Muistoja 60-luvulta

Suomeen alkoi tulla appelsiineja Espanjasta ja Italiasta kouluihin.Ekat appelsiinit koulussa sai jokainen yhden.

Sikotauti sitä oli ja vesirokkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan 60 luvulla kun tuli cd soittimet. Jollain kavereilla oli minidisc soittimia silloin, mutta olihan se cd levy juhlaa. 

älä valehtele,80 luvullapas. 

Joo, kyllä nyt jollain muisti pettää pahasti.  CD-levyjä EI ollut 60-luvulla.  Sen vuosikymmenen huippujuttu oli C-kasetit.  Ihan vuosikymmenen alussa oli vielä levysoittimet, sitten tuli kelanauhurit ja kasetit ja kasettisoittimet ja -nauhoittimet.  70-luvulla kaikilla oli jo radiokasettisoitin.  Vaikka kyllä levysoittimetkin vielä oli olemassa ja monet osti sellaisen kaapin kokoisen dekin, jossa oli sitten nämä kaikki härpäkkeet ja sen lisäksi vielä isot kaiutinkaapit.  Päällimmäisenä oli se levysoitin.

Sitten tuli CD-levyt, joitten piti olla mukamas niin haavoittumattomia.  Mutta ei olleet.  Niitä piti käsitellä melkein puuvillahanskat käsissä.  Ainakin alkuun niin kehotettiin.

Olin muuten töissä musiikkikirjastossa, joten muistan nämä asiat vielä tosi hyvin.  CD-levyille oli ihan omat puhdistusmenetelmät.  

No, ollutta ja mennyttä.

60-luku oli minusta kaikin tavoin hauskaa pioneeriaikaa.  Kaikenlaista uutta tuli koko ajan.  Rakennettiin uutta maailmaa.  Sähkökitarat tuli silloin ja uudisti koko viihdemusiikkimaailman.  The Beatles oli kuin uuden maailman maamerkki.

Vieläkin suututtaa, kun mua ei kotoa päästetty Ruisrokkiin.

Kouluissa syötiin vellejä. Kylissä saattoi olla posti,pankki ja parikin kauppaa. Kaupassa karkit pantiin ruskeisiin pusseihin.Läheskään kaikissa perheissä ei ollut autoa.

Me asuimme Tahkovuoren lähellä ja voi sanoa, että kenelläkään meidän kyläläisen telkusta näkynyt kunnolla, koska oltiin katvealueella. 

Voi sanoa, että sitten kun digiboksit tulivat, rupesi telkkarikin näkymään, koska bokseissa oli signaalinvahvistaja.

Mutta myöhäistäpä se sitten enää oli, telkusta ei tullut enää kuin pskaohjelmia....

Vierailija kirjoitti:

Tytöillä valkoiset polvisukat oli muodissa jossain vaiheessa ainakin juhlamekkijen kanssa.

Joo, tämä oli sellainen muutamien vuosien muoti.  Pikkutytöillähän oli niitä valkoisia polvisukkia ollut jo iät ja ajat, mutta 60-luvulla jossain vaiheessa ne tuli muotiin myös nuorille ja ihan aikuisillekin naisille.  Minihameet sen muodin jotenkin synnytti.  Minullakin on vieläkin muutama valokuva itsestäni, jossa hame on lyhyen lyhyt ja jalassa valkoiset polvisukat ja silloin hyvin muodikkaat ruskeat kantapäästä avoimet kengät, hiukan sandaalimalliset, pohjat näytti ikään kuin puulta, mutta ei ne puuta olleet.

Sittemmin ne polvisukat vaihtoi väriäkin, eli joillakin oli tummansinisia polvisukkia.  

Tätä muotia arvosteltiin kovasti.  Varsinkin kun jotkut jo silloin matkasivat lomillaan ulkomaille ja siellä kuulemma suomalaisen naisen tunnisti heti niistä polvisukista.  Muistan, että Lenita Airisto oli hirveän paheksuva.  On jäänyt mielen muistiin kuva kirjailija Laila Hietamiehestä, joka taisi olla vielä aloitteleva kirjoittaja vai oliko vielä ihan sitäkään, mutta hänestä oli lehdessä kuva minihameessa ja polvisukissa.  Se liittyi johonkin myöhempään lehtijuttuun, joka käsitteli näitä erilaisia muoti-ilmiöitä vuosien varrelta.  Laila taisi itsekin olla sitä mieltä, että huh-huh.

Sanotaan, että muoti-ilmiöt kiertävät, mutta tämä ei ainakaan ole vielä tullut takaisin.  Odotellaan nyt sitten vielä.

Hippiliikkeen myötä tuli narusandaalit, ponchot, hapsuliivit, afgaaniturkit ja varvastossut.

Se on totta,että vanhoja ihmisiä kunnioitettiin. Kunnioitettiin vielä 80 luvullakin. Nykyään niitä pidetään taakkoina. Ihmiset oli ennen kohteliaampia. Eikä kiroiltu tai puhuttu tuhmia.

