Emeritusprofessori: elämän ei ole tarkoitus olla mukavaa, vauskaa ja kivaa

Vierailija kirjoitti:

Alunperin tuo kolumni oli kritiikki uutiselle jonka mukaan nuorilla ei ole samanlaista taloudellista kykyä toteuttaa itseään ja unelmiaan toisin kuin omilla vanhemmiltaan ja isovanhemmillaan samassa iässä. Se artikkeli oli kirjoitettu sävyyn aivan kuin nuorilla olisi jokin oikeus unelmien toteuttamiseen ja esittää vaatimuksia sen eteen. Joten sitä oli ihan hyvä syy kritisoida sillä ei kaikkien unelmien kuulu toteutua eikä kaikki ole toteuttamisen arvoksia vaikka niistä omista unelmista luopuminen tuntuisi kuinka pahalta asialta. Mutta se että osaa luopua ja uhrata omia unelmiaan, esimerkiksi saadakseen työpaikan tai päästäkseen pois köyhyydestä, on normaalia kasvamista, kypsymistä ja aikuistumista jonka jokainen käy elämässään läpi.

Älä tule paasaamaan tuota ainakaan kenellekään sellaiselle, jolle on tehty tahalleen lukuisia rikoksia vähän opetus ja näpäytys tarkoituksella "jotta oppisi olemaan".

Mikään ei ole sairaampaa kun  järjestää tuollaista ja sitten jos niistä kritisoidaan koska rikoksiakin tehty niin muka hyvänä ihmisenä vastataan "Mitäh? Ei tässä mitään pahaa ole tehty. Kehittäisit nyt itseäsi paremmaksi ihmiseksi."

Jum....auta kun ensin sabotoidaan ja järjestetään niitä vastoinkäymisiä törkeillä rikoksilla? Voi että ihan pitäisi esittää jollekin "Näin nöyränä ryhdyn kunnon ihmiseksi kun olet ensin tehnyt järkyttävän vastenmielisiä rikoksia, joista monet sarjassa törkeitä ihmisoikeusrikkomuksia.

Täytyy sanoa, kyllä joillain on vähän turhan suuri ego kun ajattelevat, että noin suuri valta olisi ok jonkun tai joidenkin elämän ohjaamisessa....

Täytyy olla ääliö jos ei tajua suurta eroa itsestään tapahtuvien  juttujen ja järjestettyjen vastoinkäymisten välillä.

Eri asia tietenkin, jos on niin huijausherkkä että ei tajua että ovat järjestettyjäja pistetään vaan sattumien lukuun.

Tiedän erään stalkatyn naisen, jolle lähes  kaikki vastoinkäymiset ovat olleet sabotoituja ,jopa terveydellisiä seikkoja mukana. Tietää itsekin. Valitettavasti suurin osa ei tiedä eikä tajua mitään.

Niin niin, mukana aivan törkeitä rikoksia 

Mutta hieman yksinkertaisille menee läpi selitys, se vaan luulee niin, ei sille mitään ole tehty....

Noh,, vähön kohua on kyllä ollut tuon naisen ympärillä ja jos vähän älyä omaa, niin tajuaa että se mitä kerrotaan, ei ihan stemmaa siihen että on juostu ja seurailtu.. öhöm olisko kuitenkin jotain luvattomia tehty. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma näissä "elämän ei kuulukaan olla aina kivaa" -ulostuloissa on, että joillekin se elämä ei ole koskaan kivaa. Vaikeuksien jälkeen kuuluisi niitä voittojakin. Jos elämä on ollut yhtä epäonnistumisten sarjaa, ei siihen päälle enää halua tai edes jaksa ylimääräistä taakkaa tai vastuuta. Koulut jää käymättä, työhistoria katkonaiseksi, perhettä ei perusteta eikä välttämättä edes ystäviäkään ole. Mitään et omista kuin oman persauksen, ja sekin voi olla vaarassa päätyä kadulle.

Minulle elämä on lähestulkoon "aina kivaa", koska en odota siltä enää yhtään mitään. Jos on ruokaa, katto pään päällä ja vaikkapa vielä tämä ihmeellinen internet, niin koen eläväni herroiksi. En edes jaksa tavoitella muuta.

Juu. Netissä oleminen ja roska-ruokaa silloin tällöin on elämässä tähtihetkiä, kun ei paljoa ole.

Tästäkin ilosta syyllistetään kun se on huonoa ajan käyttöä. Sama päihteiden kanssa. Viimeisestäkin huvista pitäisi luopua ja kärsiä, kärsiä, kärsiä

Vastoinkäymiset ja epäonnistumiset lannistaa ja vaikka olisi sitä hiton hienoa resilienssiä, niin mitä tapahtuu kun jo oppimasi asiat eivät pädekään jonkin uuden asian suhteen...ja taas on edessä uusi epäonnistuminen? Ja kun näitä uusia lainalaisuuksia alkaa olla jo melkolailla, niin muistaako niitä alkupään opetuksia enää? Epäonnistumiset syövät motivaatiota, muistia ja lopulta sen resilienssinkin - mitä se hyvejää enää siinä vaiheessa, kun kastikkeet on housuissa?

