Osallistutteko lapsipuoltenne synttäreihin?
Miehellä on aiemmasta suhteesta lapsi, joka on meillä noin 2-3vkon välein yhden vkonlopun.
Hän asuu yli 50km päässä ja hänellä on synttärijuhlat, jossa on tietysti paljon äitinsä puolen sukua, kaikenmaailman tätiä, mummua ja serkkua. Meidätkin on kutsuttu, mutta otin itse kutsun lähinnä muodollisen ystävyytenä vastaan. Mies meinasi kuitenkin, että mentäsiiin ja minua taas ei voisi enää vähempää kiinnostaa. Lasta ei takuulla myöskään kiinnosta käydäänkö siellä vai ei, hän on meiltä jo aikaa sitten lahjansa saanut ja juhlissa painaa vaan menemään serkkujensa ym kanssa aikuisten kahvitteluista piittaamatta.
Menisittekö itse vai alkaisitteko vääntää puolisonne kanssa?
Kommentit (69)
Miten edellis vuosien synttärit meni?
Vierailija kirjoitti:
Juu eivät ole lapset läheisiä koska vanhimmallakin on sankariin useamman vuoden ikäero ja hän on meillä harvakseltaan eikä ymmärrettävästi koe pikkulapsi arkea omakseen.
Noh, kiitos näkökulmista kuitenkin. Ehkä vain nielen ärtymykseni ja menemme koko orkesteri. En vain millään jaksaisi, mutta en myöskään halua miehen kanssa vääntöä. Joskus vaan niin totaalisesti väsyttää tämänkaltaiset yllärit. Täytyy varmaan vain ajatella, että ei ole enää montaa juhlaa jäljellä kun lapsi on jo niin iso, ettei tällaisia enää järjestetä.
Mikä ylläri se on, eikös nuo synttärit ole aika hyvin tiedossa seuraavaksi 50 vuodeksi eteenpäin?
Mutta siis kyllä, sinä voit tietty jättää menemättä. Miehen ja sisaruspuolten mielestäni "kuuluu" mennä, ja tuollainen pieni epämukavuus, kuten vähän arjesta poikkeavat ruokarytmit ja syömiset, ihan kuuluvat elämään ja ovat lapsillekin arvokkaita kokemuksia.
Lapsi on teillä 2 viikon välein ja sanot että lapsi on tuntematon?
Mulla ei oo uusioperhettä, mutta kasvoin sellasessa. Mun juhlissa ei kyllä koskaan ollut ees molemmat vanhemmat, ainoastaan se kumman kotona oltiin ja kumman sukua oli tulossa. Toki nää on tosi perhekohtasia mut ite en ois osannu tollasta ees ehdottaa.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on tosiaan se yli 50km matka ja meillä 3 omaa lasta. Eli me käytettäisiin koko hitsin päivä sinne ajeluun yksien vieraassa porukassa pönötyskahvien kanssa. Ja säädettäisiin eväillä, että saataisiin lapset ruokittua. Minä en yksinkertaisiesti jaksa.
Ja kyllä, ajattelisin toisin jos se olisi tälle synttärisankarille tärkeää, mutta hänelle on oikeasti aivan sama ketä siellä kahvittelee. Hän painaa serkkujensa kanssa pihavempeleiassä menemään.
Tietysti voidaan tehdä niin, että mies menee yksin, mutta siitä tulee vääntöä ja mökötystä, todennäköisesti ainakin jonkinlaista.
Ap
Heh, teillä on yhteisiä lapsia ja nyt ekaa kertaa tuli kyseinen ongelma eteen?
Juu asenteeni on tympeä koska asia tympäsee minua ja puran sen avoimesti täällä, en kotona.
Lasta en ole koskaan sanonut vieraaksi, mutta kovin läheinen hän ei ole meidän lapsille koska esikoiseenkin on liki 4v ikäero ja meillä on siitä vielä kaksi pienempääkin lasta. Hän on välimatkan vuoksi ollut meillä noin 2-3 vkon välein ja ihan ymmärrettävästi kyllästynyt pikkulasten huutoon ym eikä aina ole ollut halukas tulemaan.
