Emeritusprofessori: elämän ei ole tarkoitus olla mukavaa, vauskaa ja kivaa

Vierailija kirjoitti:

Varsinainen asiantuntija. Miksei elämä voisi ja saisi olla kivaa. Tämä elämä on liian lyhyt .suomalaiseen mentaliteettiin tietenkin kuuluu kärsimys.kaikkien pitäisi kärsiä.

Sam Vaknin on hyvin ja osuvasti todennut että YOLO (You only live once) on psykopaattisia piirteitä ilmentävien motto jolla omat tekoset oikeutetaan.

Kannattaa meditoida, eli tiedostaa ajatuksiaan, tunteitaan, kehontuntemuksia jne. Tällöin suhde muuttuu vähitellen ikäviin asioihin, eivätkä ne enää olekaan niin tärkeitä ja omaa oloa ratkaisevia. Vain noin 15 min päivässä riittää.

Vierailija kirjoitti:

"Ihmiset aiheuttaa kärsimyksen tälle pallolle. Jos ihmiset olisi hyviä toisilleen jäisi jäljelle enää sairaudet sekä luonnonkatastrofit. Näistäkin selvittäisiin yhdessä paremmin kun ei olisi jonninjoutavia sotia ym . Kaikille myös löytyisi omalle osaamiselle sopivaa työtä jos oikeasti haluttaisiin eikä vaadittaisi joka asiassa mahdottomia . Nykyvaatimusten mukaan vaan teräsmiehet / naiset voi selviytyä käydä töissä ja löytää puolison ."

Hei kiitti! Minäpä kopion tämän seuraavaan toimeentulotukihakemukseeni. Tai sitten siihen harkinnanvaraisen toimeentulotuen hakemukseen!

Vierailija kirjoitti:

Entä jos elämä on pelkkää epäonnistumista, pettymisiä, kärsimystä, surua, menetyksiä, uhrauksia ja luopumisia ilman että saa mitään vastineeksi? Tämäkö on sitä normaalia elämää proffan mielestä et "suu suppuun ja ole valmis uudestaan potkittavaksi"

1% maailman väestöstä elää mukavasti ja loput sitten kärsii, tämäkin kai proffan mielestä ok?

No proffan tuskin tarttee herätä kuudelta joukkoliikenteeseen päästäkseen kasiin töihin eikä proffa oo himassa vasta ennen ilta kuutta.

Agenda on tulilla. Enemmän työtunteja viikkoon, vähemmän lomia, arkipyhät pois. Ei kerkee rahvas ajatella työssä raatamisen lisäksi mitään "vaarallista" kuten oikeuksiaan kunnolliseen elämään.

Elämme yltäkylläisyyden aikaa. Meillä olisi jo nyt kaikki mahdollisuudet vauraaseen elämään ja teknologia vapauttaa ihmisiä oravanpyörästä. Mutta ei, pieni prosentti maailman väestöstä haluaa lisää joten muuta raatakoot sitä lisää heille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos elämä on pelkkää epäonnistumista, pettymisiä, kärsimystä, surua, menetyksiä, uhrauksia ja luopumisia ilman että saa mitään vastineeksi? Tämäkö on sitä normaalia elämää proffan mielestä et "suu suppuun ja ole valmis uudestaan potkittavaksi"

1% maailman väestöstä elää mukavasti ja loput sitten kärsii, tämäkin kai proffan mielestä ok?

No proffan tuskin tarttee herätä kuudelta joukkoliikenteeseen päästäkseen kasiin töihin eikä proffa oo himassa vasta ennen ilta kuutta.

Agenda on tulilla. Enemmän työtunteja viikkoon, vähemmän lomia, arkipyhät pois. Ei kerkee rahvas ajatella työssä raatamisen lisäksi mitään "vaarallista" kuten oikeuksiaan kunnolliseen elämään.

