Jäisikö sua vaivaamaan, jos joku olisi sulle niin loukkaantunut ettei haluaisi olla sun kanssa missään tekemisissä enää?

Vierailija kirjoitti:

Ghostaaminen on tullut nykyään ihan yleiseksi eli periaatteessa se on hyväksyttävää. Jos on riippuvainen luonne, tämä voi tuntua vaikealta. Mutta jos toinen ihminen ei halua olla yhteyksissä, tietysti hänellä on vapaus ja oikeus tehdä niin.  Oli syy mikä hyvänsä. Ei kehenkään pidä takertua.

Eh. Ghostaaminen on hyväksyttävää uuden tuttavuuden kohdalla, ei vakiintuneessa ihmissuhteessa. Muuta selittelevät ovat vain moraalisesti selkärangattomia juntteja jotka eivät uskalla kohdata tekojensa seurauksia, olkoot vapaus tai ei. 

Vierailija kirjoitti:

Ghostaaminen on tullut nykyään ihan yleiseksi eli periaatteessa se on hyväksyttävää. Jos on riippuvainen luonne, tämä voi tuntua vaikealta. Mutta jos toinen ihminen ei halua olla yhteyksissä, tietysti hänellä on vapaus ja oikeus tehdä niin.  Oli syy mikä hyvänsä. Ei kehenkään pidä takertua.

Niinpä. Ei huvita elää ghostaajien täyttämässä maailmassa.

Minusta olisi epänormaalia olla tekemisissä jonkun sellaisen kanssa, joka kuvittelee anteeksipyynnöllä korjaavansa kaiken. Tietenkään tuollaisen loukkaajan kanssa ei olla enää missään tekemisissä, jos suinkin voi kohtaamisia välttää.

Kerro ap, miksi tuossa tilanteessa yhteydenpitoa tulisi jatkaa. Olet loukannut toista ja tämän tulisi jatkaa ystävyyttä, koska sinä haluat?

No jos kyseessä olisi vaikka oma lapsi tai muu hyvin tärkeä ihminen, niin kyllähän se varmaan jäisi vaivaamaan.

Meillä oli kaveriporukassa vuosia yksi nainen, joka milloin mistäkin sanomisestani loukkaantui niin verisesti, että pisti välit poikki minuun kuukausiksi. En edes aavistanut, että nainen oli minulle suutahtanut ja ne tilanteet tulivat aina aivan puun takaa. Sain kuulla muilta kavereilta, että hän on suuttunut, mutta hekään eivät kertoneet syytä, miksi niin oli tapahtunut. Se oli todella hämmentävää, koska olen kiltti ihminen, enkä koskaan sano kenellekään mitään tahallani loukatakseni. Minua itseäni on myös vaikea saada suuttumaan, koska tulkitsen ihmisten sanomisia positiivisten lasien läpi. En edes välttämättä huomaa, jos joku on tarkoituksella piikitellyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä muuta siinä voi? Ei muuta kuin antaa olla. Tottakai sitä miettii ja suree, mutta tällaista se on narsistin kanssa. Narsisti sulkee ihmisiä elämästään ulos. Voi jojotella mukana tai antaa olla, siinä vaiheessa kun kyllästyy.

 

Minusta ei ole normaalia, että ystävyyssuhde katkeaa tuosta noin vain. Ei edes asuta yhdessä eikä ole mitään läsnäolopakkoa. Voi valita vapaasti milloin haluaa nähdä tai pitää taukoa näkemisessä. Silti lähdetään näyttävästi ja lyödään ovi naamalle. 

 

 

Lopettakaa tää narsismi-heitot jo.

Ei se tarvitse persoonallisuushäiriötä jos ei halua olla jonkun kanssa tekemisissä.

 

Niin, voihan kyseessä olla myös esim. ADHD tai epävakaa persoonallisuus. Joillain ihmisillä on herkästi tapana pistää välit poikki, kun vain kyllästyvät tai eivät osaa hoitaa loukkaantumisiaan aikuismaisesti. 

