Lue keskustelun säännöt.
Pohdin vakavasti, mistä laiskuuteni johtuu..
04.07.2024 |
Toivoisin muilta laiskoilta kommenttia tähän.
Olen lapsesta asti ollut laiska. Se koski ihan kaikkea, jopa leikkimistä. En ikinä viitsinyt tehdä lumilinnaa, monimutkaisissa juonileikeissä kyllästyin ja herpaannuin heti ym. En jaksanut täyttää värityskirjoja.
Yleensäkään en motivoidu mistään. Kotityöt ovat kammottavia, siivoaminen on niin äärimmäisen vastenmielistä, etten osaa sitä edes selittää. Ikkunat olen pessyt 20 v sitten.
Töiss olen selvinnyt kohtalaisesti. Teen kaikki rimaa hipoen, en jaksa ikinä nähdä ylimääräistä vaivaa mistään.
Ihailen toimeliaita ihmisiä mutta samalla en voi edes käsittää, miten joku viitsii hoitaa puutarhaa, tehdä lumitöitä ym. Olen joskus asunut rivitalossa, kaikki pihatyöt olivat kuolemaksi.
Pelkään, että lamaannun ihan täysin. En motivoidu mistään, näen kaiken turhana ja itseni ja ihmiskunnan tuhoon tuomittuna.
Minulla ei juuri ole ollut parisuhteita, mutta laiskuuteni on ollut niissä aina ongelma.
En ylipäätään innostu mistään.
Kommentit (51)
Ihmisillä on myös erilaisia tempperamentteja, vanhaan aikaan puhuttiin flegmaattisista ja sangviinisista ihmistyypeistä.Tarkkailijoista ja tekijöistä.
Itse en myöskään ole toiminnallinen käytännön ihminen ja joidenkin on vaikea hyväksyä se. Opiskelukaverit ihmettelee miksi olen alisuorituvassa työssä enkä etsi uraa niin kuin he. Mutta en vaan koe heidän työtehtäviään vaivan väärtiksi. Stressaantuisin kauheasti ilman että saisin mitään niin motivoivaa tilalle.
Sukulaisnaiset hösää sievän kodin ja kekkereiden kimpussa ja ihmettelevät kun minä en ole samanlainen. En vaan sitäkään koe tarpeeksi motivoivaksi. Kotini on siis ihan nätti ja ok, se riittää.
Sinänsä eroan ap sta että minulla on intohimoinen harrastus, lukeminen. Sen koen vaivannäön arvoiseksi koska olen luonteeltani pohdiskelija enkä jaksaisi vain tuijotella telkkaa illat kaiket.
Koen herkkänä ihmisenä kuormittuvani todella helposti niin sosiaalisesti kuin toiminnastakin ja sen tiedostaen säästelen energiaani. Nykyajan tehokkuusajattelussa se mielletään laiskuudeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole töihin kiirettä, jos joku elättää.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen samanlainen. Asun samassa vuokraluukussa, mihin muutin aikuistuttuani. Olen samassa työpaikassa, mihin menin teininä. Omistan saman auton, minkä ostin teininä ja sisustus on ollut täysin samaa, mitä aina. Lapsena en kanssa halunnut tehdä lumilinnoja tai värittää värityskirjoja. Ikkunoitakaan en pese koskaan. Voisin tehdä aina samaa ruokaa, koska en jaksa vaivautua tekemään muita.
Töissä olen pidetty, koska en myöskään jaksa aiheuttaa draamaa tai saa aikaiseksi mitään sosiaalisia juttujakaan. Teen työt ja olen normaalin ystävällinen. En kuitenkaan sieltä ole ystäviä saanut, sen verran pidättyväinen olen.
Välillä ihmettelen elämää. Joku on ostanut uuden auton taikka pyörän tai tehnyt vaikkapa remonttia. Ajattelen heidät yli-ihmisinä, että miten he ovat voineet tehdä jotain niin suurta ja ihmeellistä, miten he ovat niin taitavia ja osaavia. Tai vaikka joku on leikannut nurmikon. Ajattelen, että tossa on varmasti nä
Minua aina ikisinkkuna parisuhdetta toivovana ihmetyttää, mistä muille naisille löytyy näitä miehiä, jotka ottavat asiat hoitaakseen tai edes olisivat tasapuolisesti vastuussa asioista.
Itseäni on syytetty stressi yliherkkyydestä, vaikka totuus on ihan toisenlainen. Huvittavaa miten ihmisille voidaan onnistuneesti valehdella ihan mitä vaan, riippuen halutaanko dissata jotain.
