Kun kaksi ainokaista aikuista menee yhteen ja saa lapsia. Niin lapsilla ei oo serkkuja, tätejä tai setiä.

Minulla on neljä sisarusta. Emme valitettavasti ole aikuisiällä olleet tekemisissä melkein ollenkaan. Mielelläni ei ole sisaruksia.

Meillä on yksi lapsi, joka on pärjännyt elämässä hienosti. Hänellä on laaja ystäväpiiri. Ei ole tarvittu siihen tätejä ja setiä, että lapsi on rakentanut itselleen hyvän ja sosiaalisen elämän.

Jep. Nämä samat ihmiset pitää niitä lapsia sitten päiväkodissa 10h päiviä ja lomat myös kun "ei ole tukiverkostoa".

Vierailija kirjoitti:

Mulla on serkkuja, tätejä ja setiä ja näiden kanssa on tullut oltua todella vähän tekemisissä.

Minulla on monta enoa, setä, tätejä ja edellisten myötä, vaikka kaikilla ei omia lapsia, niin useampi kymmenen serkkua. Vanhempieni serkkujen myötä lukematon määrä myös pikkuserkkuja. Mummot ja papat ovat jo kuolleet sekä osa muistakin sukulaisistani, ja jopa mieheni ja minunkin sisarussarjastamme.  Mutta sitten on syntynyt meidän sisarustemme perheellistyttyämme paljon uusia jäseniä sukuihimme. Olemme itse jo monelle sisarusten lapsille itse täti ja iso-täti sisarusten lapsienlapsille kuin myös mieheni on vastaavasti eno ja setä sekä iso-eno sekä iso-setä.

Lapsuudessamme olemme molemmat mieheni kanssa olleet paljon tekemisissä serkkujemme ja pikkuserkkujemmekin kanssa.  Aikuisina kun on omatkin lapset ja lapsenlapset, niin ei enää nykyisin niin usein tavata, mutta onneksi on nämä nykyajan sähköiset vempaimet ja nettiyhteydet eri yhteydenottofoorumeineen, niin ollaan sen kautta yhteyksissä serkkuihimme ja pikkuserkkuihimme.  Sukukokouksissa on kiva nähdä ja tavata sekä iloisten sukujuhlien ja perhejuhlien puitteissa kuin myös niiden hautajaistenkin yhteydessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdellä ystävistäni ei ole yhtään serkkua, koska hänen vanhemmillaan ei toisella ollut yhtään veljeä, eikä siskoa eli oli vanhempiensa ainoa lapsi, ja ystäväni äidillä oli yksi veli, mutta hän kuoli jo nuorena lapsettomana, joten ei sittemin sielläkään puolella ole enää sitä ainoaa enoakaan. Kyseisellä ystävälläni ei siis ole yhtään tätiä, eikä setää, serkkuja ja ainut eno on menehtynyt jo vuosikymmenyksiä sitten.

Luulisi olevan kovin yksinäistä ja tyhjää elämää. 

Mistä sinä tiedät onko ystävälläsi yksinäistä ja tyhjää elämää? Onhan hän ystäväsi! Vai onko sittenkään?

Eihän hän ole valinnut perhettään.

Olet kaamea ihminen.

Kerroppa sinä, mistä sinä tiedät minun kyseisen ystäväni elämästä, millaista hänellä on? Minulle hän nimittäin on kertonut, ja valittanut monet kerrat, kun hänellä ei ole suurta sukua tukenaan kuten minulla on. Ystävät ovat kuitenkin eri asia,kuin esim. omat läheiset perheenjäsenetkin.  Enhän edes kertonut, että keitä hänen synnyinperheeseensä kuuluu vielä.   Enkä kerrokkaan, koska ei kuulu sulle. Mutta sen verran kerron, että hänen kaikkein läheisimpien ihmisten elämä on kurjaakin kurjempaa tällä hetkellä. Kertoi minullekin vasta äskettäin olevan todellakin raskasta huolehtia aivan yksin heistäkin ilman muiden sukulaisten tukea, koska eihän heitä ole. Ja eihän ystäväni ystävät ole velvollisia huolehtimaan hänen lähiomaisistaan.

