Lue keskustelun säännöt.
Pohdin vakavasti, mistä laiskuuteni johtuu..
04.07.2024 |
Toivoisin muilta laiskoilta kommenttia tähän.
Olen lapsesta asti ollut laiska. Se koski ihan kaikkea, jopa leikkimistä. En ikinä viitsinyt tehdä lumilinnaa, monimutkaisissa juonileikeissä kyllästyin ja herpaannuin heti ym. En jaksanut täyttää värityskirjoja.
Yleensäkään en motivoidu mistään. Kotityöt ovat kammottavia, siivoaminen on niin äärimmäisen vastenmielistä, etten osaa sitä edes selittää. Ikkunat olen pessyt 20 v sitten.
Töiss olen selvinnyt kohtalaisesti. Teen kaikki rimaa hipoen, en jaksa ikinä nähdä ylimääräistä vaivaa mistään.
Ihailen toimeliaita ihmisiä mutta samalla en voi edes käsittää, miten joku viitsii hoitaa puutarhaa, tehdä lumitöitä ym. Olen joskus asunut rivitalossa, kaikki pihatyöt olivat kuolemaksi.
Pelkään, että lamaannun ihan täysin. En motivoidu mistään, näen kaiken turhana ja itseni ja ihmiskunnan tuhoon tuomittuna.
Minulla ei juuri ole ollut parisuhteita, mutta laiskuuteni on ollut niissä aina ongelma.
En ylipäätään innostu mistään.
Kommentit (51)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. Joskus katselen kämppääni tms. ja mietin jotain suunnitelmia, että voisi tehdä sitä tai tätä, mutta muserrun ja lamaannun jo pelkästä tekemisen ajattelemisesta.
Kotona en tee oikeastaan mitään. En jaksa en käydä suihkussakaan.
Vierailija kirjoitti:
Dopamiini puuttuu? AD(H)D?
Olen miettinyt noita. En saa mielihyvää minkään tekemisestä. En myöskään oikeastaan koskaan rakastu tai ihastu ym.
Ei laiskuutta vaan joutilaisuutta. Mitäpä sitä turhien asioiden perässä juoksemaan. Luultavasti olet ihminen, joka ajattelee paljon erilaisia asioita. Nämä touhuajat ei niin ajattele, se on taas henkistä laiskuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dopamiini puuttuu? AD(H)D?
Olen miettinyt noita. En saa mielihyvää minkään tekemisestä. En myöskään oikeastaan koskaan rakastu tai ihastu ym.
Masennus?
Ehkä oot ollu jo maapallolla ja tiedät nää jutut, ei kiinnosta enää uudelleen tavalliset asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen samanlainen. Asun samassa vuokraluukussa, mihin muutin aikuistuttuani. Olen samassa työpaikassa, mihin menin teininä. Omistan saman auton, minkä ostin teininä ja sisustus on ollut täysin samaa, mitä aina. Lapsena en kanssa halunnut tehdä lumilinnoja tai värittää värityskirjoja. Ikkunoitakaan en pese koskaan. Voisin tehdä aina samaa ruokaa, koska en jaksa vaivautua tekemään muita.
Töissä olen pidetty, koska en myöskään jaksa aiheuttaa draamaa tai saa aikaiseksi mitään sosiaalisia juttujakaan. Teen työt ja olen normaalin ystävällinen. En kuitenkaan sieltä ole ystäviä saanut, sen verran pidättyväinen olen.
Välillä ihmettelen elämää. Joku on ostanut uuden auton taikka pyörän tai tehnyt vaikkapa remonttia. Ajattelen heidät yli-ihmisinä, että miten he ovat voineet tehdä jotain niin suurta ja ihmeellistä, miten he ovat niin taitavia ja osaavia. Tai vaikka joku on leikannut nurmikon. Ajattelen, että tossa on varmasti nähty vaivaa ja reilusti. Joku muu ajattelee, että mitäs hittoa nyt tossa edes on ihmeellistä.
Olen nyt "vanhoilla päivilläni" kolmekymppisenä päätynyt parisuhteeseen. En ymmärrä, miten olen sen saanut aikaan. Tähdet ovat kohdallaan, koska ahkera mies on löytynyt ja mikään muu mulle ei olisi varmaan oikein sopinutkaan. Hän on laittanut tuulemaan ja pistää meidät yhtee muuttamaan. Minä en saa mitään aikaiseksi niin hän on minua auttanut kyllä paljon. Nyt elämä muuttuu aika paljon. En ole masentunut, mutta mieheni kyllä on vaan tuumannut, ettei ole ikinä näin herkkää ihmistä nähnyt. Tai siis neuroottista ja kovaa stressaajaa, ja hän ei siitä ole millänsäkkään. Sen takia elämä onkin ollut niin samanlaista, koska stressaan kaikkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dopamiini puuttuu? AD(H)D?
