Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon teidän mielestänne autismin kirjon ihmistä voi vaatia altistumaan vaikeille ja häntä kuormittaville asioille?
05.07.2024 |
Missä menee raja siihen, että voi mennä piiloon diagnoosin taakse?
Kommentit (63)
Keneltä ajattelit vaatia ja mitä ja miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurustelin ADHD-ihmisen kanssa. Oli tajuttava, että häneltä ei vaan voi "vaatia" samoja asioita kuin "normaaleilta" ihmisiltä. Se oli sitten ota tai jätä niiden piirteiden osalta.
Riippuu autismin asteesta, kunnon autisti vetää suunnattoman raivarin jo esim siitä että mennään eri ovesta kuin yleensä. Siitä voi sitten lähteä miettimään minkä verran ketäkin kuormitetaan. Lievemmin autisteilla voi kuormitus ensin kasaantua, kunnes se kasvaa liialliseksi.
Vierailija kirjoitti:
No ainakaan muita ei saa vahingoittaa eli lyödä, haukkua, ajaa ylinopeutta, ajaa aineissa jne vaikka olisi diagnoosi. Lisäksi diagnoosista huolimatta pitäisi pyrkiä elämään sellaista elämää että kaikilla on hyvä olla.
Niin, myös autistilla itsellään. On surkeaa, että normojen sääntöjen mukaan kun mennään, normoilla on hyvä olla mutta autistilla ei. Tämä ei ole oikein eikä kohtuullista.
Fyysisesti vammaisilla on paljon erityisoikeuksia, jotka heille myönnetään ja normotkin nämä hyväksyvät. Sen sijaan autistille ei suotaisi mitään poikkeuslupia. Oletteko tulleet ajatelleeksi?
Väittäisin, että autisti joutuu oikeastaan joka päivä vastaamaan ulkoisiin vaatimuksiin, ellei sitten ole niin vaikeasti autistinen, että on työelämän ulkopuolella ja saa elää omilla ehdoillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että liikaa kuormittuneena ei enää jaksa/pysty tekemään kuormittavia asioita, ei ole diagnoosin taakse piiloutumista. Se on omien voimavarojensa tunnistamista. Et sinäkään loputtomiin jaksa asioita, jotka sinua kuormittavat.
Esim. neurotyypillinen ekstroverttikin voi kokea sosiaalisen väsymisen, jos sosiaalista kuormitusta tulee liikaa. Hänelle se "liikaa" vain on paljon enemmän kuin introvertille autistille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Autistejakin on monenlaisia. Sen lisäksi, että jotkut ovat kehitysvammaisia ja toiset yliälykkäitä, ja suurin osa jotain siltä väliltä, on lisäksi myös monenlaisia oire/piirrekokonaisuuksia. Ja tietenkin lisänä myös neurotyypilliset persoonallisuuspiirteet.
Esim. PDA-piirteinen autisti voi saada liian vaativaan sävyyn annetusta käskystä 'taistele, pakene tai jähmety' -reaktion. Se reaktio tulee niin yllättäen, ettei henkilö itse pysty siihen vaikuttamaan. Ja tämä ei ole millään tavalla sidoksissa autistisen henkilön älykkyystasoon tai autismin "vaikeusasteeseen". Ja se on henkilölle itselleen ihan kamala tilanne, etenkin, jos se tapahtuu täysin vieraiden ihmisten seurassa.
Joka päivä viisi minuuttia enemmän kunnes voi olla koko päivän niden asioiden äärellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän vain sen että niin kauan kuormitetaan ennen kuin itse asetat rajat.
Vierailija kirjoitti:
Joka päivä viisi minuuttia enemmän kunnes voi olla koko päivän niden asioiden äärellä.
Ei ole mitään "kunnes voi olla koko päivän niiden äärellä". Sokea ei näe yhtään sen enempää, pidät häntä tv: äärellä viisi minuuttia tai kahdeksan tuntia. Autistin hermosto on erilainen kuin sinun ja se toimii oman rakenteensa mukaisesti. Mitä enemmän häntä altistaa hermostoa kuormittavalle toiminnalle, sitä väsyneempi ja "huonommin toimiva" hänestä tulee. Sen sijaan, jos löydetään keinoja kuormittavien asioiden poistamiseen, vaikkapa suojaaminen kirkkailta valoilta ja häiritseviltä ääniltä, saatetaan päästä tilanteeseen, että autisti jaksaa koko päivän hoitaa sitä oleellista tehtäväänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Riippuu ihan tilanteesta. Onko kyse työssäkäynnistä vai vaikka siitä, että pitäisi lähteä johonkin sukujuhliin. Ihmiset joutuvat tekemään välillä ei-niin-kivoja asioita, mutta oleellista mielestäni on se, onko jokin sellainen asia tarpeellinen (työsskäynti on) vai ei (sukujuhliin osallistuminen ei ole).
