Emeritusprofessori: elämän ei ole tarkoitus olla mukavaa, vauskaa ja kivaa

No minä haluan että elämä on ihanaa! Mutta ymmärrän ettei se aina ole mahdollista.

Kyllähän elämään vaikeudet kuuluu. Ei ole mitään väärää silti tehdä elämästä mahdollisimman hyvää. Sata vuotta sitten ihmiset työskenteli aamusta iltaan ja sairauksiin ei ollut hoitoa ja se oli sitä normaalia elämää. Kannattaa maksimoida kaikki hyvä, miten voi helpottaa elämää vaikka aluksi joutuisikin työskentelemään kovasti sen eteen.

Molempia kuuluu kaikkien elämään. Tietysti pessimisti ei koskaan tunnista niitä hyviä asioita joita hänellä on, ja voisi verrata vaikka niihin asioihin, joista kärsii nyt suurin osa maailman ihmisistä. Niitä ei ketuta jäätelön sulaminen, vaan se, että saako jostain lapselle ruokaa tai edes puhdasta vettä.

Tietenkin elämän on tarkoitus olla kivaa. Erittäin mielekkään elämän voi elää keskittämällä voimansa siihen, että yrittää tehdä omasta ja muiden elämästä mahdollisimman kivaa. Tietenkin siinä tulee myös epäonnistumisia, mutta eihän niihin pyritä, vaan onnistumisiin pyritään.

Vierailija kirjoitti:

Sitä se äitikin minulle aina opetti, että elämän ei kuulu olla kivaa eikä mukavaa. Eikä se sitten ole ollutkaan kun otti sen kurjuuden selviönä ja annettuna. Tosin siinä on tietty lohtu ajatella niin, että elämän kuuluu olla loputonta lannistavaa ja masentavaa kurjuutta ilman minkäänlaista iloa ikinä. Mikään pettymys ei ole tuntunut oikein pahasti, koska sitähän elämän pitääkin olla yksi pettymysten sarja ja sitten kuolet.

Siinulla on ollut viisas äiti. On tiennyt että "optimisti pettyy aina kahdesti mutta pessimisti ei pety koskaan".

Olen selannut tinderiä miehenä ja lähes kaikki naiset ovat aina onnellisia. Joka kuvassa leveä hymy tai nauru. Moni ikuistettu kuvaan niin että on hypännyt riemusta ilmaan. Luulen että he hyppivät niin pitkin päivää, koska ovat onnellisia.

Parempi totutella kuuden päivän työpäivään orjatyöpalkalla, ei elämän kuulukaan olla mukavaa.

T. Yle

Miksi valtion media saa levittää tällaista propagandaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä se äitikin minulle aina opetti, että elämän ei kuulu olla kivaa eikä mukavaa. Eikä se sitten ole ollutkaan kun otti sen kurjuuden selviönä ja annettuna. Tosin siinä on tietty lohtu ajatella niin, että elämän kuuluu olla loputonta lannistavaa ja masentavaa kurjuutta ilman minkäänlaista iloa ikinä. Mikään pettymys ei ole tuntunut oikein pahasti, koska sitähän elämän pitääkin olla yksi pettymysten sarja ja sitten kuolet.

Siinulla on ollut viisas äiti. On tiennyt että "optimisti pettyy aina kahdesti mutta pessimisti ei pety koskaan".

Päin vastoin. Pessimistit ei ole muuta ole kuin pettyneitä. Sen sijaan oikea optimisti näkee valoisanpuolen kaikessa eikä anna pettymysten lannistaa vaan kääntää ne voimavaraksi.

Vierailija kirjoitti:

Molempia kuuluu kaikkien elämään. Tietysti pessimisti ei koskaan tunnista niitä hyviä asioita joita hänellä on, ja voisi verrata vaikka niihin asioihin, joista kärsii nyt suurin osa maailman ihmisistä. Niitä ei ketuta jäätelön sulaminen, vaan se, että saako jostain lapselle ruokaa tai edes puhdasta vettä.

Eikä kuulu. Kyllä Suomessakin elämä on yhtä helvettiä jos on esim yksinäinen, sairas ja köyhä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Molempia kuuluu kaikkien elämään. Tietysti pessimisti ei koskaan tunnista niitä hyviä asioita joita hänellä on, ja voisi verrata vaikka niihin asioihin, joista kärsii nyt suurin osa maailman ihmisistä. Niitä ei ketuta jäätelön sulaminen, vaan se, että saako jostain lapselle ruokaa tai edes puhdasta vettä.

