Tutkija: digilaitteet ja sosiaalinen media tulisi kieltää

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt usein samaa.

Ihan omankin mielenterveyden kannalta.

Mutta se iso tutkimus osoitti, että internetin käyttäjät kokevat voivansa paremmin kuin ne jotka eivät käytä sitä.

Hohjoijaa. Kusipäitä ja masentuneita on ollut aina, nyt niille ollaan vaan keksitty diagnoosit

Boomerit lukivat kirjoja välttyäkseen vanhempiensa seuralta. Jonathan taitaa vaan olla mustis kännykälle, kun ei saa lastensa huomiota

Itseäni ei kiinnosta enää pätkääkään nämä "kaikki pitää kieltää" tutkijat ja lääkärit. Osa haluaa kieltää puhelimet, toiset videopelit, jotkut hetkut ja sokerit, toiset tuoremehut ja hedelmät.

Vierailija kirjoitti:

Itse jos saisin päättää niin palasin teknologiassa takaisin 1980-luvulle. Silloin lapset leikkivät vielä ulkona eivätkä mädättäneet aivojaan (brainrot) puhelimilla, tietokoneilla ja videopeleillä.

Lähtökohtaisesti puhelimet, netti jne eivät olisi ongelma JOS (ja tämä on iso jos) meidät kaikki opetettaisi "oikein". Elikkä kaikilla olisi tasapainoiset vanhemmat, tasapainoinen lapsuus, tasapainoinen elämä jne. Yleensä tuosta tulee ongelma vasta sitten, kun jokin oleellinen puuttuu. Esimerkiksi ei ole ollut kotona riittävää kuria ja siellä netissä tms roikutaan jatkuvasti - tuossa vastuu on vanhemmilla opettaa lapselleen nuo säännöt. Nykyään monet eivät vaan enää tuota tee. Kun tähän lisätään tietoisesti harjoitettu median ym väärinkäyttö mm eräiden valtioiden (sekä enenevissä määrin kaupallisten toimijoiden) suunnalta, niin tilanne on juuri se, missä nyt ollaan. Ongelmat kasaantuvat ja alkavat leviämään hallitsemattomasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse jos saisin päättää niin palasin teknologiassa takaisin 1980-luvulle. Silloin lapset leikkivät vielä ulkona eivätkä mädättäneet aivojaan (brainrot) puhelimilla, tietokoneilla ja videopeleillä.

Lähtökohtaisesti puhelimet, netti jne eivät olisi ongelma JOS (ja tämä on iso jos) meidät kaikki opetettaisi "oikein". Elikkä kaikilla olisi tasapainoiset vanhemmat, tasapainoinen lapsuus, tasapainoinen elämä jne. Yleensä tuosta tulee ongelma vasta sitten, kun jokin oleellinen puuttuu. Esimerkiksi ei ole ollut kotona riittävää kuria ja siellä netissä tms roikutaan jatkuvasti - tuossa vastuu on vanhemmilla opettaa lapselleen nuo säännöt. Nykyään monet eivät vaan enää tuota tee. Kun tähän lisätään tietoisesti harjoitettu median ym väärinkäyttö mm eräiden valtioiden (sekä enenevissä määrin kaupallisten toimijoiden) suunnalta, niin tilanne on juuri se, missä nyt ollaan

"Lähtökohtaisesti puhelimet, netti jne eivät olisi ongelma JOS (ja tämä on iso jos) meidät kaikki opetettaisi "oikein". Elikkä kaikilla olisi tasapainoiset vanhemmat, tasapainoinen lapsuus, tasapainoinen elämä jne."

Vielä 1980-luvulla tämä oli todellisuutta. Kasvatusta ei laiminlyöty vaan vanhemmat tosissaan pyrkivät olemaan lapselle se paras vanhempi joka lapsella voi olla sekä kasvattamaan lapsensa oikein ja tasapainoisesti. Siksi on harmi että 2000-luvulla siitä on lipsuttu ja luovuttu, esimerkiksi ei välitetä juurikaan lapsesta, ja jos lapsella on jokin ongelma ja tämä omia tarvitsee vanhempiaan niin laitetaan joko television eteen tai lätköistään tabletti syliin jotta hiljenee.

"Digilaitteet? Siis rannekellot, sykemittarit, navigaattorit...?"

Mihin tarvitset noita? Olen itse elänyt ilman viisarikelloakin jo monet vuodet, sykkeen tarvittaessa mittaan ranteesta ja kartta on hanskalokerossa jos tarvii koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja täällähän tekin olette.

Suuri osa on täällä yli 21-vuotiaita.

Keskustelut myös hiukka eri juttu kuin kuva-alustat ja muu itsepromootio.