Ja minä olen edelleenki hänelle kakun leiponut jo aiemmin ja lahja on annettu. Hänen synttäreitään ei siis ole ohitettu. Minua vaan tympäsee, että meidän pitäisi mennä vielä kutsuillekin vaikka emme ole missään tekemisissä muiden ihmisten kanssa joita sinne tulee. Ja lasta itseään ei kiinnosta se, että osallistummeko vai emme.
Minua ei oikeasti kiinnosta pennin vertaa olla hänen sukunsa ym kanssa tekemisissä ja kyllä koen helpotusta, että parin vuoden jälkeen hän teini ja tämmöiset pönötyskutsut ovat ohi. Jos nyt sitten menemme paikalle, niin tietysti vedän sen kunnialla läpi enkä anna ärtymystäni kenekään tietoon. Mutta täällä avoimesti tilitän koska veetuttaa niin veetuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on tosiaan se yli 50km matka ja meillä 3 omaa lasta. Eli me käytettäisiin koko hitsin päivä sinne ajeluun yksien vieraassa porukassa pönötyskahvien kanssa. Ja säädettäisiin eväillä, että saataisiin lapset ruokittua. Minä en yksinkertaisiesti jaksa.
Ja kyllä, ajattelisin toisin jos se olisi tälle synttärisankarille tärkeää, mutta hänelle on oikeasti aivan sama ketä siellä kahvittelee. Hän painaa serkkujensa kanssa pihavempeleiassä menemään.
Tietysti voidaan tehdä niin, että mies menee yksin, mutta siitä tulee vääntöä ja mökötystä, todennäköisesti ainakin jonkinlaista.
Ap
Tähän on minun mielestäni yksi ainoa oikea ratkaisu ja se on että mies menee yksin. Olen samaa mieltä että ei sinun tarvitse sinne lasten kanssa itseesi raahata. Mutta lapselle isän käynti on tärkeä. Mutta voi tosiaan vaan käväistä Max tunnin olem
Vittumaisia sisarpuolia kun eivät veljensä juhliin halua, en ihmettele kun on apn kaltainen ääliö äitinä. Ei minulla muuta.
Miten joka paikkaan onkin just se 50km?
Vierailija kirjoitti:
Juu asenteeni on tympeä koska asia tympäsee minua ja puran sen avoimesti täällä, en kotona.
Lasta en ole koskaan sanonut vieraaksi, mutta kovin läheinen hän ei ole meidän lapsille koska esikoiseenkin on liki 4v ikäero ja meillä on siitä vielä kaksi pienempääkin lasta. Hän on välimatkan vuoksi ollut meillä noin 2-3 vkon välein ja ihan ymmärrettävästi kyllästynyt pikkulasten huutoon ym eikä aina ole ollut halukas tulemaan.Ja minä olen edelleenki hänelle kakun leiponut jo aiemmin ja lahja on annettu. Hänen synttäreitään ei siis ole ohitettu. Minua vaan tympäsee, että meidän pitäisi mennä vielä kutsuillekin vaikka emme ole missään tekemisissä muiden ihmisten kanssa joita sinne tulee. Ja lasta itseään ei kiinnosta se, että osallistummeko vai emme.
Minua ei oikeasti kiinnosta pennin vertaa olla hänen sukunsa ym kanssa tekemisissä ja kyllä koen helpotusta, että parin vuoden jälkeen hän teini ja tä
Toivottavasti saat syövän ja kuolet.
Äitini js sisarukseni asuu 50-70 km päässä. Reissut kahvituksineen kestää max 3 h. Miten ihmeessä saatte koko päivän kulumaan tuohon?
Vierailija kirjoitti:
Juu asenteeni on tympeä koska asia tympäsee minua ja puran sen avoimesti täällä, en kotona.
