Emeritusprofessori: elämän ei ole tarkoitus olla mukavaa, vauskaa ja kivaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Molempia kuuluu kaikkien elämään. Tietysti pessimisti ei koskaan tunnista niitä hyviä asioita joita hänellä on, ja voisi verrata vaikka niihin asioihin, joista kärsii nyt suurin osa maailman ihmisistä. Niitä ei ketuta jäätelön sulaminen, vaan se, että saako jostain lapselle ruokaa tai edes puhdasta vettä.

Eikä kuulu. Kyllä Suomessakin elämä on yhtä helvettiä jos on esim yksinäinen, sairas ja köyhä. 

Sairaana ja köyhänä totean, että yksinäisyys on noista varmasti se pahin. Siinä se tärkein tai oikeastaan ainoa tärkeä asia elämässä on, rakkaus ja muut ihmiset. Oma elämäni tuntuu hyvin mielekkäältä, koska ympärilläni on niin ihania ihmisiä.

Ongelma näissä "elämän ei kuulukaan olla aina kivaa" -ulostuloissa on, että joillekin se elämä ei ole koskaan kivaa. Vaikeuksien jälkeen kuuluisi niitä voittojakin. Jos elämä on ollut yhtä epäonnistumisten sarjaa, ei siihen päälle enää halua tai edes jaksa ylimääräistä taakkaa tai vastuuta. Koulut jää käymättä, työhistoria katkonaiseksi, perhettä ei perusteta eikä välttämättä edes ystäviäkään ole. Mitään et omista kuin oman persauksen, ja sekin voi olla vaarassa päätyä kadulle.

Minulle elämä on lähestulkoon "aina kivaa", koska en odota siltä enää yhtään mitään. Jos on ruokaa, katto pään päällä ja vaikkapa vielä tämä ihmeellinen internet, niin koen eläväni herroiksi. En edes jaksa tavoitella muuta.

Ja taas elämä hymyilee 🍺🤤

Vierailija kirjoitti:

Kansaa jaetaan ja opetetaan näköjään nyt uskomaan että onnellinen elämä ja unelmien toteuttaminen kuuluu ainoastaan vain rikkaille kun taas muiden kuuluu tyytyä kärsimykseen ja kituutteluun.

Muutaman vuosikymmenen ajan oli kokeiluna Suomessa kansan hyvinvointi, nyt se on lopussa ja nyt edessä paluu takaisin normaaliin luokkayhteiskuntaan rikas vähemmistö ja köyhä enemmistö.

Luonnollisissa oloissa esi-isiemme elämä oli selvitymiskamppailua savannilla. Oli leijonat ajamassa takaa, hyeena puremassa takapuolesta, kyy iskemässä kantapäähän ja norsu tallaamassa päälle. Elämä ei ollut helppoa ennen kuin ihminen loi keinotekoisen tilanteen jossa kaikki riski-, srtessi- ja vaaratekijät on pyritty siivoamaan pois. Elämä on nyt helpompaa ja mukavempaa, mutta samalla ovat lisääntyneet masennus ja mielenterveysongelmat.

Vierailija kirjoitti:

Proffa itse taatusti elää leveästi... nauraa päivittäin matkalla pankkiin...

Meille muille opettaa suu vaahdoten, että kärsikää lisää...

Varmasti kärsitkin, jos elämässä ja onnellisuudessa on sinulle kyse materian määrästä. Todennäköisesti sinullakin on suht mukava katto pääsi päällä ja ruokaa pöydässä. Onnellisuus on mielentila.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten olisi syytä joskus katsoa taaksepäin ja huomata, miten paljon hyvää ajan kanssa seuraa "pahoista" asioista. Ongelma on siinä, että asioita luokitellaan tapahtumahetken tunteen mukaan hyviin ja pahoihin. Elämä on kuitenkin pitkähkö matka, jossa yksi asia johtaa aina toiseen.

Ihmisen kuuluu olla elossa, eli tasavertainen muiden kanssa niin että ihmisyyden prosessit on yksilöllä käynnissä. Näetkö ihmisen reagoimaan mutrusuuna vastoinkäymisiin? Ei pidä millään tavalla paikkaansa. Ja sellaisessa tilanteessa tällainen alentava puhe, jossa viitataan yksilön kehittymättömyyteen olisi sairasta! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei yhden proffan mielipide ratkaise ihmisten elämää tai saisi. Monilla on ollut jatkuvia vaikeuksia ja ongelmia. Osa oikein luo niitä muille. Ellei meno muutu. Maapallo voisi olla paratiisi.