Jos tosiaan olet loukkannut pahasti, niin on täysin ymmärrettävää, ettei ystävyys palaudu. Ei kenelläkään ole mitään velvollisuutta olla kanssasi tai edes antaa anteeksi. Voi vapaasti olla sitä mieltä, että itse toimisi toisin ja diipadaapa, mutta kukin tekee niin kuin katsoo parhaaksi, eikä siihen ole muilla nokan koputtamista. Ainoa velvollisuussuhde on vanhemman ja lapsen välinen ja sekin vain siihen asti, että lapsi on aikuinen. 

"Kutkuttava mysteeri. Olisi mielenkiintoista kuulla sen toisen osapuolen versio tapahtumista."

No ei ole. Jos toinen keksii tikusta loukkaantumisen aiheita ja katoaa, hän on persoonallisuushäiriöinen tyyppi, joka käyttää ihmisiä hetken ja siirtyy seuraavaan fiiliksen mukaan tai kokee loukkaantumisia ihan päivätöikseen omassa semiharhaisessa maailmassaan.

Turha näiden touhuja on miettiä, ei niissä mitään järkeä ole. Lähes jokainen törmää elämänsä aikana tällaiseen ghostaajaan tai ammattiloukkaantujaan.

Vierailija kirjoitti:

"Kutkuttava mysteeri. Olisi mielenkiintoista kuulla sen toisen osapuolen versio tapahtumista."

 

No ei ole. Jos toinen keksii tikusta loukkaantumisen aiheita ja katoaa, hän on persoonallisuushäiriöinen tyyppi, joka käyttää ihmisiä hetken ja siirtyy seuraavaan fiiliksen mukaan tai kokee loukkaantumisia ihan päivätöikseen omassa semiharhaisessa maailmassaan.

Turha näiden touhuja on miettiä, ei niissä mitään järkeä ole. Lähes jokainen törmää elämänsä aikana tällaiseen ghostaajaan tai ammattiloukkaantujaan.

Tiedät kaiken tämän kahden itsellesi tuntemattoman ihmisen välisestä tapahtumasta?

Anteeksipyyntö ei aina riitä. Pitää oikeasti ottaa vastuu teosta, muuttaa käytöstä niin, ettei toiste tee samaa, ja korjata asia parhaan mukaan.

Itse kun olin nätimpi kuin jotkut ystäväni, niin he välittömästi lakkasi olemasta minuun yhteydessä kun vuosien yrityksen jälkeen saivat mieskaverin itselleen. Kerran kun satuin töistä tullessani törmäämään kaveriini joka oli liikkeellä miesystävänsä kanssa niin pysähdyin ja olin että "moooi!!". Tämä mun ex kaveri heti alkoi vääntää että "eikös noi ole hiustenpidennykset jotka sulla on?". :D :D Ja että "missäs se teidän lapsi nyt on?". Itseasiassa olin yh mutta tajuatte pointin. Teki mieli iskeä silmää sille miehelle, heilauttaa tukkaa ja lähteä naureskellen pois. Enpä viitsinyt.

Ja kyllä. Olen äärimmäisen narsistinen ihminen, kuvittelen olevani jumalan lahja kaikille miehille ja miksei samantien naisillekkin, olen itseäni täynnä oleva peilin edessä elävä pinnallinen tyrkky. 

Joskus taas se tyyppi joka katoaa, tajuaa sen toisen niin häiriintyneeksi, ettei mitkään selitykset auta ja on vaan paras paeta takavasemmalle.

Vierailija kirjoitti:

Joskus taas se tyyppi joka katoaa, tajuaa sen toisen niin häiriintyneeksi, ettei mitkään selitykset auta ja on vaan paras paeta takavasemmalle.

Tämä 100%.

On jäänyt vaivaamaan. Olin ilmeisesti huono ystävä joka ei osannut reagoida/toimia oikein eri tilanteissa. Muut ystäväni sanovat että hän on väärässä, että on liian takertuva ja kontrolloiva ja että pitäisi hyväksyä millainen minä olen eikä yrittää väkisin muuttaa toista.