Eikä kuulu. Kyllä Suomessakin elämä on yhtä helvettiä jos on esim yksinäinen, sairas ja köyhä. 

Noissa köyhemmissä maissa on sentään isot perheet ja suuret suvut jotka pitää huolta toisistaan. Täällä hylätään heti jos sairastuu tai jää työttömäksi. 

Vierailija kirjoitti:

Elämän ei myöskään ole tarkoitus olla pelkkää kurjuutta, stressiä, pettymystä ja selviytymistä hampaat irvessä. 

Ei niin väitettykään.

Entä jos elämä on pelkkää epäonnistumista, pettymisiä, kärsimystä, surua, menetyksiä, uhrauksia ja luopumisia ilman että saa mitään vastineeksi? Tämäkö on sitä normaalia elämää proffan mielestä et "suu suppuun ja ole valmis uudestaan potkittavaksi"

1% maailman väestöstä elää mukavasti ja loput sitten kärsii, tämäkin kai proffan mielestä ok?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä se äitikin minulle aina opetti, että elämän ei kuulu olla kivaa eikä mukavaa. Eikä se sitten ole ollutkaan kun otti sen kurjuuden selviönä ja annettuna. Tosin siinä on tietty lohtu ajatella niin, että elämän kuuluu olla loputonta lannistavaa ja masentavaa kurjuutta ilman minkäänlaista iloa ikinä. Mikään pettymys ei ole tuntunut oikein pahasti, koska sitähän elämän pitääkin olla yksi pettymysten sarja ja sitten kuolet.

Siinulla on ollut viisas äiti. On tiennyt että "optimisti pettyy aina kahdesti mutta pessimisti ei pety koskaan".

Ei pety, sen sijaan saa ilon hetken kun saa huomata, että kaikki menee päin helvettiä juuri niin kuin on asian ennustanut ja saa näyttää kaikille, jotka sanoi että asiat järjestyy, että ne oli väärässä.

Kansaa jaetaan ja opetetaan näköjään nyt uskomaan että onnellinen elämä ja unelmien toteuttaminen kuuluu ainoastaan vain rikkaille kun taas muiden kuuluu tyytyä kärsimykseen ja kituutteluun.

Vierailija kirjoitti:

Olen selannut tinderiä miehenä ja lähes kaikki naiset ovat aina onnellisia. Joka kuvassa leveä hymy tai nauru. Moni ikuistettu kuvaan niin että on hypännyt riemusta ilmaan. Luulen että he hyppivät niin pitkin päivää, koska ovat onnellisia.

Ne on sinkkuja niissä kuvissa.

Ihmisten olisi syytä joskus katsoa taaksepäin ja huomata, miten paljon hyvää ajan kanssa seuraa "pahoista" asioista. Ongelma on siinä, että asioita luokitellaan tapahtumahetken tunteen mukaan hyviin ja pahoihin. Elämä on kuitenkin pitkähkö matka, jossa yksi asia johtaa aina toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Tottahan tuo on. Nykyihminen hakee koko ajan enemmän ja enemmän mielihyvää, eikä mikään tunnu miltään. Toleranssi nousee koko ajan, aivot saa jatkuvasti viihdettä ja koukuttavia aineita (some, poke, sokeri, päihteet, jne.) 

 

Työelämä on niin kuluttavaa, ettei tuollaiseen todellakaan riitä energiaa eikä aikaa.

Proffa itse taatusti elää leveästi... nauraa päivittäin matkalla pankkiin...

Meille muille opettaa suu vaahdoten, että kärsikää lisää...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Molempia kuuluu kaikkien elämään. Tietysti pessimisti ei koskaan tunnista niitä hyviä asioita joita hänellä on, ja voisi verrata vaikka niihin asioihin, joista kärsii nyt suurin osa maailman ihmisistä. Niitä ei ketuta jäätelön sulaminen, vaan se, että saako jostain lapselle ruokaa tai edes puhdasta vettä.

Eikä kuulu. Kyllä Suomessakin elämä on yhtä helvettiä jos on esim yksinäinen, sairas ja köyhä. 

Noissa köyhemmissä maissa on sentään isot perheet ja suuret suvut jotka pitää huolta toisistaan. Täällä hylätään heti jos sairastuu tai jää työttömäksi. 

Ja pilkataan jopa hallitustasolla.