Menneitä on mukava muistella. Tuntuu, että ennen monet asiat olivat  paremmin kuin nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan tikkarit, toinen oli vaalean ruskea ja toinen tummempi ruskea. Sitten oli punainen ja vihreä hedelmätikkari.

Voi olisipa vielä niitä tikkareita🤗

Oli myös purkkatyynyjä joista toinen oli vihreä ja toinen punainen. Joskus olikin vaan yksi tyyny paketissa. Tein valituksen valmistajalle lähettämällä sen viallisen postissa. Sain karkkia hyvitykseksi!

Mäkihyppääjä Veikko Kankkonen oli 60-luvun suuri sankari!

Timo Mäkinen oli rallikuningas. Olikohan joku Rauno Aaltonen myös. Että piti jossain tienvarressa pimeässä puskan juurella kytätä ohiviuhahtavia ralliautoja.  Mitähän hohtoa siinäkin oli?  Eniten kai sitä, että sai olla yöllä ulkona.

Virpi Miettinen oli älyttömän kaunis miss-Suomi.  Muistan kun lehdissä oli kuvia Virpistä ja hänen poikaystävästään Caesar von Walzellista.  Poikaystäväkin oli kuin satuprinssi.  

Toinen kaunotar oli Satu Östring.  Kaarina Leskinenkin oli toki nätti, mutta ei yltänyt noiden kahden tasolle mitenkään. 

Kaarinan pikkusisko Maijukin taidettiin jossain vaiheessa joksikin valita, ei kuitenkaan miss Suomi -kisassa.  Hän lähti jonnekin ulkomaille, olisiko ollut Lontooseen.  Siellä hän piti juhlia, joihin ei kuulemma saanut tulla muuta kuin kauniita ihmisiä.  Arto Paasilinna valitteli ( eli pottuili) kolumnissaan tästä, kuinka hän ja Kaisa Raatikainen ei koskaan pääse Maijun juhliin.

Tuo lehtijuttu saattoi kyllä olla jo myöhemmin kuin 60-luvulla.  Mutta tulipahan mieleen.

60-luvulla liftattiin usein ystävättäreni kanssa lähimpään kaupunkiin.  Kerran yhtenä kesäpäivänä nousimme sitten autosta, kun päästiin perille.  Kuljettajakin nousi ylös ja sanoi, että katsokaas mikä täällä on.  Hän näytti meille kikkelinsä.  Me katsottiin ja oltiin, että jaa vai niin.  Hän pisti sepaluksensa kiinni ja sanoi, että no, ei sitten mitään.  Ja meni autoonsa ja lähti.

Naurettiin kippurassa, kun auto hävisi näköpiiristä. 

Kekkonen, Neuvostoliitto ja Mihailov-Petrov-Harlamov olivat ikuisia, ainakin siltä tuntui :D

Meillä oli kerran päärynät jälkiruokana. Vaude. Harmikseni olin silloin kipeänä, mutta kiltti keittäjä säästi minulle yhden. Sanoi salavihkaa: laita kassiin, ettei muut niin huomaa...

No. Sitten oli kypsä päärynä liiskaantunut kirjojen väliin💕

Osulassa oli joku nuori uus myyjä(no olin kyllä itsekkin 10v,)Pyysin myyjältä saisinko kilometrin lenkkiä.Sanoi ettei mahda löytyä niin paljon.

No anna sitten kilo sanoin.Aikoinaan oli metrilenkkiä nimeltään.

Vierailija kirjoitti:

Kaarinan pikkusisko Maijukin taidettiin jossain vaiheessa joksikin valita, ei kuitenkaan miss Suomi -kisassa.  Hän lähti jonnekin ulkomaille, olisiko ollut Lontooseen.  Siellä hän piti juhlia, joihin ei kuulemma saanut tulla muuta kuin kauniita ihmisiä.  Arto Paasilinna valitteli ( eli pottuili) kolumnissaan tästä, kuinka hän ja Kaisa Raatikainen ei koskaan pääse Maijun juhliin.

Tuo lehtijuttu saattoi kyllä olla jo myöhemmin kuin 60-luvulla.  Mutta tulipahan mieleen.

Kyseinen Arto Paasilinnan kolumni "Rumien kutsut" ilmestyi Apu-lehdessä 8/1982:

"Kun ihminen on ruma, niinkuin esimerkiksi minä, joutuu tavan takaa erilaisten ongelmien eteen. Muuan näistä ulkomuodon mukanaan tuomista hankaluuksista on seuraelämä, jossa näkökysymykset ovat voimakkaasti esillä.

'Kutsuillani ei rumia ihmisiä näy', väittää mannekiini Maiju Leskinen Annassa. Maiju asuu New Yorkissa, on asunut siellä jo monta vuotta. Harmillista. Minä en koskaan pääse Maijun kutsuille, koska olen näin ruma. Katsokaapa, lukijaparat, tällä sivulla olevaa piirrosta. Eikö ole hirveän näköinen? Todellisuudessa minä olen vieläkin rumempi kuin tuo surkea kuva. Minä olen suorastaan kauhean näköinen. Luullakseni olen Espoon rumin ihminen.