Elämme yltäkylläisyyden aikaa. Meillä olisi jo nyt kaikki mahdollisuudet vauraaseen elämään ja teknologia vapauttaa ihmisiä oravanpyörästä. Mutta ei, pieni p

Kato ei tule sitä voittajafiilistä, jos ei ole ruumiskasoja joiden päällä seisoa voitokkaana.

Toisten kärsimys mahdollistaa 'elämisen' tunteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos elämä on pelkkää epäonnistumista, pettymisiä, kärsimystä, surua, menetyksiä, uhrauksia ja luopumisia ilman että saa mitään vastineeksi? Tämäkö on sitä normaalia elämää proffan mielestä et "suu suppuun ja ole valmis uudestaan potkittavaksi"

1% maailman väestöstä elää mukavasti ja loput sitten kärsii, tämäkin kai proffan mielestä ok?

No proffan tuskin tarttee herätä kuudelta joukkoliikenteeseen päästäkseen kasiin töihin eikä proffa oo himassa vasta ennen ilta kuutta.

Agenda on tulilla. Enemmän työtunteja viikkoon, vähemmän lomia, arkipyhät pois. Ei kerkee rahvas ajatella työssä raatamisen lisäksi mitään "vaarallista" kuten oikeuksiaan kunnolliseen elämään.

Elämme yltäkylläisyyden aikaa. Meillä olisi jo nyt kaikki mahdollisuudet vauraaseen elämään ja teknologia vapauttaa ihmisiä oravanpyörästä. Mutta ei, pieni p

Suomessa on mahdollisuuksien tasa-arvo.

Vierailija kirjoitti:

Minun elämäni on mukavaa, hauskaa ja kivaa, mutta olen tehnyt paljon sen eteen, että elämänlaatuni olisi hyvä. Jos olisin ottanut jonotuslipun onnellisuusautomaattiin, odottaisin vieläkin.

Tyypillinen ajatusharha siitä, miten ihmismieli selittää onnistumiset ansaituiksi palkinnoiksi omista ponnisteluista ja erinomaisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa meditoida, eli tiedostaa ajatuksiaan, tunteitaan, kehontuntemuksia jne. Tällöin suhde muuttuu vähitellen ikäviin asioihin, eivätkä ne enää olekaan niin tärkeitä ja omaa oloa ratkaisevia. Vain noin 15 min päivässä riittää.

Joo toimii jos ne ikävät asiat on tyyliä "töissä Petteri kertoo typeriä vitsejä" tai "kunpa autoni olisi parempi", mutta ei kyllä meditointi poista esim jatkuvan yksinäisyyden ja köyhyyden joka ikiseen päivän minuuttiin vaikuttavaa kärsimystä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos elämä on pelkkää epäonnistumista, pettymisiä, kärsimystä, surua, menetyksiä, uhrauksia ja luopumisia ilman että saa mitään vastineeksi? Tämäkö on sitä normaalia elämää proffan mielestä et "suu suppuun ja ole valmis uudestaan potkittavaksi"

1% maailman väestöstä elää mukavasti ja loput sitten kärsii, tämäkin kai proffan mielestä ok?

No proffan tuskin tarttee herätä kuudelta joukkoliikenteeseen päästäkseen kasiin töihin eikä proffa oo himassa vasta ennen ilta kuutta.

Agenda on tulilla. Enemmän työtunteja viikkoon, vähemmän lomia, arkipyhät pois. Ei kerkee rahvas ajatella työssä raatamisen lisäksi mitään "vaarallista" kuten oikeuksiaan kunnolliseen elämään.

Elämme yltäkylläisyyden aikaa. Meillä olisi jo nyt kaikki mahdollisuudet vauraaseen elämään ja teknologia vap

Suomessa on mahdollisuuksien tasa-arvo.

Ja hyvä hallitusohjelma. *tirsk!*

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kansaa jaetaan ja opetetaan näköjään nyt uskomaan että onnellinen elämä ja unelmien toteuttaminen kuuluu ainoastaan vain rikkaille kun taas muiden kuuluu tyytyä kärsimykseen ja kituutteluun.