Oikeasti olen ollut niin stressaavissa tilanteissa, missä paljon moni muu ei ole ollut ikinä elämässään.
Huvittavaa on että kumppaniani taas saatetaan pitää helpommin stressiä sietäväksi, mikä on vale.
Mutta mä olenkin ollut törkeiden valheiden ja rikosten kohde vuosikymmeniä. Monet eivät vaan tiedä noista ja usean mieli on jo saatu sabotoitua ajattelemaan toisin,ihan valheellisin uskotteluin ja jopa lavastuksin.
Huvittavaa on myös kun on huhuttu, että olisin hysteerinen turhaan
No jos pikean väkivallan uhasta hermostuminen on turhaa niin sitten.
Tai sitten huhuttu että jotenkin en osaisi pitää ajoista kiinni, no asiat ole niin mustavalkoisia. Totuus nyt vaan on vain se että vakavimmat myöhästymiset, kuten laivasta ja lentokoneesta on johtunut kymppanin töppäilyistä, (älä hermoile, ei ole kiire, ota rauhallisesti ja tulos: myöhästyminen) ei mun. Kas kummaa olen itse tunnettu ammattimyöhästelijänä. .
Tosiasia on että pidän kiirettä ja vähän hermoilen vain kun on aihetta. Jotkut ei tee, vaikka olisi aihetta. Siitä voi sitten oikeasti seurata jotain ikävää.
Ja sitten kun kertonut totuuden miten asiat on oikeasti tapahtuneet tulee kommentti "Okei olet täydellinen." En mä niin sanonut. Sanoin vain totuudet asioista, mistä aika monille on valehdeltu, liioitellaan, vääristelty, mustamaalaamis tarkoituksella.
Mutta jos ihmisille on jo syötetty joku kuva, ja osa jutuista pitänyt paikkansakin, totuus kuulostaakin pelkältä selitykseltä vaan
Nynnyy vaan tuo oli taas sitä ääliömäistä propagandaa" "No mites nyt kun ja jos olet ennakkoluulojen kohde" Onko kivaa?
No onneksi aina on myös fiksuja, jotka näkevät pidemmälle.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikka itsekin olen laiska, mielestäni osa kommenteista täällä on turhan romantisoituja, siis nämä perustelut, että mitään ei tarvitse tehdä valmiissa maailmassa. Oletteko muka tosissanne sitä mieltä, että kotiaan ei tarvitse koskaan siivota? Ehkä omakotitaloa ei tarvitse, jos on valmis siihen, että se rapistuu täysin, vaikka teistäkään juuri kukaan tuskin pitää siitä, että oman kodin kieressä on täysin metsittynyt tontti ja lahoava talo, joka pilaa naapuruston. Muissa asumismuodoissa on kyllä syytä pitää kotinsa kunnossa eikä antaa hirveisden likakerrosten pinttyä kiinni.
Tässä ketjussa ei ole vielä mainittua perfektionismia laiskuuden syynä. Osa perfektionisteista on tietysti todella tarmokkaita, mutta osa täysin päinvastaisia luonteita, jotka eivät kykene tekemään mitään, koska heillä on koko ajan takaraivossa ajatus siitä, ettei lopputulos kuitenkaan ole niin täydellinen kuin haluaisivat. Tämän takia he eivät aloita
Tähän ketjuun on tullut aivan mahtavia vastauksia, kiitos niistä! Olen entinen perfektionisti, se on totta. Tuntuu, ettei ole lupaa siivota, jos ei tee suursiivousta. Siispä en tee mitään. Kotona kaikki olisi pitänyt tehdä aivan vimpan päälle. Äitini oli perfektionisti siivoushullu.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko syy laiskuuteesi olla yksinkertaisesti se, että olet hieman aistiyliherkkä. Yksinkertaisesti aivosi käy kaiken aikaan niin kierroksilla, että pienikin mukava asia täyttää dopamiinitasosi niin ääriään myöten täyteen, että liika on liika ja kyllästyt. Se on aika lailla piirre, mikä on ja pysyy.
Oho. Tätäpä sietääkin pohtia. Voisi olla näin ainakin itselläni. - ei ap -
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on myös erilaisia tempperamentteja, vanhaan aikaan puhuttiin flegmaattisista ja sangviinisista ihmistyypeistä.Tarkkailijoista ja tekijöistä.
Itse en myöskään ole toiminnallinen käytännön ihminen ja joidenkin on vaikea hyväksyä se. Opiskelukaverit ihmettelee miksi olen alisuorituvassa työssä enkä etsi uraa niin kuin he. Mutta en vaan koe heidän työtehtäviään vaivan väärtiksi. Stressaantuisin kauheasti ilman että saisin mitään niin motivoivaa tilalle.