En silti tiedä, edelleenkin mietin kuka oli väärässä. Ja tuntuu pahalta että haukuttuaan minua blokkasi ja en pystynyt vastaamaan vihaiseen viestiin joka loukkasi. Silti mietin jos minä tosiaan olen kauhean ajattelematon ja tyhmä. Mutta ei voi mitään, täytyy vaan jatkaa elämää ja toivoa että hän myös ei jää elämään liian katkerana.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi olla satavarma, ettei kys.hlö yritä enää iskeä. Se on kiusallista, en ole suuttunut. Sama työpaikka.

Sanoitko, ettet ole kiinnostunut? Vai oletitko vaan, että lukee ajatuksesi?

Jotenkin tekisi mieli sanoa, että taidan tietää kuka aloituksen teki. Kelaa taaksepäin vähän pidemmästi, niin tajuat että en jaksa enää jankuttaa samasta asiasta. Et oikeasti tunnu tajuavan, että toistat samaa kaavaa, vaikka olen sanonut että Älä, mä en jaksa. Harmi, kun paljon hyvääkin olisi ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi olla satavarma, ettei kys.hlö yritä enää iskeä. Se on kiusallista, en ole suuttunut. Sama työpaikka.

Sanoitko, ettet ole kiinnostunut? Vai oletitko vaan, että lukee ajatuksesi?

Moneen kertaan.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksipyyntö ei aina riitä. Pitää oikeasti ottaa vastuu teosta, muuttaa käytöstä niin, ettei toiste tee samaa, ja korjata asia parhaan mukaan.

Olisivat rehellisiä edes. Mutta ei. Aina oletetaan, että toinen automaattisesti tietää, mitä toisen päässä pyörii. Tai kuvitellaan, että kaikki ovat samanlaisia. Jotkut vieläpä käyttäytyvät hyvin johdattelevasti, vaikka (ainakin omien sanojensa mukaan) eivät ole lainkaan kiinnostuneita. Liian moni asia jätetään liian tulkinnanvaraiseksi. Eikä moni osaa enää kommunikoida. Ovat kasvaneet netissä.

Ei kyllä lopullisesti jäisi.

Tiedän satavarmasti olevani ihminen, joka ei tahallaan pyri satuttamaan. Jos niin olisi kuitenkin käynyt vahingossa (esim. sanoisin jotakin vähän ajattelematonta) tai väärinymmärryksen vuoksi, eikä toinen hyväksy anteeksipyyntöä, niin eihän sellaiselle mitään voi.

Kaikki ovat vähän ajattelemattomia joskus. Jos toinen on siksi valmis laittamaan välit lopullisesti poikki, eikä halua keskustella, niin eihän tuollaisen ihmisen kanssa minkäänlainen ihmissuhde onnistu. Hänen pitää sitten itse ehkä vähän kehittää luonnettaan, mutta ei siinä prosessissa toinen ihminen voi kauheasti auttaa. Ihminen säästyy paljolta, jos antaa tuollaisten tuttavuuksien mennä.

Puhun kokemuksesta. Kerran eräs ystävä laittoi poikki vähän epäselvistä syistä, eikä suostunut keskustelemaan. Se tuntui silloin ihan hirveältä. Myöhemmin hän on pahoitellut minulle käytöstään ja yrittänyt lämmitellä välejä. Otin pahoittelut vastaan ja olen ystävällinen, jos joskus näemme. Lähipiiriini tämä henkilö ei kuitenkaan enää koskaan pääse ja pidän häntä kädenvarren päässä itsestäni. En luota enää koskaan kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi olla satavarma, ettei kys.hlö yritä enää iskeä. Se on kiusallista, en ole suuttunut. Sama työpaikka.

Sanoitko, ettet ole kiinnostunut? Vai oletitko vaan, että lukee ajatuksesi?

Moneen kertaan.

Ok. Ajattelin vaan omaa tilannettani. Hieman saman kaltainen. Toisaalta useampikin sellainen "viesti", että saattaisi ollakin jotain välillämme, mutta en saanut mahdollisuutta selvittää asiaa.