Työpaikalla on pari tyyppiä raskaana ja puhuttiin lapsista ja työkaveri tokaisi minulle..

Vierailija kirjoitti:

Olen tottunut sanomaan suoraan mistä pidän ja mistä en, jottei synny epäselvyyksiä ja väärinkäsityksiä. En ymmärrä miten se että olen itse ollut lapsi vaikuttaa siihen pidänkö niistä nyt tai olenko koskaan pitänyt. -Ap

Tämä helpoin ja paras kommunikaatio tapa toimisi hyvin miesvaltaisessa työpaikassa. Kanalaumassa kaikki on vaikeampaa ja pitää asetella sanansa varovaisemmin että joku ei  loukkaantuisi 

Vierailija kirjoitti:

Minunkin työkaveri (ihan mukava, tosi puhelias, lähihoitaja)...tokaisi koska minä alan hankkia lapsia vähän jopa syyttävään sävyyn..

Että hänellä oli jo lapsia minun iässä. Niin joo tiedän. Sanoin vaan jotain katsotaan.

Oikeesti tekisi mieli joskus sanoa ihan totuus, että siksi oletkin lähihoitaja ja koko elämäsi on sirkusta, elämänsisältö on lapset, jotka tehty eri miehille n.20v iässä. Että miten menee nykyään, vaikka oletkin ihan täysipäinen... Että minä en ainakaan haluaisi tuollaista elämää ja siksi teenkin erilaisia valintoja.

Jopa yksi lähihoitaja työkaverini tuli mummiksi 40-41-vuotiaana. Siis ihan järkyttävää. Ei kunnon ammatteja ja ihan lapsia vielä...tyyliin kaupan myyjä ja postinjakaja. Jo kahdessa sukupolvessa. Puhuttiin tästä yhden nuoren sairaanhoitajan kanssa hän kauhisteli tätä vielä enemmän kuin minä.

Minulla on lapsia mutten pidä muitten lapsista eli en olisi alkanut lastenlikaksi minäkään työkavereille. Olisin kuitannut se jollain ympäripyöreällä kommentilla ja vaihtanut puheenaihetta.

Vierailija kirjoitti:

Töissä nyt on vaan pakko nauraa tai edes hymyillä välillä typerien työkavereiden tyhmille jutuille. Jos ei naura tai hymyile, antaa itsestään kyllä melko hankalan tai tosikon kuvan. Jos aihe on kuolemanvakava ja heitto todella typerä, en minäkään nauraisi. Suurimmalla osalla työpaikkoja on tällaista, ei siellä voi nöksähdellä ja töksäytellä mitä sattuu.

Ei todellakaan ole pakko nauraa kenenkään paskoille jutuille. Ei ole pakko edes lounastaa/ kahvitella kenenkään kanssa jos ei halua. Onni on etätyöt ja pakollisissa toimistolla olopäivissä juttelen vain työasioita näiden paskaa läppää heittävien kanssa. Lounaat voi syödä onneksi erikseen niiden kanssa joilla on henkisesti jotain annettavaakin, joten mitään ongelmaa ei ole 👌

Olit loukkaava, mutta he olivat myös outoja.

Lopputulos: Olette kaikki vinksinvonksin outoja.

Vierailija kirjoitti:

minä aina sanon että on äärimmäistä itsekkyyttä hankkia omia lapsia, kun maailma on täynnä orpolapsia

Niin.. adoptio prosessi vaan saattaa viedä vuosikymmeniä ja kohta oletkin liian vanha adoptoimaan. Ei se oikeasti ole niin helppoa.

T. 7v adoptiojonossa ja edelleen odotetaan

Vierailija kirjoitti:

Vaikka ei pitäisikään lapsista tai esimerkiksi sushista niin ihan hyviin tapoihin kuuluu hienovaraisesti ilmaista se niin ettei töksäyttäisi ja mahdollisesti pahoittaisi toisen mieltä.