Näin ajateltuna tuo on kyllä ihan h*lvetin karua. "Vanhemmillasi ja isovanhemmillasi oli vielä varaa unelmiin, mutta sinulla enää ei. Ei voi mitään."

Kyllä, todella karua. 

Vanhemmilla ja isovanhemmilla oli sentään varaa omistusasuntoon ja heillä oli todennäköisesti vakituiset, kokoaikaiset työt.

Mielestäni todella ylimielistä sanoa nuoremmille sukupolville ettei elämän pidäkään olla kivaa. No ei varmaan niin, mutta työnteolla pitäisi kyllä nykyäänkin saada laskut ja asunto maksettua. Mutta kun sitäkään ei saisi nuorempien sukupolvien haluta. Meni kyllä pieleen tuo ylen shaiba taas jälleen kerran.

Mitä tällä artikkelilla tarkoitetaan? Paluuta 1800 luvun lopulle? Köyhälistö raataa koko elämänsä tauotta töissä ilman mitään omaa tai edes mahdollisuutta parempaan ja samaan aikaan rikkaat sen kun rikastuu toisten työllä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos elämä on pelkkää epäonnistumista, pettymisiä, kärsimystä, surua, menetyksiä, uhrauksia ja luopumisia ilman että saa mitään vastineeksi? Tämäkö on sitä normaalia elämää proffan mielestä et "suu suppuun ja ole valmis uudestaan potkittavaksi"

1% maailman väestöstä elää mukavasti ja loput sitten kärsii, tämäkin kai proffan mielestä ok?

No proffan tuskin tarttee herätä kuudelta joukkoliikenteeseen päästäkseen kasiin töihin eikä proffa oo himassa vasta ennen ilta kuutta.

Agenda on tulilla. Enemmän työtunteja viikkoon, vähemmän lomia, arkipyhät pois. Ei kerkee rahvas ajatella työssä raatamisen lisäksi mitään "vaarallista" kuten oikeuksiaan kunnolliseen elämään.

Elämme yltäkylläisyyden aikaa. Meillä olisi jo nyt kaikki ma

 

Uudistuksia on vietävä läpi jotta se murros joka on jo alkanut tuo paremman tulevaisuuden. Vertaapa tilannetta vaikka puron veteen. Jos vesi jää paikalleen se alkaa mädäntyä. Uudistuksillla tämä vältetään ja kaikki raikastuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos elämä on pelkkää epäonnistumista, pettymisiä, kärsimystä, surua, menetyksiä, uhrauksia ja luopumisia ilman että saa mitään vastineeksi? Tämäkö on sitä normaalia elämää proffan mielestä et "suu suppuun ja ole valmis uudestaan potkittavaksi"

1% maailman väestöstä elää mukavasti ja loput sitten kärsii, tämäkin kai proffan mielestä ok?

No proffan tuskin tarttee herätä kuudelta joukkoliikenteeseen päästäkseen kasiin töihin eikä proffa oo himassa vasta ennen ilta kuutta.

Agenda on tulilla. Enemmän työtunteja viikkoon, vähemmän lomia, arkipyhät pois. Ei kerkee rahvas ajatella työssä raatamisen lisäksi mitään "vaarallista" kuten oikeuksiaan kunnolliseen elämään.

Elämme yltäkylläisyyden aikaa. Meillä olisi jo nyt kaikki mahdollisuudet vauraaseen elämään ja teknologia vap

Näin se varmaankin on. Todella rikkaillehan raha ei enää merkitse mitään, vaan raha halutaan siksi että raha on yhtä kuin valta ja sitä valtaa halutaan lisää. Ei siinä duunarin ininät mitään paina.

Kirkkaimman kruunun saat kun raadat ittes hautaan - propagandalla saadaan duunarit toisiaan vastaan kilvoittelemaan raatamisesta. Samaan aikaan rikkaat tekee yhä vähemmän töitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma näissä "elämän ei kuulukaan olla aina kivaa" -ulostuloissa on, että joillekin se elämä ei ole koskaan kivaa. Vaikeuksien jälkeen kuuluisi niitä voittojakin. Jos elämä on ollut yhtä epäonnistumisten sarjaa, ei siihen päälle enää halua tai edes jaksa ylimääräistä taakkaa tai vastuuta. Koulut jää käymättä, työhistoria katkonaiseksi, perhettä ei perusteta eikä välttämättä edes ystäviäkään ole. Mitään et omista kuin oman persauksen, ja sekin voi olla vaarassa päätyä kadulle.