En nyt suoraan edes muista, montako setää, tätiä ja serkkua minulla on. En ole heidän kanssaan missään tekemisissä. Emme ole riidoissa tms, ei vaan ole pidetty yhteyttä. Ei sukulaiset minulle lähesimpiä ihmisiä ole vaan puolisoni ja ystäväni.

Sekä minulla että miehellä on kummallakin yli 30 serkkua. 

Minulla on yksi sisarus ja miehellä kolme. Lapsillamme on vain kaksi serkkua, koska miehen sisaruksista kukaan ei ole tehnyt lapsia. Sisarellani on kaksi lasta.

Ei sisarusten olemassaolo takaa serkkuja.

Sisareni ja minun lapset on yli 10v ikäerolla. Emme näe kauhen usein välimatkan ja rahanpuutteen takia. Toki olisi mukava enemmän olla heidän elämässä, mutta en nyt sen takia lähde paikkakuntaa vaihtamaan.

Isäni menehtyi muutama vuosi sitten. Minusta on kivaa jutella hänen kanssaan. Yleisesti ja on joku joka muistuttaa isäni. Olen ehkä vähän vanhanaikainen, kun arvostan tuollaisia menneitä asioita. + vanhempani erosivat pari vuosikymmentä sitten. 

Minulle on myös ollut itsestään selvää, että kun tätini ei pysty hoitamaan asioitaan, niin minä otan asiasta kopin.

Omalla lapsellani on nolla setää, tätiä ja serkkua. Yksi isoäiti, joka lähinnä harrastelee omia juttujaan. Näillä mennään. 

Vierailija kirjoitti:

Isäni menehtyi muutama vuosi sitten. Minusta on kivaa jutella hänen kanssaan. Yleisesti ja on joku joka muistuttaa isäni. Olen ehkä vähän vanhanaikainen, kun arvostan tuollaisia menneitä asioita. + vanhempani erosivat pari vuosikymmentä sitten. 

Minulle on myös ollut itsestään selvää, että kun tätini ei pysty hoitamaan asioitaan, niin minä otan asiasta kopin.

Omalla lapsellani on nolla setää, tätiä ja serkkua. Yksi isoäiti, joka lähinnä harrastelee omia juttujaan. Näillä mennään. 

 

Tätini kanssa siis juttelen isästäni. Aika epäselvä teksti näköjään tuli.

Totta, mutta eipä sekään mitään laajaa ja rakastavan läheistä sukua ja tukiverkostoja takaa, että vanhemmilla on sisaruksia. Omatkin vanhemmat on isoista perheistä eli kummallakin oli useampia sisaruksia ja minulla tämän myötä lukuisia serkkuja, mutta en tiedä heistä mitään enkä edes nykyisiä nimiä (todennäköisesti suurin osa on avioitunut) ja ihan en ole varma siitäkään kuinka monta serkkua kaikkinensa minulla on. Tai edes onko kaikki yhä elossa.

Itse olen kyllä todella perhekeskeinen ihminen joka haluaisi ympärilleen ison perheen sekä suvun eli tämä on tosi sääli, ettei aiempi sukupolvi ollut kiinnostunut yhteyttä pitämään. Siihen varmaan lienee jokin syykin, mutta eipä sitä keneltäkään voi kysyäkään. Se kyllä olisi hirmuinen sääli jos syy olisi jokin vähäpätöinen tai jopa väärinymmärrys tai jokin herkkänahkaisuus eli sinänsä ehkä parempikin etten syytä tule koskaan tietämäänkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäs ongelma siinä on?

Suvusta saa tukea, apua ja turvaa. -eri

Niin varmasti teillä siellä bible beltillä 😂

Itselläni on 50 serkkua ja oli noin 30 enoa, setää ja tätiä ja YKSI HEISTÄ ikinä auttoi missään. Vanhempiani ei senkään vertaa.

Tiäks, sisaruksilla on omatkin työt ja lapset hoidettavana ja välimatka satoja ellei tuhansia kilometrejä.

Verisukulaisuus ei velvoita mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kaksi tätiä, yksi setä ja yhdeksän serkkua. Yhteyttä ei olla pidetty 15 vuoteen.