Kateellisena katsoin Annasta Maiju Leskisen kuvaa. Täytyy myöntää, että hän on monin verroin minua kauniimpi. On aivan oikein ettei hän hyväksy minua kutsuilleen. Tämä on katkeraa todeta. Ruman ihmisen elämä yleensäkin on aika katkeraa."

Kaisa Raatikainen mainitaan myöhemmin, kun Paasilinna muistelee käyntiään Linnan juhlissa, missä "Yrjö Alaruikka, Aatos Erkko, Rafael Paasio ja Kaisa Raatikainen olivat nätimmästä päästä. Mutta hauskaa oli! Kaunis ulkonäkö ei siis sinällään takaa kutsujen onnistumista. Ilmainen booli ja maukas lohipiirakka ajavat saman asian. Kaikesta huolimatta tuntuu pahalta ajatella ettei minua kutsuta Maiju Leskisen juhliin. Minulla olisi varaa jopa lentää New Yorkiin; tekisin sen mielelläni, mutta kannattaako matkustaa maailman toiselle puolelle vain siksi, että tulee potkituksi ulos Maiju Leskisen boksista?"

Vierailija kirjoitti:

Aloitin ekaluokan vuonna -68 ja silloin oli aloitettu kouluruokailu. Keittoa tai puuroa sai joka päivä + muistaakseni ensimmäisen tunnin jälkeen ison lusikallisen kalanmaksaöljyä. Kouluruokailu oli hieno juttu. Aamiaista ei useimissa kodeissa syöty, ei meilläkään ja monet eivät edes saaneet voileipiä mukaan kotoa koulupäiväksi. Esimerkiksi isoveljeni oli monesti nälissään koko päivän, ainut ruoka oli sitten kotona kello viisi.

Kyllä kouluruokailu on vanhempaa perua, laki siitä annettiin 1943 ja täyteen voimaan se tuli 1948.

Tosin yksityisessä oppikoulussa piti itse maksaa ruokailu

Vierailija kirjoitti:

Tuli rokotuksia meningokokki polio.Uimahalleja.Alkoi tulla asfalttia pääteille.Elannon kaupat.Koulukirjan kannet paperoitiin tai muovitettiin.Ei ollut juurikaan liikennevaloja.Eikä katuvaloja niitä alkoi lisääntyä.Kaunokirjoitus.Käsin.

Olen aina ihmetellyt miksi koulukirjat paperoitiin tai muovitettiin? Kirjoissa oli kovat kannet, oppikoulussa ne oli itse ostettu ja useimmat kirjat sai heittää roskiin toukokuussa, syksyllä oli jo uudet kirjat. Jos sisar tai veli oli tulossa oppikouluun 2-3 vuotta myöhemmin oli kirja kuitenkin vanhentunut, ehkä jotain latinan kirjaa lukuunottamatta.

Vierailija kirjoitti:

Kaarina Leskinenkin oli toki nätti, mutta ei yltänyt noiden kahden tasolle mitenkään.

 

Kaarina Leskinen teki myös levyn, Missikisat, jossa lauloi "omaelämäkerrallisesti" valitsemisestaan Miss Suomeksi (laulun oli sanoittanut Junnu Vainio). Ei valitettavasti löydy suoratoistopalveluista.

Nykyään on ehkä jo helppo unohtaa, että myös Pirkko Mannola oli alun perin Miss Suomi, ennen kuin alkoi laulaa ja näytellä.

Vierailija kirjoitti:

Lentokoneessa sai polttaa taka osassa oli tuhkakupit istuimessa oikein.Ja työssä sai polttaa vessassa ja huuhteluhuoneessa jos pakkanen ulkona.Baarimikot poltti samaan tahtiin tiskillä.Ruotsin risteilyt oli muotia.Suomalaisia meni asuntovaunulla Ruotsiin ja Espanjaan.

60-luvulla lentokoneessa sai polttaa missä halusi, 80-luvun lopussa jaettiin matkustamo kahtia, lentoyhtiöstä riippuen käytävän vasen ja oikea puoli tai koneen takaosa jossa sai polttaa. Vasta 90-luvun lopussa tupakointi kiellettiin koko koneessa Euroopassa.

Tuhkakupit oli ainakin DC-9:ssä ja DC-10:ssä joka penkin käsinojassa.

Nimimerkki 'Koko 80 ja 90-luvun Hki-Keski-Eurooppa erittäin usein lentäen matkustanut '

Vierailija kirjoitti:

Navetoista löytyi heitteille jätettyjä lapsia likaisina.Eivät oppineet enää puhumaan saivat puheterapiaa.

Just joo. Mitähän elokuvaa olet katsonut?

Vierailija kirjoitti:

Kaupassa myytiin irtovoita. Leipää myytiin myös puolikkaina. Keksejä myytin irtotavarana.

Niin ja maitoa myytiin litroittain. Muistan, kun hain kaupasta maitoa 2 litran päälärillä.