Minulle elämä on lähestulkoon "aina kivaa", koska en odota siltä enää yhtään mitään. Jos on ruokaa, katto pään päällä ja vaikkapa vielä tämä ihmeellinen internet, niin koen eläväni herroiksi. En edes jaksa tavoitella muuta.

Veit viimeisellä kappaleella sanat suustani. Onnetto

En ole terve, enkä myöskään varakas. Onnellinen olen silti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos elämä on pelkkää epäonnistumista, pettymisiä, kärsimystä, surua, menetyksiä, uhrauksia ja luopumisia ilman että saa mitään vastineeksi? Tämäkö on sitä normaalia elämää proffan mielestä et "suu suppuun ja ole valmis uudestaan potkittavaksi"

1% maailman väestöstä elää mukavasti ja loput sitten kärsii, tämäkin kai proffan mielestä ok?

No proffan tuskin tarttee herätä kuudelta joukkoliikenteeseen päästäkseen kasiin töihin eikä proffa oo himassa vasta ennen ilta kuutta.

Agenda on tulilla. Enemmän työtunteja viikkoon, vähemmän lomia, arkipyhät pois. Ei kerkee rahvas ajatella työssä raatamisen lisäksi mitään "vaarallista" kuten oikeuksiaan kunnolliseen elämään.

Elämme yltäkylläisyyden aikaa. Meillä olisi jo nyt kaikki ma

Uudistuksia on vietävä läpi jotta se murros joka on jo alkanut tuo paremman tulevaisuuden. Vertaapa tilannetta vaikka puron veteen. Jos vesi jää paikalleen se alkaa mädäntyä. Uudistuksillla tämä vältetään ja kaikki raikastuu.

Niin. 'Hyödyttömien syöjien' ennenaikaisten kuolemien kautta kohti paremminvoivaa tulevaisuutta?

Todellako? Ja tämän ymmärtämiseen piti sitten laittaa ihan proffa antamaan tilannekuvaa. 

Vapaus markkinataloudessa luo hyvinvointia. Sanoinko jo vapaus?

Vierailija kirjoitti:

Minun elämäni on mukavaa, hauskaa ja kivaa, mutta olen tehnyt paljon sen eteen, että elämänlaatuni olisi hyvä. Jos olisin ottanut jonotuslipun onnellisuusautomaattiin, odottaisin vieläkin.

"Menestymisen taustalla vaikuttavat paitsi omat ansiot, myös monet muut tekijät, joihin yksilöllä ei välttämättä ole juuri mahdollisuuksia vaikuttaa.

On naiivia ja oikeastaan suhteellisuudentajutontakin väittää, että jokainen olisi vain oman onnensa seppä.

Ihmiset eivät saa samoja lähtökohtia syntyessään. Elämään saadut eväät geeneistä kasvuympäristöön ovat lähinnä sattumankauppaa, jossa jaetut kortit muovaavat yksilön mahdollisuuksia saavuttaa muun muassa taloudellista hyvinvointia.Myös sosioekonomisen aseman periytyminen on lukuisissa tutkimuksissakin todettu fakta. On epärealistista ajatella kaikilla olevan samanlaiset resurssit elintasonsa parantamiseen.

Merkitystä on muun muassa kotoa saadulla mallilla ja sosiaalisilla verkostoilla, elämän kriisitilanteista sekä yksilöllisistä lahjakkuus- ja oppimiseroista puhumattakaan.