Tietysti sanoillakin voi kylvää kaikenlaista. Näkisin kuitenkin että visuaalisuus kuitenkin joissain asioissa haitallisempaa esim ulkoisten asioiden vertailu. Miten lapsi tai nuori voi suojata tuolta itseään? Tähän päälle vielä sukupuolisekoilu pakoratkaisuna.

Ei hyvää päivää oikeasti.

80-90-luvulla lapsille näytettiin televisiosta jotain. Ehkä vahingossa.

Vierailija kirjoitti:

80-90-luvulla lapsille näytettiin televisiosta jotain. Ehkä vahingossa.

Linkki 

Ah, tärkeää asiaa blaa, blaa, blaa... Joo niin sen varmaan täytyy olla- Hei, joku tykkäsi aamiaiskuvastani facessa- Onpa tuossa söpö kissavideo, löytyisiköhän niitä lisää- Ai Kim Kardashianilla on taas joku uusi mies...

Vierailija kirjoitti:

Ah, tärkeää asiaa blaa, blaa, blaa... Joo niin sen varmaan täytyy olla- Hei, joku tykkäsi aamiaiskuvastani facessa- Onpa tuossa söpö kissavideo, löytyisiköhän niitä lisää- Ai Kim Kardashianilla on taas joku uusi mies...

Kyllä, tuossa on kiteytettynä tän artikkelin vaikutus.

Kaikki oli hyvin vielä kun kännykät olivat melko alkeellisia ja netti oli vain kotikoneessa.

Ainakin 80-luvulta lähtien on kouhotettu milloin minkäkin teknisen laitteen tuhoavan lasten ja nuorten mielenterveys ja ne laitteet olisi pitänyt kieltää, mutta tokkopa asia on ihan niinkään todellisuudessa.

Minä synnyin 80-luvulla ja huomasin kyllä ihan itsessänikin suuren eron aikana ennen nettiä ja jälkeen netin. Sain oman pöytäkoneen ensimmäisten joukossa 90-luvulla - siis siinä mielessä ensimmäisten, että koulussani vain about kahdella muulla oli oma kone ja nettiyhteys silloin kun minulla.

Silloin netti ei edes vielä ollut näin vahingollinen, pirstaloitunut ja 24/7 tykitystä kuin nykyään, mutta siitä huolimatta jos voisin matkustaa nyt menneisyyteen, ottaisin nuoremmalta minältä tietokoneen ja nettiyhteyden kokonaan pois. Elämästäni ja kaikesta ajastani on valtaosa mennyt suoraan sanottuna haaskuun netin takia.

Enkä ole edes mikään erityisen someriippuvainen, ja saan kyllä kaikenlaista aikaiseksikin. Mutta on järkyttävää ajatella, miten paljon kaikkea muuta olisin voinut elämässäni tehdä. Miten paljon enemmän kaikenlaista tein ja koin ihan konkreettisessa live-elämässä ENNEN KUIN netistä tuli jokapäiväinen osa elämääni. Olin enemmän läsnä läheisten ihmisten kanssa, ja ylipäätään enemmän läsnä omassa elämässäni.

Jos tekisin taulukon elämästäni tunteihin jaettuna, ja katsoisin itselleni valehtelematta kuinka iso prosentti siitä on kulunut johonkin tyhjänpäiväiseen surffailuun, tiedän että se olisi järkyttävä näky.

Vierailija kirjoitti:

"Erityisesti vuoden 1995 jälkeen syntyneelle niin sanotulle Z-sukupolvelle älypuhelimien aiheuttama riippuvuus on aiheuttanut merkittävää vahinkoa niin sosiaalisten kykyjen muodostumisessa, tarkkaavaisuuden pirstoutumisessa ja univajeena."

Ja tutkijan teesit vielä loppuun

1. Ei älypuhelinta ennen lukiota.

2. Ei sosiaalista mediaa ennen 16. ikävuotta.

3. Puhelimet lukittuun säilöön koulupäivän ajaksi.

4. Paljon enemmän leikkiä ja omaehtoista tekemistä ilman vanhempien jatkuvaa hyysäystä ja valvontaa.

Juu lapsille ja nuorille voisi rajoittaa somea. Itse sain ekan älypuhelimen vasta aikuisena, olen vanhempaa ikäluokkaa. Siitä huolimatta sosiaaliset kykyni olivat lapsena, nuorena ja edelleen keski-ikäisenä heikot. Pelkään sosiaalisia tilanteita. Eli ihan kaikesta ei somea voi syyttää.