"ei ole minulla lapsia, koska elämäntilanne ei ihan ole sellainen.. " tai mitä nyt ympäripyöreesti voisi vastata.

"Sushi maistuu hieman erikoiselta niin ei  ole mieleeni. "

Eli sinusta on OK valehdella? Siinä meillä on moraalinen tyyppi!

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tuo autismi selittää. Ei kannata väheksyä asiaa jonka työkaveri on juuri hankkinut. 

Jos työkaverilla on vaikka uusi koira tai Ikean sohva, ei kannata todeta siihen miten ei itse yhtään pidä koirista/Ikeasta. Voi olla hiljaa. 

Aika junttimaista tyrkyttää muille asiaa ja olettaa muiden olevan kiinnostunut siitä, sekä loukkaantua sitten jos jotain ei kiinnostakaan.

Itse olisin toki vastannut tälle juntille lisääntyjälle että: "voin ottaa kersasi hoitoon jos hinnasta sovitaan, mun taksa on sit 200e/ tunti. Montas tuntia laitetaan?" 🙂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minunkin työkaveri (ihan mukava, tosi puhelias, lähihoitaja)...tokaisi koska minä alan hankkia lapsia vähän jopa syyttävään sävyyn..

Että hänellä oli jo lapsia minun iässä. Niin joo tiedän. Sanoin vaan jotain katsotaan.

Oikeesti tekisi mieli joskus sanoa ihan totuus, että siksi oletkin lähihoitaja ja koko elämäsi on sirkusta, elämänsisältö on lapset, jotka tehty eri miehille n.20v iässä. Että miten menee nykyään, vaikka oletkin ihan täysipäinen... Että minä en ainakaan haluaisi tuollaista elämää ja siksi teenkin erilaisia valintoja.

Jopa yksi lähihoitaja työkaverini tuli mummiksi 40-41-vuotiaana. Siis ihan järkyttävää. Ei kunnon ammatteja ja ihan lapsia vielä...tyyliin kaupan myyjä ja postinjakaja. Jo kahdessa sukupolvessa. Puhuttiin tästä yhden nuoren sairaanhoitajan kanssa hän kauhisteli tätä vielä enemmän kuin minä.

Tästä tulikin sitten lähihoitajien dissausketju. Kaikkia ihmisiä tarvitaan, kaikkia ammatteja.

Kaikissa perheessä ei kannusteta opiskelemaan tai on tapahtunut traumaattisia asioita, jotka aiheuttavat ulkopuolisen silmin sekoilua elämässä. Kyseinen lähihoitaja saattaa silti olla onnellinen.

Lapsia ei muutenkaan saada sitten kun halutaan. Lapset tulevat jos ovat tullakseen. Jos kaikki on mennyt omassa elämässä putkeen, suosittelen olemaan kiitollinen siitä.

Heittohan se varmaan oli, se lapsenvahtijuttu. Mutta hyvä, että teit asian selväksi. 

Miksette ole oikeasti rehellisiä ja suoria ettekä leikisti rehellisiä. Jos ei pidä meluavista ja hyppivistä lapsista, mutta hiljaiset eivät häiritse, niin eihän silloin ole rehellistä, aitoa ja suoraa sanoa, ettei pidä lapsista. Sehän on silloin valhe.

Minäkin alan töksäyttelemään töissä kaiken minkä mieleen tulee. Koska sehän on rehellistä, suoraa ja aitoa. Jos joku ei tykkää, sanon, että olen lievästi autisti.

Työkaveri osoitti sosiaalista lahjattomuutta lastenvahtikommentillaan. Se oli vitsailuksi naamioitua ylimielisyyttä. Ap osoitti tahdittomuutta sillä, että julisti ettei tykkää lapsista. 

Kenelläkään ei ole aihetta valittaa pomolle.