Tässäkin tullaan siihen, että autisti saa töissä burn outin, jos häneltä vaaditaan liikaa hänen suorittamis/palautumis/kantokykyyn nähden. Itse olen nyt työkyvytön, kun olen tunnollisena venynyt vaatimusten alla.
Sama juttu itsellä. Työtehtävässä väsyin, enkä palautunut siihen malliin, että valvoin 4 vuorokautta putkeen. Oli lähdettävä sairaalaan nukkumaan ja sen jälkeenkin sain nukuttua vain lääkkeillä ja rauhoittavilla. Jokainen ymmärtää, että tämä on 'ryöstöviljelyä' ja kaikinpuolinen pahoinvointi lisääntyi, kiloja kertyi, mitään muuta elämää minulla ei ollut - mutta töissä kävin.
En suosittele autismia kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Joka päivä viisi minuuttia enemmän kunnes voi olla koko päivän niden asioiden äärellä.
Mutta miksi?
Miksi kaikkien tulee olla samanlaisia?
Autisteilla tosiaan on keskivertoa korkeammat itsemurhaluvut.
Mä olen ainakin nyt viikon päätteeksi pimeässä kämpässä hiljaisuudessa ihan yksinään niin pitkään kuin tarvitsee.
Ei tämä muita haittaa mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka päivä viisi minuuttia enemmän kunnes voi olla koko päivän niden asioiden äärellä.
Mutta miksi?
Miksi kaikkien tulee olla samanlaisia?
Autisteilla tosiaan on keskivertoa korkeammat itsemurhaluvut.
Mä olen ainakin nyt viikon päätteeksi pimeässä kämpässä hiljaisuudessa ihan yksinään niin pitkään kuin tarvitsee.
Ei tämä muita haittaa mitenkään.
Niin. Varmaan mielummin kuitenkin tekisit jotain muuta, jos arkiviikko ei olisi ollut niin kuormittava.
Ehkä tästä sote-kaaoksesta sittenkin selvitään, kun otetaan AP:n asenne käyttöön. Kaikki muutkin sairaat ja ongelmaiset "siedätetään" terveiden tasolle ja jos ei siihen pysty/ halua, niin kuopan reunalle toivomaan viimeistä ateriaa.
Problem solved.
Siinä se altistaessa selviää. Kun niillä menee kuppi nurin niin vetelevät sua ympärikorvia niiden supervoimilla.
Meneekö tässä nyt altistaminen ja siedättäminen sekaisin yhdellä jos toisellakin kirjoittajalla?
Sen verran ettei se aiheuta vakavia mielenterveyden ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka päivä viisi minuuttia enemmän kunnes voi olla koko päivän niden asioiden äärellä.
Mutta miksi?
Miksi kaikkien tulee olla samanlaisia?
Autisteilla tosiaan on keskivertoa korkeammat itsemurhaluvut.
Mä olen ainakin nyt viikon päätteeksi pimeässä kämpässä hiljaisuudessa ihan yksinään niin pitkään kuin tarvitsee.
Ei tämä muita haittaa mitenkään.
Niin. Varmaan mielummin kuitenkin tekisit jotain muuta, jos arkiviikko ei olisi ollut niin kuormittava.
En. Olen suorittanut ja saanut aikaan kaiken mitä viikolle halusin, tämä on oikein hyvä nyt.
Mikä on sulla agendana väittää vastaan ilman mitään perusteita ja vastauksia kysymyksiin?
Perus suomalainen luonteen laatu kun aina pitää olla tyytymätön johonkin?
Veikkaan että mukavampaa mulla on kun sulla.
Tässäkin tullaan siihen, että autisti saa töissä burn outin, jos häneltä vaaditaan liikaa hänen suorittamis/palautumis/kantokykyyn nähden. Itse olen nyt työkyvytön, kun olen tunnollisena venynyt vaatimusten alla.