Muistoja 60-luvulta

Lenkkiä myytiin paloina tiskiltä vielä 80- luvulla 

Vierailija kirjoitti:

Keskiviikkoiltaisin televisiosta tuli Peyton Place.

Myös 70-luvulla 

Vierailija kirjoitti:

Televisio ostettiin ihan 60 luvun alussa. Naapurit tuli katsomaan ohjelmia omat jakkarat mukanaan. Säätiedotteet esitti meteorologit Saarentaus ja Salmensuu.

Hyviä ohjelmia oli Lahjomattomat, Kojak, Ironside, Bonanza, High Chaparall, Virginialainen, Takaa ajettu ja tietenkin Star Trek. Sunnuntai aamuisin Merten ihmeet Jacques Coustoun mukana.

Lapsille oli lauantai iltaisin Väiski Vemmelsääri. Semmoinenkin oli kuin Hinku ja Vinku.

Mainostettiin miehille Life Boy saippuaa ja naisille Rexonaa. Hauskin oli Boston voima savuke mainos jossa auto ei kestänyt Bostonin polttoa.

Onneksi myös 70-luvulla sai nauttia samoista ohjelmista

Vierailija kirjoitti:

Tupla tai Kuitti.

70-luvullakin 

Vierailija kirjoitti:

Muistan tikkarit, toinen oli vaalean ruskea ja toinen tummempi ruskea. Sitten oli punainen ja vihreä hedelmätikkari.

Näistä nautittiin myös 70-luvulla 

Vanhoissa taloissa ruskeat valonkatkaisimet ja ruskeita sähköjohtoja.Mustat tai puiset pytyn reunat.Luodin reikiä seinissä sotien ajoilta.Bussissa tehtiin reikälaiteella reikä lippuun.Bussikuskeilla oli rahalaukku.Kolikkokukkaro.Ja päässä veeka-lippis joku.Monessa ammatissa oli vielä essut.Lapset leikki Colt pyssyillä missä oli nallinauhaa.Pyörän renkaisiin laitettiin räpättimet.

Ennen muovi pyykkinaruja oli lankanarut ja puiset pyykkipojat.Pusaattori pyykinpesu koneet.Papiljotit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistien vaihto ja pikkausvihko. Arvokkaimpia muisteja olivat hopeapölyllä koristellut. Minulla on vieläkin ne jäljellä enkä taida koskaan raaskia luopua niistä. Oikeastaan voisin tehdä hienon kansion, mutta liimaakaan ei voi käyttää, se näkyy läpi.

Sinitarra, tuo ihmeiden ihme.

Tarkoitatko muistoja. Muisteista en kyllä 60-luvun nuorena tiedä mitään.

Tarkoitan muisteja eli erilaisia nättejä kuvia enkeleistä ja taruolennoista ja vaikka mistä. Niitä myytiin kirjakaupoissa arkkeina ja ne leikattiin varovasti irti toisistaan. Muisto on taasen muisto jostain asiasta. Tämä Länsi-Suomessa.

Kyllä ne muisteja/kiiltokuvia oli myös oulun seudulla. Nelkut oli sitte erikseen

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla syntyneenä ihmettelin kanssa tuota että mitä tarkoittaa "muistien" vaihto 60-luvulla.

No kyllä 71 syntyneenä oon muisteja vaihdellut. 

Vierailija kirjoitti:

Sideharsovaipat muistan, mutta oliko 60-luvulla jo kertakäyttövaippoja?

Vielä 80-luvulla taittelin harson muoviin vaipaksi. Oli jo niitä kertakäyttöisiäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistien vaihto ja pikkausvihko. Arvokkaimpia muisteja olivat hopeapölyllä koristellut. Minulla on vieläkin ne jäljellä enkä taida koskaan raaskia luopua niistä. Oikeastaan voisin tehdä hienon kansion, mutta liimaakaan ei voi käyttää, se näkyy läpi.

Sinitarra, tuo ihmeiden ihme.

Tarkoitatko muistoja. Muisteista en kyllä 60-luvun nuorena tiedä mitään.

Tarkoitan muisteja eli erilaisia nättejä kuvia enkeleistä ja taruolennoista ja vaikka mistä. Niitä myytiin kirjakaupoissa arkkeina ja ne leikattiin varovasti irti toisistaan. Muisto on taasen muisto jostain asiasta. Tämä Länsi-Suomessa.