Ja näin aikuisena kännykkä ja erityisesti anonyymit kasvottomat keskustelut sekä hyvät tiedonhakumahdollisuudet netissä ovat minulle hyvin tärkeitä. Ne todella osin korvaavat reaalielämästä puuttuvia keskusteluja. Sosiaalisena, mutta sosiaalisia tilanteita pelkäävänä ihmisenä netti on ihan jees. En tosiaan haluaisi luopua siitä, ja ärsyttää syyllistävä, yksioikoinen asenne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse jos saisin päättää niin palasin teknologiassa takaisin 1980-luvulle. Silloin lapset leikkivät vielä ulkona eivätkä mädättäneet aivojaan (brainrot) puhelimilla, tietokoneilla ja videopeleillä.

Lähtökohtaisesti puhelimet, netti jne eivät olisi ongelma JOS (ja tämä on iso jos) meidät kaikki opetettaisi "oikein". Elikkä kaikilla olisi tasapainoiset vanhemmat, tasapainoinen lapsuus, tasapainoinen elämä jne. Yleensä tuosta tulee ongelma vasta sitten, kun jokin oleellinen puuttuu. Esimerkiksi ei ole ollut kotona riittävää kuria ja siellä netissä tms roikutaan jatkuvasti - tuossa vastuu on vanhemmilla opettaa lapselleen nuo säännöt. Nykyään monet eivät vaan enää tuota tee. Kun tähän lisätään tietoisesti harjoitettu median ym väärinkäyttö mm eräiden valtioiden (sekä enenevissä määrin kaupallisten toimijoiden) su

Höpöhöpö. Kasarilla vanhemmat eivät ihan yleisesti olleet paljoa läsnä lapsilleen kuin ehkä lomilla.

Ei vain kouluissa ja lapsilla. Myös työpaikoilla olisi suotavaa palata aikaan ennen tietokineita ja älypuhelimia. Nyttenkin kun tulee hommissa käytyä siivoamassa toimistoja, niin näkee kuinka siellä roikutaan koneilla naamat kiinni näytöissä.

Vierailija kirjoitti:

Ei vain kouluissa ja lapsilla. Myös työpaikoilla olisi suotavaa palata aikaan ennen tietokineita ja älypuhelimia. Nyttenkin kun tulee hommissa käytyä siivoamassa toimistoja, niin näkee kuinka siellä roikutaan koneilla naamat kiinni näytöissä.

Loistava idea! Koodaajat laskemaan käpyjä ja sairaalan ekg-laitteet ynnä muut voidaan korvata sammakon kudun tulkitsemisella.

Mikään ei ole sopivina annoksina haitallista. Vaikka itse olen someton, en kannata täyskieltoa. Pikemminkin ihmettelen miten ihmiset viihtyvät X:ssä, Instassa tai Tiktokissa tuntikausia. Koen ne tylsiksi.

"Vielä 1980-luvulla tämä oli todellisuutta. Kasvatusta ei laiminlyöty vaan vanhemmat tosissaan pyrkivät olemaan lapselle se paras vanhempi joka lapsella voi olla sekä kasvattamaan lapsensa oikein ja tasapainoisesti. Siksi on harmi että 2000-luvulla siitä on lipsuttu ja luovuttu, esimerkiksi ei välitetä juurikaan lapsesta, ja jos lapsella on jokin ongelma ja tämä omia tarvitsee vanhempiaan niin laitetaan joko television eteen tai lätköistään tabletti syliin jotta hiljenee."

Tiedän, olen itse tuota 80-luvulla syntynyttä sukupolvea, vaikka en tuosta vuosikymmenestä paljoa muistakaan. Olen kasvanut lankapuhelinta käyttäen ja eka pc oli vain opintoja varten. Toki jo tuolloin osa ulkoisti kasvatusta telkkarille, mutta nyt sen on korvannut älyluurit ja tabletit.

Toisaalta tämä yhteiskunta myös työntää ihmisiä tiettyyn suuntaan. Jatkuva kiire johtaa juuri mutkien oikomiseen ja teknologinen kehitys (jos sitä varsinaisesti kehitykseksi voi kutsua) tuo jatkuvasti uusia, usein jopa todella huonoja ja haitallisia, toimintatapoja. Mutta koska pitää mennä koko ajan mukana, niin kyydistä tippumisesta on tehty yksilön ongelma (niin kuin kaikesta muustakin). Yhteiskunta, somejätit, kaupalliset toimijat - eli periaatteessa ihan kaikki - ovat pesseet kätensä koko sotkusta, vaikka ovat pääasiassa vastuussa koko ongelman synnystä.

Kumpi lopulta on vahvempi? Se pieni lapsi pädin kanssa, vai joku Metan kaltainen jättiläinen? Varsinkin siinä tilanteessa, kun se jättiläinen pistää ne lapset tappelemaan keskenään sen jätin suosiosta. Ihmiset ovat täysin unohtaneet oman vastuunsa. Ihan kaikesta.