Vaikeudet ja ongelmat kuuluvat elämään. Jos niitä ei olisi ei pienet onnistumiset tuntuisi suurilta kuten tuo proffakin tuossa jutussa toteaa.

Ei välttämättä. Riippuu miten pahoista puhutaan. Työntäkööt ne vaikeudet mustaan aukkoon avaruudessa. Niitä on ollut monilla liikaa. Ala-astraalinen maapallo. Yrittäkää tehdä edes parempi paikka tästä.

Jaahas, sotapropaganda jatkuu. Kiitos Yle! Kertokaa vielä lisää miten hienoa on kun päästiin suurvaltojen (globalistijuutalaisten) taistelutantereeksi.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma näissä "elämän ei kuulukaan olla aina kivaa" -ulostuloissa on, että joillekin se elämä ei ole koskaan kivaa. Vaikeuksien jälkeen kuuluisi niitä voittojakin. Jos elämä on ollut yhtä epäonnistumisten sarjaa, ei siihen päälle enää halua tai edes jaksa ylimääräistä taakkaa tai vastuuta. Koulut jää käymättä, työhistoria katkonaiseksi, perhettä ei perusteta eikä välttämättä edes ystäviäkään ole. Mitään et omista kuin oman persauksen, ja sekin voi olla vaarassa päätyä kadulle.

Minulle elämä on lähestulkoon "aina kivaa", koska en odota siltä enää yhtään mitään. Jos on ruokaa, katto pään päällä ja vaikkapa vielä tämä ihmeellinen internet, niin koen eläväni herroiksi. En edes jaksa tavoitella muuta.

Veit viimeisellä kappaleella sanat suustani. Onnettomuuden lähde on ihmisen omat odotukset. Kun niistä luopuu, on onnellinen.

Ei hän niin ole sanonut. Hän on sanonut, että elämän ei ole tarkoitus koko ajan olla kivaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kansaa jaetaan ja opetetaan näköjään nyt uskomaan että onnellinen elämä ja unelmien toteuttaminen kuuluu ainoastaan vain rikkaille kun taas muiden kuuluu tyytyä kärsimykseen ja kituutteluun.

Näin ajateltuna tuo on kyllä ihan h*lvetin karua. "Vanhemmillasi ja isovanhemmillasi oli vielä varaa unelmiin, mutta sinulla enää ei. Ei voi mitään."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämän ei myöskään ole tarkoitus olla pelkkää kurjuutta, stressiä, pettymystä ja selviytymistä hampaat irvessä. 

Mutta nimenomaan se että elämässä on  kurjuutta, stressiä, pettymystä ja selviytymistä hampaat irvessä auttaa selviytymään ja pääsemään elämässä eteenpäin sekä aikuistumaan ja kasvamaan ihmisenä. Sitä ei nimittäin opi jos ei ensin epäonnistu.

Ihan tosi paljon oppikin ku jäi 15 vuoden velkavankeuteen. Noh eipä sitä paljoa ehdi enää onnistua. 

Vierailija kirjoitti:

Ei hän niin ole sanonut. Hän on sanonut, että elämän ei ole tarkoitus koko ajan olla kivaa. 

Niin mutta monella elämä ei ole koskaan kivaa. Moni olisi onnellinen jos olisi edes hetken aikaa kivaa. Yritäppä siinä löytyy elämästä iloa jos joka päivä on pelkkää vastoinkäymistä.

Vierailija kirjoitti:

Luonnollisissa oloissa esi-isiemme elämä oli selvitymiskamppailua savannilla. Oli leijonat ajamassa takaa, hyeena puremassa takapuolesta, kyy iskemässä kantapäähän ja norsu tallaamassa päälle. Elämä ei ollut helppoa ennen kuin ihminen loi keinotekoisen tilanteen jossa kaikki riski-, srtessi- ja vaaratekijät on pyritty siivoamaan pois. Elämä on nyt helpompaa ja mukavempaa, mutta samalla ovat lisääntyneet masennus ja mielenterveysongelmat.

Olihan elämä silloin helpompaa kuin nykyään. Töitä eli ruoanhakua tehtiin n 4 tuntia päivässä, muu aika käytettiin oman heimon kanssa. Nyt on hirveästi ihmisiä jotka tekee töitä 8-12 h päivässä, ja menee sitten yksin yksiöönsä olemaan yksin. Siitä ne mt ongelmat tulee, kun nykyään pitää olla kaikin puolin huippuyksilö että kelpaa muille. 