Vielä sen verran tarkennan, että en siis oikeasti tykkää lapsista. Ja en tarkoita meluavia ym. vaan että en yleisesti tykkää lapsista, vaikka olisivat hiljaisia, rauhallisia ym. Mutten tarolita että vihaisin heitä tai toivoisin pahaa, en vain itse pidä minkäänlaisista lapsista.

Itse en halua/ ole halunnut valittaa pomolle, en vain siinä hetkessä halunnut että jää epäselvyyksiä ja että minusta tehtäisiin lastenlikka vasten tahtoani, ehkä ymmärsin jotain väärin.

Minulla on diagnoosi, mutten käytä sitä tekosyynä, enkä ole työpaikalla maininnut asiasta. En koe olevani "vain suoraanpuhuva", mutta koen ettäasiat onparempi tuoda mahdollisimman suoraan esille, jottei myöhemmin tule väärinkäsityksiä. - Ap

Lapsiperhe-elämä on aivokuollutta hevonvitunpaskaa, siihen ryhtyneet haluavat että muutkin sotkeutuvat siihen ja ovet myös onnettomia. 

Jotkut meistä eivät pidä edes niistä hiljaisista ja rauhallisista lapsista, ei se pitämättömyys kohdistu vain huonokäytöksisiin tai meluisiin lapsiin. Minä en pitänyt muista lapsista edes lapsena, enkä edelleenkään pidä sukulaislapsistakaan. 

Kummasti tämä pitämättömyys halutaan tahallaan sekoittaa lapsivihaan, josta ei todellakaan ole kysymys. Ymmärrän hyvin, että useimmat haluavat lapsia, ja olen iloinen siitä että lapsia toivovat niitä saavat. En halua mitään pahaa lapsille, en vain halua olla niiden kanssa tekemisissä. Jos pakosta joudun lasten kanssa tekemisiin, tietenkin kohtelen niitä asiallisesti. mutta jos voin valita, en halua niitä lähelleni. Kestän myös sen, että ihmiset puhuvat lapsistaan, osaan kyllä kuunnella kohteliaasti.

Vierailija kirjoitti:

Olit loukkaava, mutta he olivat myös outoja.

Lopputulos: Olette kaikki vinksinvonksin outoja.

Mitä loukkaavaa siinä on, jos sanoo ettei pidä lapsista eikä aio niitä koskaan hankkia?

Vierailija kirjoitti:

Heittohan se varmaan oli, se lapsenvahtijuttu. Mutta hyvä, että teit asian selväksi. 

Jos se oli heitto, ni miks meni pomolle siitä itkemään??

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tuo autismi selittää. Ei kannata väheksyä asiaa jonka työkaveri on juuri hankkinut. 

Jos työkaverilla on vaikka uusi koira tai Ikean sohva, ei kannata todeta siihen miten ei itse yhtään pidä koirista/Ikeasta. Voi olla hiljaa. 

Jaa. Aloittajalta udeltiin onko lapsia kenties tulossa ja hän vastasi samalla perustellen asian. Jos ei olisi perustellut, olisi jatkokysymys luultavasti esitetty kuitenkin. Mitäs itse uteli.

Ja on ihan pätevä syy lapsettomuudelle se, ettei pidä lapsista. Siitä ei tarvitse kenenkään loukkaantua, kerran se ei ole henkilökohtaisesti osoitettu kenellekään. 

Jos joku heittää sulle small talkina, että susta tulee meille hyvä lapsenvahti niin sitä ei kuulu ottaa tosissaan ja vakava lähteä selittämään miten et tykkää lapsista etkä halua olla niiden lähellä. En ihmettele että työkaverit ei susta tykkää. Ja tiedoksi että työpaikalla keskustelut on nimenomaan small talkia. Katso esimerkkiä esim. Amerikan small talk kulttuurista ja miten ihmiset keskustelevat. Se on tietysti Suomeen nähden extreme versio mutta sun autistim kun ottaa huomioon niin pointti voi mennä paremmin perille näin.