Sukulaisnaiset hösää sievän kodin ja kekkereiden kimpussa ja ihmettelevät kun minä en ole samanlainen. En vaan sitäkään koe tarpeeksi motivoivaksi. Kotini on siis ihan nätti ja ok, se riittää.
Sinänsä eroan ap sta että minulla on intohimoinen harrastus, lukeminen. Sen koen vaivannäön arvoiseksi koska olen luonteeltani pohdiskelija enkä jaksaisi vain tuijotella telkkaa illat kaiket.
Koen herkkänä ihmisenä kuormittuvani todella help
Täällä sukulaissielu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rikas sisäinen maailma? Silloin ei kärsi tylsyydestä, eikä tule ikään kuin tarvetta hakea ulkopuolelta sitä täytettä ja sisältöä.
Tuokin on totta. Mutta jotakin kai joskus pitäisi tehdäkin 😀 Siis melkein kaikki jää tekemättä
Täsmää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap. Joskus katselen kämppääni tms. ja mietin jotain suunnitelmia, että voisi tehdä sitä tai tätä, mutta muserrun ja lamaannun jo pelkästä tekemisen ajattelemisesta.
Kotona en tee oikeastaan mitään. En jaksa en käydä suihkussakaan.
Sulla on mun luonto. Tosin nuorempana mä tein ja sain aikaiseksi. Vaan en enää. Näen kaikessa vain hirmuisen työmäärän. Parempi, ettei edes aloita.
Naurattaa lukea näitä, "mutta siitä saa sitten hyvän mielen" ja "voi katsella tyytyväisenä aikaansaannoksiaan". Ei tod.
Onneksi asun yksin, niin suihkukaan ei ole niin justiinsa.
N66
Oman laiskuutensa arviointi on vaikeaa, koska se perustuu aika usein opetettuun arvomaailmaan ja muihin vertailuun. Laiskuus on myös terve ilmiö ja jos sen taidon osaa onneksi olkoon.
Minä koen itseni erittäin laiskaksi ja lapsena kieltäydyin oppimasta lukemaan ja kirjoittamaan, koska siinä oli niin paljon vaivaa. Ajattelin hyvin selkeästi, miten muut saavat hoitaa sen puolen minun elämässäni. Delegointi oli silloin ja nyt vahva taitoni. Katselen yhä mielelläni muiden huhkimista. Olen vuosien saatossa oppinut siirtämään työt muille hienovaraisesti ja esittämällä osaamatonta tyhmää.
Silti minua pidetään aktiivisena ja toiminnan tyyppinä. Jos jotakin pitää tehdä minut kutsutaan paikalle. Ehkä juuri siksi, että olen laiskuuteni myötä oppinut organisoimaan ja delegoimaan. Ensimmäinen ajatukseni on aina se, miten hommasta pitää päästä eroon vähällä vaivalla. Jotkut sanovat sitä ehkä tehokkuuden tavoitteluksi, mutta kyllä se on sitä, että ehtii pitämään kahvitauon ja lähtemään ajoissa pois täydellä korvauksella. Olen ikäni kikkaillut työssäni juuri niin, mutta kukaan ei ole valittanut. Päinvastoin kiittänyt hyvästä työstä.
Inhoan ihmisten hösäämistä ja säntäilyä paikasta toiseen.Olen liian laiska lähtemään siihen mukaan ja sanon sen myös ääneen. Jos on kiire istutaan alas odottamaan kiireen ohijuoksua.
Maailma tarvitsee laiskoja ihmisiä. Rohkeutta olla tekemättä mitään. Laiska on sanana saanut negatiivisen merkityksen, vaikka tosiasiassa se kertoo ihmisen kyvystä osata vain olla ja pysähtyä katsomaan elämää. Tai olla katsomatta. Nukkua pitkät päikkärit, tuijottaa pää tyhjänä ikkunaan päin, rauhoittaa itsensä olemattomaan oloonsa ja antaa ajan rauhassa kulua. Taustalla voi tietysti olla ongelmia ja oireilua siitä, ettei elä itselleen oikeassa paikassa ja tee sopivaa työtä, mutta jos sittenkin uskaltaa pysähtyä, olla laiska, se kertoo sen ihmisen rohkeudesta ja henkisistä voimavaroista kohdata se ankeus itsessään. Vastaus voi piillä juuri siinä, ettei tee mitään.