Tämäpä! Mulla on lauma setiä ja tätejä ja enoja ja serkkuja ja kenenkään kanssa ei yhteyksiä olla pidetty. En varmaan edes tunnistaisi muutamaa serkkuani vaikka vastaan tulisivat.

Suuri suku ei tarkoita suurta tukea.

Eipä myöskään tule perintöriitoja eikä kinaa mökkivuoroista.

Ne läheiset ystävät, turvaverkot, voi löytyä myös ystävistä ja ystävien lapsista.

Tulen tosi isosta suvusta, mutta ollaan aina asuttu eri puolella Suomea. Minulla on yli 50 etäiseksi jäänyttä serkkua. 

Vierailija kirjoitti:

Jep. Nämä samat ihmiset pitää niitä lapsia sitten päiväkodissa 10h päiviä ja lomat myös kun "ei ole tukiverkostoa".

Sinähän olet ollut heitteillä, eikö niin. Vaari pani pyllyyn ja serkut pölli lelut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäs ongelma siinä on?

Suvusta saa tukea, apua ja turvaa. -eri

Jotkut saa, toiset eivät.

Minä olisin tykännyt lapsena hurjasti siitä, että olisi ollut serkkuja ja muitakin sukulaisia läsnä ihan siinä normaalissa arjessa. Kavereilla näin oli ja samaten sitten aina lomilla huomasi kuinka läheisiä kaikki toisella paikkakunnalla elävät sukulaiset keskenään oli ja kuinka sosiaalista elämä voikaan olla. Me oltiin aina vaan nelistään eli vanhemmat ja kaksi lasta enkä voi parhaalla tahdollanikaan väittää, että välit olisi olleet jotenkin erityisen lämpimät saati läheiset vaikka ihan sovussa oltiinkin. Jälkeenpäin olen ajatellut että oltiin vähän kuin 4 toisilleen vierasta ihmistä jotka olosuhteiden pakosta vaan joutui asumaan saman katon alla. Ei siis mitenkään vietetty "laatuaikaa" yhdessä eikä kyllä laadutontakaan ja esim mistään ei ikinä keskusteltu yhdessä ja esim yhteinen leffa- tai peli-ilta on ihan absurdi ajatuksenakin.

Ja kyllä näin aikuisenakin olisi mukavaa kun olisi sukulaisia sekä muita tuttuja joita sitten näkisi ihan extempore vaikka kauppareissulla tai lenkillä ja joiden kanssa voisi vaihtaa muutaman sanan. Sellainen tietynlainen yhteisöllisyys puuttuu vaikka toki siihen usein sitten kuuluu juoruiluakin, mutta kyllä kokonaisuus silti olisi plussan puolella. Eikä tämä yksinäisyyskään mitenkään kivaa ole aina eikä etenkään pitkittyessään enää edes välillä. Sitä on irrallaan ihan kaikesta ja olo on todella orpo ja turvaton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäs ongelma siinä on?

Suvusta saa tukea, apua ja turvaa. -eri

Meillä lähimmätkin sukulaiset asuvat 6000 km päässä. Eipä heistä ole paljon tukea, apua ja turvaa.

Teillä on poikkeuksellinen tilanne. Useimmilla suku asuu hyvinkin lähellä, samassa kunnassa tai sitten lähikaupungissa.

Ei se tarkoita että olisi sukunsa kanssa tekemisissä vaikka naapurissa asuisivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäs ongelma siinä on?

Suvusta saa tukea, apua ja turvaa. -eri

Meillä lähimmätkin sukulaiset asuvat 6000 km päässä. Eipä heistä ole paljon tukea, apua ja turvaa.

Teillä on poikkeuksellinen tilanne. Useimmilla suku asuu hyvinkin lähellä, samassa kunnassa tai sitten lähikaupungissa.

Ei se ole poikkeuksellista. Mun serkut asuu Lapissa, minä etelärannikolla. Ja toinen poppoo sitten Ruotsissa. Eipä näihin koskaan ole tullut luotua sidettä, kun näin ollut jo lapsesta asti.