Lasta en ole koskaan sanonut vieraaksi, mutta kovin läheinen hän ei ole meidän lapsille koska esikoiseenkin on liki 4v ikäero ja meillä on siitä vielä kaksi pienempääkin lasta. Hän on välimatkan vuoksi ollut meillä noin 2-3 vkon välein ja ihan ymmärrettävästi kyllästynyt pikkulasten huutoon ym eikä aina ole ollut halukas tulemaan.Ja minä olen edelleenki hänelle kakun leiponut jo aiemmin ja lahja on annettu. Hänen synttäreitään ei siis ole ohitettu. Minua vaan tympäsee, että meidän pitäisi mennä vielä kutsuillekin vaikka emme ole missään tekemisissä muiden ihmisten kanssa joita sinne tulee. Ja lasta itseään ei kiinnosta se, että osallistummeko vai emme.
Minua ei oikeasti kiinnosta pennin vertaa olla hänen sukunsa ym kanssa tekemisissä ja kyllä koen helpotusta, että parin vuoden jälkeen hän teini ja tä
Minäminäminäminäminäminäminäminäminäminä
Ehkä miehesi haluaa näyttää sukulaisilleen millainen saalis hänellä tällä viikolla on. Jotenkin säälittävää tämä uusioperherumba, jossa "iskät" tai "äiskät" on kuin kiertopalkintoja, jotka vaihtuu viikon välein. Synttäreitä sitten tulee varmaan luuhattua melkein puolen kaupungin verran.
Minun lapsillani on suuremmat ikäerot. Esikoisen ja kuopuksen ikäero on 9 vuotta, keskimmäisen ja kuopuksen ikäero 5 vuotta. Ovat ikäeroista huolimatta aina olleet hyvin läheiset toisilleen, jo lapsina ja nyt aikuisina.
Tämä aloitus suretti minua. Ap on lapsen äitipuoli - huvitti tai ei. Hän on ottanut puolisokseen lapsen isän ihan omasta tahdostaan. Raivostuttaa miten kovasydämisesti hän suhtautuu lapseen, joka joutuu jakamaan aikansa kahden kodin välillä.
En mäkään moisesta ihan hirveästi innostuisi, mutta menisin ilman muuta. Mun mielestä tuo on loistava tilaisuus opettaa omille lapsille, miten ihmissuhteita hoidetaan. Mä luulen, että sekä synttärisankari että sun omat lapset muistavat vielä aikuisenakin, kuinka vanhemmat kahvitteli sulassa sovussa. Mun muutaman tunnin vaivautuneisuus olis pieni hinta siitä.
Miksei sinne synttärijuhliin tule isän puolen sukulaisia, kuten ukki, mummo, setä, täti perheineen?
Ei taas näitä.
Onko teidän perhe yksikkö, joka liikkuu tai on liikkumatta aina koko perheenä?
Ette kai ole niitä pariskuntia, joissa mies on ulkoistanut elämäänsä - ja jopa omia lapsiaan - koskevat päätökset naiselle? Mielestäni se ei ole aikuisuuteen kuuluvaa vastuun ottamista.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä miehesi haluaa näyttää sukulaisilleen millainen saalis hänellä tällä viikolla on. Jotenkin säälittävää tämä uusioperherumba, jossa "iskät" tai "äiskät" on kuin kiertopalkintoja, jotka vaihtuu viikon välein. Synttäreitä sitten tulee varmaan luuhattua melkein puolen kaupungin verran.
Noilla on 3 yhteistä lasta.
Ajattele asiaa omien lastesi kannalta. Jos joskus eroat miehesi kanssa ja hän ei tulisi lapsiesi synttäreille tämän jälkeen vaikka kutsuttaisiin. Tuntuisiko lapsista kivalta? Jos miehelläsi/teillä on niin hyvät välit lapsen äitiin, että kutsuu juhliin, tottakai menette.
Älä yritä estää miestäsi olemasta isä omalle lapselleen. Äläkä estä sisarusten suhteen muodostumista. Vaikka heillä on nyt ikäeroa, ei se aikuisena isolta tunnu. Jos eivät lapsina näe toisiaan, eivät ehkä ole läheisiä aikuisinakaan.