Eiku pitää vaan hakata päätään seinään vielä kerran - jospa sitä sitten onnistuukin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämän ei myöskään ole tarkoitus olla pelkkää kurjuutta, stressiä, pettymystä ja selviytymistä hampaat irvessä. 

Mutta nimenomaan se että elämässä on  kurjuutta, stressiä, pettymystä ja selviytymistä hampaat irvessä auttaa selviytymään ja pääsemään elämässä eteenpäin sekä aikuistumaan ja kasvamaan ihmisenä. Sitä ei nimittäin opi jos ei ensin epäonnistu.

Joo, jos vastapainona on sitten myös iloa, keveyttä, onnistumisia, rakkautta ym. Monilla on vaan tuota kärsimystä, joka on vielä siedettävä ihan yksin. Se ei kasvata, vaan hajottaa. 

Luterilaisen kasvatuksen kun on saanut niin muistaa, että liialloinen elämän rakastaminen on syntiä. 

Ja edelleen me teeskennellään että tuo sonta edes kuuluu tänne, ihan sama onko se muhammetti tai jebus niin ne ei kuulu tänne ja te kaikki tiedätte sen, oikeasti uskotte, te ette voi väittää mulle että Suomalaisena meidän luonto ja sen todellisuuteen nojaavat uskomukset ei resonois enemmän kun joku hiekkaneegereiden hottentotti sadut katkaravuista, yliluonnollisesta häpeästä ja jutkun kiduttamisesta hengiltä ja sit sen kidutusvälineen palvomisesta, mikä tun kuoleman kultti pukeutuu murhakidutusvälineisiin?

Me ollaan sairaita mieleltämme ja se sairaus on tuotu tänne muualta, häpeä ei kuulu suomalaisuuteen, se kuuluu alistamiseen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hän niin ole sanonut. Hän on sanonut, että elämän ei ole tarkoitus koko ajan olla kivaa. 

Niin mutta monella elämä ei ole koskaan kivaa. Moni olisi onnellinen jos olisi edes hetken aikaa kivaa. Yritäppä siinä löytyy elämästä iloa jos joka päivä on pelkkää vastoinkäymistä.

Tarkoitti, että aloituksesta puuttuu koko ajan ilmaus. Ei kannata siteerata väärin aloituksessa toisten sanomisia.

Juuri tämän vuoksi ei kukaan enää eläkään ns. täyttä elämään. Elämää oikeastaan vain vakoillaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luonnollisissa oloissa esi-isiemme elämä oli selvitymiskamppailua savannilla. Oli leijonat ajamassa takaa, hyeena puremassa takapuolesta, kyy iskemässä kantapäähän ja norsu tallaamassa päälle. Elämä ei ollut helppoa ennen kuin ihminen loi keinotekoisen tilanteen jossa kaikki riski-, srtessi- ja vaaratekijät on pyritty siivoamaan pois. Elämä on nyt helpompaa ja mukavempaa, mutta samalla ovat lisääntyneet masennus ja mielenterveysongelmat.

Olihan elämä silloin helpompaa kuin nykyään. Töitä eli ruoanhakua tehtiin n 4 tuntia päivässä, muu aika käytettiin oman heimon kanssa. Nyt on hirveästi ihmisiä jotka tekee töitä 8-12 h päivässä, ja menee sitten yksin yksiöönsä olemaan yksin. Siitä ne mt ongelmat tulee, kun nykyään pitää olla kaikin puolin huippuyksilö että kelpaa muille. 

 Niin enne ruuanhaku saattoi olla työlästä, mutta sitä pystyi hakemaan itse silloin kun huvitti. Nykyisin täytyy ensin läpäistä kokeet ja ravintola ja kuunnella valitusta. Sen jälkeen voi hakea kaupasta ruokaa. Ne jotka eivät läpäise testiä joutuvat anelemaan ja kokemaan häpeää että saavat ruokaa. Nälkäkin on helpompaa kestää kuin halveksunta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämän ei myöskään ole tarkoitus olla pelkkää kurjuutta, stressiä, pettymystä ja selviytymistä hampaat irvessä. 

Ei elämän ole tarkoitus olla minkäänlaista. Ei elämällä ole tarkoitusta. Elämä vain on.

Sittenhän voin vain olla tässä vaan tekemättä mitään koska elämällä ei ole tarkoitusta. Ei minun tarvitse palvella eliittiä koska ei eliitillä ole mitään tarkoitusta täällä.

Minun elämäni on mukavaa, hauskaa ja kivaa, mutta olen tehnyt paljon sen eteen, että elämänlaatuni olisi hyvä. Jos olisin ottanut jonotuslipun onnellisuusautomaattiin, odottaisin vieläkin.

Laitetaanpa ketjuun tämä vanha hyvä klassikko, joka muistuttaa meitä siitä, kuinka hyvin meillä asiat on.

Eikun sinun pitäisi keksiä uusi riippuvuus, joka on...'hyödyllinen'.