Olen miettinyt noita. En saa mielihyvää minkään tekemisestä. En myöskään oikeastaan koskaan rakastu tai ihastu ym.
Masennus?
Luultavasti sekin, mutta olen ollut motivoitumaton jo lapsesta saakka. Tisin lapsuuteni oli rankka ja alistava, ehkä olen ollut masentunut jo lapsena.
Olen aina kummastellut (jo nuorena), miksei minua innosta mikään ja kuljen jotenkin uneliaassa hämärässä koko ajan.
Kateellisena seurasin ja seuraan ihmisiä, joilla on joku intohimoinen harrastus tai aate. Itse en esim. jaksaisi mennä minkään asian puolesta barrikadeille. Tunnen olevani nihilisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Trauma-oire? Trauma aiheuttanut sen, että tavalliset asiat menettänyt merkitystä.
Voisiko syy laiskuuteesi olla yksinkertaisesti se, että olet hieman aistiyliherkkä. Yksinkertaisesti aivosi käy kaiken aikaan niin kierroksilla, että pienikin mukava asia täyttää dopamiinitasosi niin ääriään myöten täyteen, että liika on liika ja kyllästyt. Se on aika lailla piirre, mikä on ja pysyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huono itsetunto ja traumat. Koita terapiaa.
Jotkut ihmiset vain ovat tämmöisiä. Ei jokainen voi olla ketterä kouhottaja. Eläimistäkin jotkut ovat tyynempiä tapauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni ei ole kunnianhimoa eikä halua vaurastumiseen. Elämä on niiin lyhyt, että järki laittaa kokoajan kampoihin. Siksi olen mielummin tekemättä mitään. En saa mitään kiksejä pätemisestä.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä oot ollu jo maapallolla ja tiedät nää jutut, ei kiinnosta enää uudelleen tavalliset asiat.
Voi kun ihana ajatus, lämmitti sydäntä 🧡
Vierailija kirjoitti:
Joku viisas sanoi: Laiskuus on viisautta kohdata totuus että maailma on valmis. Koska se on valmis, ei ole syytä tehdä mitään saada sitä sen valmiimmaksi koska se on valmis.
Ap. Kiitos, kaunis ajatus!
Vierailija kirjoitti:
Ei laiskuutta vaan joutilaisuutta. Mitäpä sitä turhien asioiden perässä juoksemaan. Luultavasti olet ihminen, joka ajattelee paljon erilaisia asioita. Nämä touhuajat ei niin ajattele, se on taas henkistä laiskuutta.
Kiitos, näinkin voi ajatella 🧡
Rikas sisäinen maailma? Silloin ei kärsi tylsyydestä, eikä tule ikään kuin tarvetta hakea ulkopuolelta sitä täytettä ja sisältöä.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen samanlainen. Asun samassa vuokraluukussa, mihin muutin aikuistuttuani. Olen samassa työpaikassa, mihin menin teininä. Omistan saman auton, minkä ostin teininä ja sisustus on ollut täysin samaa, mitä aina. Lapsena en kanssa halunnut tehdä lumilinnoja tai värittää värityskirjoja. Ikkunoitakaan en pese koskaan. Voisin tehdä aina samaa ruokaa, koska en jaksa vaivautua tekemään muita.
Töissä olen pidetty, koska en myöskään jaksa aiheuttaa draamaa tai saa aikaiseksi mitään sosiaalisia juttujakaan. Teen työt ja olen normaalin ystävällinen. En kuitenkaan sieltä ole ystäviä saanut, sen verran pidättyväinen olen.
Välillä ihmettelen elämää. Joku on ostanut uuden auton taikka pyörän tai tehnyt vaikkapa remonttia. Ajattelen heidät yli-ihmisinä, että miten he ovat voineet tehdä jotain niin suurta ja ihmeellistä, miten he ovat niin taitavia ja osaavia. Tai vaikka joku on leikannut nurmikon. Ajattelen, että tossa on varmasti nä
Olipa melkein kuin minä! Joskus silloin rivitalossa kun sain kunnolla tehtyä lumityöt tsi leikattua nurmikon, tuli tosi voittajafiilis mutta toisaalta taas kauhistus siitä, että viikon päästä pitäisi jaksaa sama uroteko.
Ihan varmaan muista normaaleilta vsikuttavat tekemiset ovat minulle giganttisia haasteita.
AP
Joku viisas sanoi: Laiskuus on viisautta kohdata totuus että maailma on valmis. Koska se on valmis, ei ole syytä tehdä mitään saada sitä sen valmiimmaksi koska se on valmis.