Lue keskustelun säännöt.
Emeritusprofessori: elämän ei ole tarkoitus olla mukavaa, vauskaa ja kivaa
03.07.2024 |
Moni haluaa että heidän elämänsä olisi helppoa ja mielekästä, mutta silloin unohtuu että epäonnistumiset, pettymykset, kärsimys, suru, menetykset, uhraukset ja luopuminen kuuluvat normaaliin elämään ja vievät siitä suurimman osan vaikka se tuntuisi kuinka pahalta ja p**kalta asialta.
https://yle.fi/a/74-20094858?fbclid=IwZXh0bgNhZW0CMTEAAR1sr92ldhty_gszG…
https://www.verkkouutiset.fi/a/suoraa-puhetta-nuorille-suurin-osa-unelm…
Kommentit (141)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun elämässä on pelkkää haastetta, vaikeutta ja vastoinkäymistä, menee usko tulevaisuuteen ja elämän mielekkyyteen. Arvatkaa miksi monet nykynuoret ovat päättäneet olla hankkimatta lapsia. Kun menee toivo, menee kaikki.
Tämä on harvinaisen totta. Huomannut itsekin elämässä kun on kadottanut toivon tulevaisuuden suhteen uskon itseensä niin elämässä ei kerta kaikkiaan ole enään mitään. Ehkä tällöin päihteet astuvat kehiin tai joku muu riippuvuus ja ihminen menee jonkinlaiseen "selviytymismoodiin" ja "on vaan", sillä millään ei ole mitään väliä. Pelottavaa
Joo. Mä oon viimeisimmän vastoinkäymisen, 20 v jatkuneiden sellaisten jälkeen päätynyt tuohon millään ei ole mitään väliä-selviytymismoodiin. Odotan vaan kuolemaa, ja toivon että saisin vaikka jonkun sydänkohtauksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sanonut tämän ennenkin mutta nuo "emeritusprofessorit" tuntuvat järjestään olevan ihme huru-ukkoja ja muita omituisia jotka möläyttelevät typeryyksiä.
On niitä huru-ukkomaisia viidenkympin kieppeillä olevissa myös. Kuvittelevat että hyvinvointi maahan syntyisi ilman tuottavaa työtä. Ei synny.
Heidän vuoksi osa yhteiskunnasta on rikki. Koska he ovat itse niin rikki.
Suurin osa nuorten unelmista ei toteudu, esim. Vakituinen työpaikka ja omistusasunto. Tiedetään.
Mutta älkää odottako että tyhjän eteen paiskotaan orjatyötä.
Vierailija kirjoitti:
Tottahan tuo on. Nykyihminen hakee koko ajan enemmän ja enemmän mielihyvää, eikä mikään tunnu miltään. Toleranssi nousee koko ajan, aivot saa jatkuvasti viihdettä ja koukuttavia aineita (some, poke, sokeri, päihteet, jne.)
Koska nykymaailma on sen verran karua ja kovaa että aivot tarvitsevat sen hyvänolontunteen edes jostain. Kässäättekö. Useimmilla ei ole enää mahdollisuutta niihin entisaikojen hyvää tuottaviin asoihin kuten puolisoon, perheeseen tai suvun tuomaan turvallisuuteen. Myös työ (josta maksetaan normaali palkka) alkaa olla harvojen herkkua. Ihminen nyt ei vain ole mikään kone joka ei tarvitsisi mitään "piristettä" jaksamiseensa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä Suomessa on aina tiedostettu tämä. On lähes virallinen ideologia.
Hyvin sanottu. Näinhän se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Hetken kestää elämä ja sekin synkkä ja ikävä..."
Ja tämä joululaulussa. :D
Vierailija kirjoitti:
Olen proffan kanssa samaa mieltä. Aika hyvin sujuu jos yrittää parhaansa, pitää rutiinit yllä, vaikka kuinka olisi karmaisevaa ja vähän katselee ympärilleen uusia ajatuksia saadakseen. Mutta tietysti oma ja läheisten sairastuminen ovat sellaisia asioita, että ne pysäyttävät. Aika harva asia on loppujen lopuksi niin tärkeä, että sen vuoksi tarvitsisi yöunet menettää.