Myös kulloinkin vallitsevat yhteiskunnalliset olosuhteet poliittisine päätöksineen voivat joko uhata tai tukea menestyksellistä elämänkulkua."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma näissä "elämän ei kuulukaan olla aina kivaa" -ulostuloissa on, että joillekin se elämä ei ole koskaan kivaa. Vaikeuksien jälkeen kuuluisi niitä voittojakin. Jos elämä on ollut yhtä epäonnistumisten sarjaa, ei siihen päälle enää halua tai edes jaksa ylimääräistä taakkaa tai vastuuta. Koulut jää käymättä, työhistoria katkonaiseksi, perhettä ei perusteta eikä välttämättä edes ystäviäkään ole. Mitään et omista kuin oman persauksen, ja sekin voi olla vaarassa päätyä kadulle.

Minulle elämä on lähestulkoon "aina kivaa", koska en odota siltä enää yhtään mitään. Jos on ruokaa, katto pään päällä ja vaikkapa vielä tämä ihmeellinen internet, niin koen eläväni herroiksi. En edes jaksa tavoitella muuta.

V

Asutko miehesi ja perheesi kanssa ok talossa? Vai yksin ilman ihmissuhteita vuokrayksiössä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun elämäni on mukavaa, hauskaa ja kivaa, mutta olen tehnyt paljon sen eteen, että elämänlaatuni olisi hyvä. Jos olisin ottanut jonotuslipun onnellisuusautomaattiin, odottaisin vieläkin.

Kyllä mäkin tein paljon töitä onnellisuuteni eteen mutta psykoosisairauteen sairastuminen teki sen kaiken tyhjäksi ja nyt olen työkyvytön, yksinäinen ja köyhä. Eipä oo onnellisuusautomaatteja näkynyt, eikä runsas työnteko oman elämän parantamiseksi auttanut mitään, päinvastoin. 

Sen vuoksi ihmisiä ei pidä myöskään lähteä suoraan tuomitsemaan. 

Mutta kun Halla-Ahon lanseeraamaan instrumentalismiin kuuluu arvoasteikko yksilön hyödyllisyyden mukaan ja aika moni täällä on valmis heittämään sen kuuluisan ensimmäisen kive

Ja voi voi sitäkin keissiä, missä eräästä naisesta yritettiin tehdä juuri sellainen mitä kuviteltiin hänen itse paheksuvan Se vähän kyseenalaista, mitä oikeaati hän paheksui, koska mukana paljon yleisesti paheksuttavia asioita.

Noh, voi voi oliko tarkoitus nöyränä sitten katua paheksumaan asioita, tai joku ymmärryksen kasvattamisen opetus, kun  järjestetty osìn jopa rikoksin vähän vastaaviin tilanteisiin? 

Miksi ylipäätään jonkun pitäisi olla pahoillaan enemmön kun jonkun toisen omista mielipiteistään

 Tai jos vaikka on luonnostaan jotain. Olkoon se kaunis, fiksu tai muuten suht koht asiat hyvin niin aika jännää lähteä tuollaisista opetuksena kostamaan ja vielä vakavilla rikoksilla.

Jq sitten kun selviää muillekin, että ei sillä ollut tapahtunut niin tai näin. Ne oli sabotoitu rikoksin. Voi kuinka noloa tekijöille!

Vierailija kirjoitti:

Entä jos elämä on pelkkää epäonnistumista, pettymisiä, kärsimystä, surua, menetyksiä, uhrauksia ja luopumisia ilman että saa mitään vastineeksi? Tämäkö on sitä normaalia elämää proffan mielestä et "suu suppuun ja ole valmis uudestaan potkittavaksi"

1% maailman väestöstä elää mukavasti ja loput sitten kärsii, tämäkin kai proffan mielestä ok?

Tässä hyvä herätys niille, jotka luulivat että saavutettuja etuuksia ja oikeuksia ei voi poistaa. Eliitti on aina valveilla. Kun rahvas alkaa lipsua eikä seuraa uutisia eikä äänestä, tällaista pikkuhiljaa tapahtuu. Etuuksia leikataan, lomaoikeuksiin kajotaan ja pian otetaan kunnolla takapakkia.