Kun kaksi ainokaista aikuista menee yhteen ja saa lapsia. Niin lapsilla ei oo serkkuja, tätejä tai setiä.

AP on joku lesta jonka lapsilla on satoja lähisukulaisia eikä hetken rauhaa tai yksityisyyttä elämässään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäs ongelma siinä on?

Suvusta saa tukea, apua ja turvaa. -eri

Meillä lähimmätkin sukulaiset asuvat 6000 km päässä. Eipä heistä ole paljon tukea, apua ja turvaa.

Teillä on poikkeuksellinen tilanne. Useimmilla suku asuu hyvinkin lähellä, samassa kunnassa tai sitten lähikaupungissa.

Meillä asui sukulaisia naapurissa. Olivat koulukiusaajia niin ei niiden kanssa halunnut olla tekemisissä kuin pakolliset juhlat jne.

Hankipa elämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäs ongelma siinä on?

Suvusta saa tukea, apua ja turvaa. -eri

Meillä lähimmätkin sukulaiset asuvat 6000 km päässä. Eipä heistä ole paljon tukea, apua ja turvaa.

Teillä on poikkeuksellinen tilanne. Useimmilla suku asuu hyvinkin lähellä, samassa kunnassa tai sitten lähikaupungissa.

No huh, huh. Joku todella sisäsiittoinen pikkukunta ilmeisesti.

Sitä on aivan turha surra ja sääliä, että toisilla on erilainen suku kuin toisilla.

Jokainen voi aivan hyvin sitten itse tehdä sen ison perheen ja hankkia puolisoksi ison perheen jälkeläisen, jos tuntuu vaikealta elää ilman suurta sukua. Ottaa puolison heti 18-vuotiaana ja alkaa tehdä lapsia, niin siinä sitä sukua sitten riittää. Tällöin vielä ne omatkin vanhemmat ovat todennäköisesti kuvioissa mukana.

Vai ajattelitko, että aikuinen ihminen eläisi koko ikänsä yksin lapsenomaisesti surren tukiverkkojen puutetta?

Niin mitä sitten? Aikuisena ei voi enää itselleen niitä sisaruksia hankkia. Pitääkö sitä varten jättää omat lapset tekemättä?

Vierailija kirjoitti:

Onhan niillä kuitenkin mummot ja papat.

Ei välttämättä ole.

Niin? Omassa suvussa on ainakin vain sellaista porukkaa, kenelle en halua altistua itse, saati sitten kenelle haluaisin altistaa lapsiani. On vain ajan kysymys, kun satuttavat lastakin

itsekään en lapsena välittänyt sukulaisista, ja tapasin ainoastaan mummia vapaaehtoisesti. Nyt vanhemmalla iällä olen karsinut myös miespuoliset lähisukulaiset, sillä tilastot eivät puolla heitäkään, mutta tämä karsinta on ollut lähisukulaisuuden vuoksi vaikeatehdää

Jos harmittaa ettei itsellä ole tukiverkkoja niin hankkii useamman lapsen, jotta lapsilla olisi sitten enemmän niitä tukiverkkoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäs ongelma siinä on?

Suvusta saa tukea, apua ja turvaa. -eri

Älä naurata!

Meidän lapsi on ainokainen. Hänellä on kolme tätiä, joista kahdella on lapsia. Kaikki kolme tätiä asuvat yli 300 km päässä meistä ja kaikki vielä eri suunnissa. Näemme jouluna ja kesällä eli lapsemme näkee serkkujaan kaksi kertaa vuodessa ehkä noin 6 päivää yhteensä. Kaikki isovanhemmat asuvat 200 km päässä meidän kodista, heitä nähdään keskimäärin kerran kuukaudessa, joko he matkustavat meille tai me heille. 

Tällä lailla elämä vain menee kun nuoret lähtevät yliopistoon lukion jälkeen ja suuntana on Joensuu, Oulu, Helsinki ja Jyväskylä. Yliopisto-opintojen aikana tavataan puoliso ja kiinnitytään paikkakunnalle. Koti ostetaan sieltä yliopistokaupungista tai samalta seutukunnalta ja ystäväpiiri muodostuu opiskelu- ja työkavereista. 

Puolisoni yhdellä siskonsa ainoalla tyttärellä on yksi siskopuoli ( = eri äidit, mutta isä sama), mutta vastaavasti hänen puolisollaan  ei ole yhtään sisarusta.

Mutta puolisoni siskon tyttärellä ja hänen puolisollaan on yhteisiä lapsia kolme. 