Mistä ihmeestä sä okein puhut. Pelottavaa, ihmiset niin yksinkertaisia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä nykyinen nuorten sukupolvi tulkitsee maailmaa ihan liikaa omista traumoistaan käsin freudilaisittain. Traumojen märehtimisen tilalle pitäisi ottaa adlerilainen rohkeuden psykologia. Toki traumat pitää tunnistaa ja käsitellä, mutta sitten siirtyä eteenpäin. Tuntuu että nykynuoriso jämähtää siihen omaan napaan tuijottavaan itsetutkiskeluun liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Alunperin tuo kolumni oli kritiikki uutiselle jonka mukaan nuorilla ei ole samanlaista taloudellista kykyä toteuttaa itseään ja unelmiaan toisin kuin omilla vanhemmiltaan ja isovanhemmillaan samassa iässä. Se artikkeli oli kirjoitettu sävyyn aivan kuin nuorilla olisi jokin oikeus unelmien toteuttamiseen ja esittää vaatimuksia sen eteen. Joten sitä oli ihan hyvä syy kritisoida sillä ei kaikkien unelmien kuulu toteutua eikä kaikki ole toteuttamisen arvoksia vaikka niistä omista unelmista luopuminen tuntuisi kuinka pahalta asialta. Mutta se että osaa luopua ja uhrata omia unelmiaan, esimerkiksi saadakseen työpaikan tai päästäkseen pois köyhyydestä, on normaalia kasvamista, kypsymistä ja aikuistumista jonka jokainen käy elämässään läpi.
Kyllä. Mutta jos se saatu työpaikka on koko työuran ajan sellainen, joka ei tunnu omalta, niin jossain vaiheessa voi tulla mieleen, että onko tässä mitään järkeä.
Ihminen on siitä hassu, ettei hän aina pidä siitä asiasta, missä hän on hyvä, eikä ole aina hyvä siinä, mistä hän pitää ja mikä häntä kiinnostaa.
Onnellinen on se, joka tuntee edes joskus iloa työssään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en nyt sanoisi, että elämän tarkoitus on olla mitään muutakaan. Joo, vaikeitakin asioita joutuu elämässä kohtaamaan, mutta kyllä niidenkin osalta olen pyrkinyt oppimaan keinot, joilla vaikeuksista selviytyy mahdollisimman mukavasti, kevyesti, ilman että niitä jää tarkoituksella märehtimään.
Proffa toki saa ihan tarkoituksella kärsiä, jos haluaa.
Vierailija kirjoitti:
No kyllä nykyinen nuorten sukupolvi tulkitsee maailmaa ihan liikaa omista traumoistaan käsin freudilaisittain. Traumojen märehtimisen tilalle pitäisi ottaa adlerilainen rohkeuden psykologia. Toki traumat pitää tunnistaa ja käsitellä, mutta sitten siirtyä eteenpäin. Tuntuu että nykynuoriso jämähtää siihen omaan napaan tuijottavaan itsetutkiskeluun liikaa.
Yksiöstä leipäjonon kautta kotiin ilman ketään kenelle soittaa, siinä on traumaa kerrakseen.
Missä on perus empatia ja ymmärrys erilaisiin lähtökohtiin jotka luovat erilaisia kohtaloita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sanonut tämän ennenkin mutta nuo "emeritusprofessorit" tuntuvat järjestään olevan ihme huru-ukkoja ja muita omituisia jotka möläyttelevät typeryyksiä.
On niitä huru-ukkomaisia viidenkympin kieppeillä olevissa myös. Kuvittelevat että hyvinvointi maahan syntyisi ilman tuottavaa työtä. Ei synny.
Kapitalismi on tullut ylikulutuksellaan tiensä päähän. On uusien, suurten uudistusten aika. Huru-ukot kuvittelee että nykyinen kapitalistinen järjestelmä on kestävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sanonut tämän ennenkin mutta nuo "emeritusprofessorit" tuntuvat järjestään olevan ihme huru-ukkoja ja muita omituisia jotka möläyttelevät typeryyksiä.
On niitä huru-ukkomaisia viidenkympin kieppeillä olevissa myös. Kuvittelevat että hyvinvointi maahan syntyisi ilman tuottavaa työtä. Ei synny.
Kapitalismi on tullut ylikulutuksellaan tiensä päähän. On uusien, suurten uudistusten aika. Huru-ukot kuvittelee että nykyinen kapitalistinen järjestelmä on kestävä.
Mikään ei muutu, kun porukka ei viitsi edes äänestää. Kolmesta kuuteen henkilöä kymmenestä jättää joka vaaleissa äänioikeutensa käyttämättä. Turha täällä on itkeä lopputulosta. Kokoomuslaiset äänestää joka vaaleissa. Jos ette äänestä, kokoomus korjaa potin. Ja minä en kuitenkaan tässä väitä, että kokoomus tekisi vallan huonoa työtä tällä hetkellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sanonut tämän ennenkin mutta nuo "emeritusprofessorit" tuntuvat järjestään olevan ihme huru-ukkoja ja muita omituisia jotka möläyttelevät typeryyksiä.