Kyllä ne muisteja/kiiltokuvia oli myös oulun seudulla. Nelkut oli sitte erikseen

Kymenlaakso/uusimaa ei pitänyt muisteja ja muisto kyllä tarkoittaa esim mitä tahansa kuvaa esinettä tms, joka on annettu muistoksi, vaikka se kiiltokuva ja runo siinä muistokirjassa.  Muisti on ihmisen omiaisuus  joillakin on hyvä.muisti ja toisen muisti on kadonnut😅

Vierailija kirjoitti:

Sinappia oli sellasissa lasiastioissa joita voi käytää juomalaseina kun tyhjeni. Oliko myös sulatejuustoa "laseissa"

Tuo sinappi vielä 70-luvulla

Vierailija kirjoitti:

100 markan setelillä sai lapsena elokuvalipun ja siitä jäi vielä karkkirahakin.

Sai varmaan montakin

Satanen oli suuri raha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

100 markan setelillä sai lapsena elokuvalipun ja siitä jäi vielä karkkirahakin.

 

Sai varmaan montakin

Satanen oli suuri raha.

 

Korjaan, -63 sata markkaa muuttui yhdeksi matkaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

100 markan setelillä sai lapsena elokuvalipun ja siitä jäi vielä karkkirahakin.

 

Sai varmaan montakin

Satanen oli suuri raha.

 

 

Korjaan, -63 sata markkaa muuttui yhdeksi matkaksi.

Voi hitto, MARKAKSI 

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien kesälomalla lähdimme pohjois-karjalan  tädin kautta Lapin reissulle, retkikeittimellä  äiti teki ruokaa, siskon kanssa istuimme patjojen päällä ja lauloimme bensaa suonissa, yövyimme teltassa. Paluu keskisuomen kautta Iittalassa sukuloitiin.

Lauloitte bensaa suonissa?

No ette ainakaan sitä kappaletta, koska Badding ei levyttänyt yhtään mitään vielä 60-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sideharsovaipat muistan, mutta oliko 60-luvulla jo kertakäyttövaippoja?

Vielä 80-luvulla taittelin harson muoviin vaipaksi. Oli jo niitä kertakäyttöisiäkin. 

70-luvub alussa lapsillani oli kyllä kertakäyttövaipat.

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla syntyneenä ihmettelin kanssa tuota että mitä tarkoittaa "muistien" vaihto 60-luvulla.

Minä olen syntynyt -59, enkä ole koskaan kuullutkaan muistien vaihdosta tai pikkausvihkoista. Kiiltokuvia tosin kerättiin ja vaihdeltiin, niitä sitten liimattiin muistovihkoon, johon pyydettiin sitten läheisiä kirjoittamaan joku värssy. Tallessa on ja herättää nostalgisia muistoja. Muistan kun suuresti ihailemani kansakouluopettajani kävi kerran meillä kylässä ja kirjoitti vihkoon: " Etsi aina elämässä kaunista ja hyvää, silloin kannat sydämessäs onnen kultajyvää".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sideharsovaipat muistan, mutta oliko 60-luvulla jo kertakäyttövaippoja?

Vielä 80-luvulla taittelin harson muoviin vaipaksi. Oli jo niitä kertakäyttöisiäkin. 

Aah, mulle tuli mieleen löytämäni valtavan kokoiset Lootus- terveyssiteet, joita äitini piilotteli kaapin perukoilla. Niille oli niinkin arkinen nimi kuin "p* llurätit".  Samoilla siteillä aikanaan itsekin aloittelin ja hävetti kun ne pullistelivat housuissa.

Aloitin kansakoulun, kylällä oli paljon lapsia. Asutustilallisia  melkein kaikki. Yhteisöllisyys oli se voima.

Ketään ei kadehdittu eikä syrjitty, olipa yhteiskunnallinen asema mitä tahansa.

Opettajat oli arvossaan, lapsilla oli monenmoista harrastusta. 

Vieläkin muistelen, kuinka kevät- ja joulujuhlat harjoiteltiin , lauluineen, näytelmineen, sekä yksin esittämänä.

Itse, esitin jotain runomuodossa, ja unohdin sanat...no ei mitään, tuumasin vain "mites se meni" ja sain kun sainkin

kiinni, ja eikun eteenpäin vaan. Ekaluokkalaiselle se oli anteeksi annettavaa.