Ei saa jäädä tuleen makaamaan!

No pain, no gain!

Fake it 'till you make it!

Never cry, always provide!

...

Tuommoista mantraa kuulen monesti varsinkin positivistien suista - eihän tuommoiset ole mitään muuta kuin välinpitämättömyyttä ja mahdollisesti niin tyypillistä valta-asetelmien ylläpitoa.

Tekee itsestä peeiaatteen, yök!

Vierailija kirjoitti:

Minun elämäni on mukavaa, hauskaa ja kivaa, mutta olen tehnyt paljon sen eteen, että elämänlaatuni olisi hyvä. Jos olisin ottanut jonotuslipun onnellisuusautomaattiin, odottaisin vieläkin.

Kyllä mäkin tein paljon töitä onnellisuuteni eteen mutta psykoosisairauteen sairastuminen teki sen kaiken tyhjäksi ja nyt olen työkyvytön, yksinäinen ja köyhä. Eipä oo onnellisuusautomaatteja näkynyt, eikä runsas työnteko oman elämän parantamiseksi auttanut mitään, päinvastoin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämän ei myöskään ole tarkoitus olla pelkkää kurjuutta, stressiä, pettymystä ja selviytymistä hampaat irvessä. 

Ei elämän ole tarkoitus olla minkäänlaista. Ei elämällä ole tarkoitusta. Elämä vain on.

Sittenhän voin vain olla tässä vaan tekemättä mitään koska elämällä ei ole tarkoitusta. Ei minun tarvitse palvella eliittiä koska ei eliitillä ole mitään tarkoitusta täällä.

Totta. Voit halutessasi olla tekemättä mitään tai tehdä jotain. Valinta on sinun. Halutessasi voit myös jättää valinnan tekemättä.

Hän on väärässä. Elämän on tarkoitus olla kivaa ja mielenkiintoista, mutta ihmiset itse tekevät siitä ihan paskaa. Kaikki mitä elämässä on vialla on ihmisten itse aiheuttamaa riitaa, sotaa ja tuhoa.

Ihmisten tulisi ymmärtää että pelkkä hetkessä eläminen ja selllaisen läpi elämän ilmentyvä patologinen tavoittelu ei loppu viiimein tuo onnea ja rauhaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun elämäni on mukavaa, hauskaa ja kivaa, mutta olen tehnyt paljon sen eteen, että elämänlaatuni olisi hyvä. Jos olisin ottanut jonotuslipun onnellisuusautomaattiin, odottaisin vieläkin.

Kyllä mäkin tein paljon töitä onnellisuuteni eteen mutta psykoosisairauteen sairastuminen teki sen kaiken tyhjäksi ja nyt olen työkyvytön, yksinäinen ja köyhä. Eipä oo onnellisuusautomaatteja näkynyt, eikä runsas työnteko oman elämän parantamiseksi auttanut mitään, päinvastoin. 

Sen vuoksi ihmisiä ei pidä myöskään lähteä suoraan tuomitsemaan. 

Varsinainen asiantuntija. Miksei elämä voisi ja saisi olla kivaa. Tämä elämä on liian lyhyt .suomalaiseen mentaliteettiin tietenkin kuuluu kärsimys.kaikkien pitäisi kärsiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun elämäni on mukavaa, hauskaa ja kivaa, mutta olen tehnyt paljon sen eteen, että elämänlaatuni olisi hyvä. Jos olisin ottanut jonotuslipun onnellisuusautomaattiin, odottaisin vieläkin.

Kyllä mäkin tein paljon töitä onnellisuuteni eteen mutta psykoosisairauteen sairastuminen teki sen kaiken tyhjäksi ja nyt olen työkyvytön, yksinäinen ja köyhä. Eipä oo onnellisuusautomaatteja näkynyt, eikä runsas työnteko oman elämän parantamiseksi auttanut mitään, päinvastoin. 

Sen vuoksi ihmisiä ei pidä myöskään lähteä suoraan tuomitsemaan. 

Tekoja voi aina tuomita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun elämäni on mukavaa, hauskaa ja kivaa, mutta olen tehnyt paljon sen eteen, että elämänlaatuni olisi hyvä. Jos olisin ottanut jonotuslipun onnellisuusautomaattiin, odottaisin vieläkin.

Kyllä mäkin tein paljon töitä onnellisuuteni eteen mutta psykoosisairauteen sairastuminen teki sen kaiken tyhjäksi ja nyt olen työkyvytön, yksinäinen ja köyhä. Eipä oo onnellisuusautomaatteja näkynyt, eikä runsas työnteko oman elämän parantamiseksi auttanut mitään, päinvastoin. 

Sen vuoksi ihmisiä ei pidä myöskään lähteä suoraan tuomitsemaan. 

Mutta kun Halla-Ahon lanseeraamaan instrumentalismiin kuuluu arvoasteikko yksilön hyödyllisyyden mukaan ja aika moni täällä on valmis heittämään sen kuuluisan ensimmäisen kiven tuntematonta kohti, koska "nuivuus on meidän luontomme"?