Ja onhan se puutos, kun näillä kolmella lapsellaan ei koskaan tule olemaan kuin äitinsä puolelta kaksi serkkupuolikasta ( = siskoilla on siis eri äidit, mutta sama isä), ja hekin ovat monia vuosia vanhempia iältään kuin puolisoni siskon tyttären kolme lastaan. 

Yhdellä ystävistäni ei ole yhtään serkkua, koska hänen vanhemmillaan ei toisella ollut yhtään veljeä, eikä siskoa eli oli vanhempiensa ainoa lapsi, ja ystäväni äidillä oli yksi veli, mutta hän kuoli jo nuorena lapsettomana, joten ei sittemin sielläkään puolella ole enää sitä ainoaa enoakaan. Kyseisellä ystävälläni ei siis ole yhtään tätiä, eikä setää, serkkuja ja ainut eno on menehtynyt jo vuosikymmenyksiä sitten.

Luulisi olevan kovin yksinäistä ja tyhjää elämää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäs ongelma siinä on?

Suvusta saa tukea, apua ja turvaa. -eri

hahahaha eipä ole näkynyt, ei kuulunut, ikinä!

Vierailija kirjoitti:

Sitten mennään pidemmälle suvussa ja haetaan tuki omista serkuista ja lapset leikkivät pikkuserkkujen kanssa

Miksi? Mikä velvollisuus kenelläkään on tukea sua, oli sukulainen tai ei? En minä ainakaan koe mitään velvollisuutta olla serkkujeni tukena missään. Lähes ventovieraita ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Sitä on aivan turha surra ja sääliä, että toisilla on erilainen suku kuin toisilla.

Jokainen voi aivan hyvin sitten itse tehdä sen ison perheen ja hankkia puolisoksi ison perheen jälkeläisen, jos tuntuu vaikealta elää ilman suurta sukua. Ottaa puolison heti 18-vuotiaana ja alkaa tehdä lapsia, niin siinä sitä sukua sitten riittää. Tällöin vielä ne omatkin vanhemmat ovat todennäköisesti kuvioissa mukana.

Vai ajattelitko, että aikuinen ihminen eläisi koko ikänsä yksin lapsenomaisesti surren tukiverkkojen puutetta?

Ei niitä puolisoita noin vain oteta. Mä en ole saanut ensimmäistäkään yrityksistäni huolimatta. 

Vierailija kirjoitti:

Onhan niillä kuitenkin mummot ja papat.

Harvan mummot tai papat on kovin kauaa elossa

Vierailija kirjoitti:

Yhdellä ystävistäni ei ole yhtään serkkua, koska hänen vanhemmillaan ei toisella ollut yhtään veljeä, eikä siskoa eli oli vanhempiensa ainoa lapsi, ja ystäväni äidillä oli yksi veli, mutta hän kuoli jo nuorena lapsettomana, joten ei sittemin sielläkään puolella ole enää sitä ainoaa enoakaan. Kyseisellä ystävälläni ei siis ole yhtään tätiä, eikä setää, serkkuja ja ainut eno on menehtynyt jo vuosikymmenyksiä sitten.

Luulisi olevan kovin yksinäistä ja tyhjää elämää. 

Mulla oli eno ja tätejä, ja isän puolelta tätejä.

EIpä noita koskaan missään näkynyt, ei soittaneet, ei laulaneet.

Mummo ei koskaan pyytänyt kylään, eikä tädit.

lienee jo kuolleet kaikki.

 

Vierailija kirjoitti:

Niistä sukulaisista on usein pelkkää harmia.

Sitten ei kannata hankkia lapsiakaan. Sukulaisia nekin on. 

Vierailija kirjoitti:

Yhdellä ystävistäni ei ole yhtään serkkua, koska hänen vanhemmillaan ei toisella ollut yhtään veljeä, eikä siskoa eli oli vanhempiensa ainoa lapsi, ja ystäväni äidillä oli yksi veli, mutta hän kuoli jo nuorena lapsettomana, joten ei sittemin sielläkään puolella ole enää sitä ainoaa enoakaan. Kyseisellä ystävälläni ei siis ole yhtään tätiä, eikä setää, serkkuja ja ainut eno on menehtynyt jo vuosikymmenyksiä sitten.

Luulisi olevan kovin yksinäistä ja tyhjää elämää. 

Mistä sinä tiedät onko ystävälläsi yksinäistä ja tyhjää elämää? Onhan hän ystäväsi! Vai onko sittenkään?

Eihän hän ole valinnut perhettään.

Olet kaamea ihminen.