Vierailija kirjoitti:

Ongelma näissä "elämän ei kuulukaan olla aina kivaa" -ulostuloissa on, että joillekin se elämä ei ole koskaan kivaa. Vaikeuksien jälkeen kuuluisi niitä voittojakin. Jos elämä on ollut yhtä epäonnistumisten sarjaa, ei siihen päälle enää halua tai edes jaksa ylimääräistä taakkaa tai vastuuta. Koulut jää käymättä, työhistoria katkonaiseksi, perhettä ei perusteta eikä välttämättä edes ystäviäkään ole. Mitään et omista kuin oman persauksen, ja sekin voi olla vaarassa päätyä kadulle.

Minulle elämä on lähestulkoon "aina kivaa", koska en odota siltä enää yhtään mitään. Jos on ruokaa, katto pään päällä ja vaikkapa vielä tämä ihmeellinen internet, niin koen eläväni herroiksi. En edes jaksa tavoitella muuta.

Juu. Netissä oleminen ja roska-ruokaa silloin tällöin on elämässä tähtihetkiä, kun ei paljoa ole. Millaisessa syklissä olisi kohtuullista saada enemmän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Molempia kuuluu kaikkien elämään. Tietysti pessimisti ei koskaan tunnista niitä hyviä asioita joita hänellä on, ja voisi verrata vaikka niihin asioihin, joista kärsii nyt suurin osa maailman ihmisistä. Niitä ei ketuta jäätelön sulaminen, vaan se, että saako jostain lapselle ruokaa tai edes puhdasta vettä.

Eikä kuulu. Kyllä Suomessakin elämä on yhtä helvettiä jos on esim yksinäinen, sairas ja köyhä. 

Sairaana ja köyhänä totean, että yksinäisyys on noista varmasti se pahin. Siinä se tärkein tai oikeastaan ainoa tärkeä asia elämässä on, rakkaus ja muut ihmiset. Oma elämäni tuntuu hyvin mielekkäältä, koska ympärilläni on niin ihania ihmisiä.

Samoilla korteilla minulle yksinäisyys ei ole ongelma, vaan sairaus on se pahin. Mikään määrä ja laatu ihmissuhteita ei korvaa sitä, kun kroppa ei toimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kansaa jaetaan ja opetetaan näköjään nyt uskomaan että onnellinen elämä ja unelmien toteuttaminen kuuluu ainoastaan vain rikkaille kun taas muiden kuuluu tyytyä kärsimykseen ja kituutteluun.

Näin ajateltuna tuo on kyllä ihan h*lvetin karua. "Vanhemmillasi ja isovanhemmillasi oli vielä varaa unelmiin, mutta sinulla enää ei. Ei voi mitään."

Ja hallitus ihmettelee kun ihmiset ei mene töihin paskalla palkalla ja huonoilla ehdoilla joilla ei rakenna itselleen minkäänlaista elämää, sama lopputulokseen päätyy vaikkei tekisi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Elämän ei myöskään ole tarkoitus olla pelkkää kurjuutta, stressiä, pettymystä ja selviytymistä hampaat irvessä. 

Ei elämän ole tarkoitus olla minkäänlaista. Ei elämällä ole tarkoitusta. Elämä vain on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma näissä "elämän ei kuulukaan olla aina kivaa" -ulostuloissa on, että joillekin se elämä ei ole koskaan kivaa. Vaikeuksien jälkeen kuuluisi niitä voittojakin. Jos elämä on ollut yhtä epäonnistumisten sarjaa, ei siihen päälle enää halua tai edes jaksa ylimääräistä taakkaa tai vastuuta. Koulut jää käymättä, työhistoria katkonaiseksi, perhettä ei perusteta eikä välttämättä edes ystäviäkään ole. Mitään et omista kuin oman persauksen, ja sekin voi olla vaarassa päätyä kadulle.

Minulle elämä on lähestulkoon "aina kivaa", koska en odota siltä enää yhtään mitään. Jos on ruokaa, katto pään päällä ja vaikkapa vielä tämä ihmeellinen internet, niin koen eläväni herroiksi. En edes jaksa tavoitella muuta.

Veit viimeisellä kappaleella sanat suustani. Onnettomuuden lähde on ihmisen omat odotukset. Kun niistä

Tai sitten sinulla on asiat tarpeeksi hyvin. Jos olet sattumalta terve niin eihän sinulla ole kovin suuret taloudelliset tarpeet ja yhtä paljon uhkia ympärillä, joten helppo olla vähäänkin tyytyväinen.