G: Rehellisyyden nimissä; kadehditko koskaan lapsettomia?

mutta ajattele kuinka ohimenevää se kumminkin on!

Kun mies ottaa päähän, kadehditko yksinhuoltajia?

Tietty jos olisin lapseton niin varmaan matkustelisin enemmän ja harrastaisin. En usko et se silti antais mulle sitä mitä nyt saan lapsista. Jopa ajatus ahdistaa et kun ne joskus muuttaa kotoa pois, mut onneks siihen on vielä ainakin 14vuotta joten ehkä siinä ajassa muuttuu ajatukset vielä;)

Rehellisesti sanottuna, joskus vilahtaa päässä sellainen ajatus, että olisipa tämäkin helppoa ilman lapsia. Mutta se menee sekunnissa ohi, enkä kyllä vaihtaisi lapsiani mihinkään. En siis kadehdi.

Mulla lapset jo 6 ja 12 vuotiaita ja omat käteni on jo vapaammat. Alkaa olla mahdollisuus jo harrastuksiinkin (lenkillä käyn puhelin taskussa ja lapset sen ajan keskenään). Ongelmat ovat muuttuneet läheneväksi murrosiäksi ja toisen kouluun menoon liittyviin huoliin. Aina on äidillä jotain pientä huolta lasten kanssa, mutta ne muuttuvat aikojen mukaan.



Uhmaikäisen kanssa on niin rankkaa yksin, että en ihmettele tunteitasi ollenkaan. Uskoisin, että täysin normaalia! Olen itsekin joskus ajatellut, että kuinka olen tähän ryhtynyt. Mutta se ei ole kateutta, ainakaan minun kohdalla. Se on enemmän sellasta omaa suuttumusta.

Itselläni kolme lasta joista vanhin ekalla ja nuorin 1v3kk

Vaikka tällä hetkellä lapset ovat pieniä ja rajoittavat jonkin verran esim. omia harrastuksia, niin nopeasti nuo tuosta kasvavat, eivätkä enää vaadi ihan koko ajan huomiota. Perhe-elämä antaa kuitenkin niin paljon, että kyllä ne kitinät ja kiukuttelukin kestää sen voimalla.

Mutta lapsettomien vapautta " kadehdin" joskus.

Juuri se vapaus. Mutta ei se sitä tarkoita, että haluaisin olla lapseton, paitsi ihan yksittäisiä iltoja joskus ;)



Vaan jos valita pitäisi, en vaihtaisi.

En tosin niinkään kadehdi muiden ihmisten elämää (enhän tiedä, mitä kaikkea siihen oikeasti kuuluu...), vaan kaipaan omaa, lapsetonta elämääni. Ennen lapsia matkustelin, kävin teatterissa ja taidenäyttelyissä, harrastin juoksua, uppouduin kirjoihin, kuuntelin musiikkia kaikessa rauhassa.... lapsien myötä kaikki tämä on jäänyt vuosien taakse. En antaisi lapsiani pois, mutta usein kaipaan ihan kauheasti niitä aikoja.... Eikä kysymyksessä ole mikään pikkulapsien äidin uupumus.

Mutta kadehdin raskaanaolevia ;) tahtoo kanssa vauvamahan.



-kuuden äiti

Mulla oli aika realistinen kuva lapsiperheen elämästä, kun siihen sirkukseen lähdin, ja takana ihan riittävästi sitä paljon kohkattua " elämää" . ;)

Mä ainakin kuulen jatkuvasti omilta ystäviltä, kavereita, asiakkailta jne sanat " hyvähän teidän on kun teillä ei ole lapsia" ...



Onhan se selvää, että lasten äidit ja isät eivät niin usein reissaa, eivätkä harrasta, rahat menee ensisijaisesti lasten tarpeisiin, ei ex' temporee juttuja, yms yms.

Ihan rehellisesti sanottuna. Eikä tämä tarkoita sitä että kadun lapsen hankkimista. Rakastan lastamme yli kaiken.



Mutta se mua vaan ahdistaa ihan perkeleesti kun tunnen eläväni " pallo jalassa" . Ei voi mitään mutta olen perkeleen kateellinen niille ketkä voi mennä ja tulla miten huvittaa, ja tehdä mitä huvittaa ja milloin huvittaa. Ja voi lähteä mihin vaan ilman että pitää tarkistaa onko puolisolla ja lapsella mitään menoa, jotta voi itse irtautua...

päinvastoin - säälin heitä! miten tyhjänpäiväistä elämä onkaan ilman lapsia!

minulle olisi hirvittävää elää ilman lapsia. Lapsiperheen elämä on täydellistä (ongelmineen päivineen)

Itsekin voin tokaista lapsettomille tutuilleni, että hyvähän teidän on sitä ja tätä, mutta en silti kadehdi heidän elämäänsä. Se on vain toteamus, että heidän on helpompi tehdä joitakin asioita kuin meidän viiden lapsen kanssa. Ikinä en kuitenkaan kadehdi, rehellisesti.

Vanhempana olo on opettanut minulle mitä on olla aikuinen isolle A:lla. Ennen olin itsekeskeinen.

Ei tullut mieleen, että me ei-kadehtivat ollaan just niitä. Miksi mä julistaisin kaikille, miten tyytyväinen mä olen elämääni, kun voin vaan olla onnellinen?

Vierailija:

päinvastoin - säälin heitä! miten tyhjänpäiväistä elämä onkaan ilman lapsia!

Tyhjänpäiväistä? Miksi niin? Mikä lapsessa on semmoista että se pelastaa jokaisen elämän tyhjänpäiväisyydeltä ja tarkoituksettomuudelta?

Kuule, ei jokainen haaveile ja halua viettää aikaansa vaippoja vaihdellen ja hiekkalaatikolla kökkien. Ja hyvä niin, johan tää maailma hukkuis ihmisiin jos kaikki hankkis lapsia.