On niitä huru-ukkomaisia viidenkympin kieppeillä olevissa myös. Kuvittelevat että hyvinvointi maahan syntyisi ilman tuottavaa työtä. Ei synny.
Kapitalismi on tullut ylikulutuksellaan tiensä päähän. On uusien, suurten uudistusten aika. Huru-ukot kuvittelee että nykyinen kapitalistinen järjestelmä on kestävä.
Mieluummin kapitalismi jossa raha määrää kuin sosialismi jossa joku ideologi määrää.
Ei, ei elämän ole tarkoitus olla pelkkää kivaa ja ruusutarhaa ja huvipuistoa.
Luulenpa että hyvin nopeasti valtaosa ainakin kyllästyisi alituiseen riemuun ja hauskuuteen joka muuttuisi hyvinkin pitkästyttäväksi ilman kontrastia. Mitä vasten sitten peilaisi sitä kaikkea riemua jos mitään mihin peilata ei olisi?
Varmasti professori tarkoittaa tässä että elämään nyt vain kuuluu ylä- ja alamäet ja suurin osa siitä on tylsää arkista puurtamista. Itse ainakin arvostan niitä ilon ja onnen hetkiä todella paljon kun olen kokenut myös ne syvät kaivonpohjat.
Ihmisillä kun tuppaa olemaan vain ääripäät; on vain yletön riemu tai pohjaton kurjuus. Ei mitään siltä väliltä, ja arkipäivä huolineen ja murheineen tunnetaan katastrofina ja kestämättömänä. Mitenkähän sodan ajan sukupolvi jaksoi toivoa ja irrottaa iloa siitä mistä saivat kaiken sen pelon ja menetysten ja epävarmuuden keskellä?
Miten kansa olisi kestänyt jos mieliala olisi ollut se mikä se nyt on? Ja kun sota loppui maksettiin valtavat sotakorvaukset ainoana maan joka niitä maksoi, rakennettiin yhteiskuntaa uudelleen, uskottiin tulevaan. Ei ollut aikaa jäädä ruikuttamaan ja vaatimaan.
Proffaa ei varmaan ole hyväksikäytetty kuten allekirjoittanutta. Eikä varmaan ole kärsinyt diagnosoidusta masennuksesta ja ahdistuksesta kuten allekirjoittanut.
Meinaan ei varmaan tarinoisi kuinka sometykkäysten puuttuminen ahdistaa, jos olisi henk koht kokenut kuinka julma maailma voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Entä jos elämä on pelkkää epäonnistumista, pettymisiä, kärsimystä, surua, menetyksiä, uhrauksia ja luopumisia ilman että saa mitään vastineeksi? Tämäkö on sitä normaalia elämää proffan mielestä et "suu suppuun ja ole valmis uudestaan potkittavaksi"
1% maailman väestöstä elää mukavasti ja loput sitten kärsii, tämäkin kai proffan mielestä ok?
Länsimaissa suurimman osan väestä kohtaama "kärsimys" arjessa ei johdu varsinaisesti rahanpuutteesta itsessään, vaan siitä heille syötetystä ajatuksesta, että raha on ainoa keino saavuttaa mitään hyvää elämässä. Ihmisen turhamaisuutta on turhan helppo ruokkia näin somen aikana.
Tämä juontaa paljolti siitä, että omaan silmääni ainakin länsimaalainen ajatus onnellisuudesta on aina ollut tietynlainen perversio, kun se on aina rakennettu sen ajatuksen päälle, että me ollaan onnellisempia kuin muut, koska meillä on enemmän materiaalisia omistuksia kuin muilla. Ja täällä puhutaan isosti ihmisoikeuksista ja sen sellaisista, mutta arjessa tuskin missään muualla on hylätty "ihmisyyttä" yhtä suuresti kuin länsimaissa. Täällä ei arvosteta enää mitään muuta yhteisöllisyyttä kuin työyhteisöä.
Professori voi puhua omasta puolestaan.
itse päätin jo nuorena, että teen kaiken mahdollisen sen eteen, että elämäni on mahdollisimman mukavaa, onnellista ja helppoa.
On paljon asioita joihin emme voi itse vaikuttaa, mutta ne asiat joihin voin niin vaikutan.
Kuka helvetti sitä haluaa kärsiä, jos pakko ei ole?
On niitä huru-ukkomaisia viidenkympin kieppeillä olevissa myös. Kuvittelevat että hyvinvointi maahan syntyisi ilman tuottavaa työtä. Ei synny.