ohessa. Miksi et tee samoin? Olet heikko ja taakka meille kaikille, kun et pysty samaan. Hyi sua, häpeä.

Miksei autisteja laiteta työleirille? Että niistä ois jotain hyötyä. Muuten ne vaan loisii höpöttäen nepsy-oireista.