Onko täällä ketään joka tunnistaisi että on itse joskus ollut creepy?

Vierailija kirjoitti:

Exän pettäessä minua ryhdyin salakuuntelemaan hänen puhelintaan, luin hänen yksityisviestinsä ja seurasin häntä kaupungilla. Jälkikäteen hävetti vaikka olinkin epäilyksissäni täysin oikeassa. Olin todella creepy.



M45

Miten oikeesti tämmöstä pystytään tekemään esim salakuuntelemaan toisen puheluita. Tai lukemaan yksityisviestejä - eihän semmosia edes ollut ennen vaan oli vain kirjeitä jos joku niitä kirjoitti. Mitä muuten epäilit? Jos joku olis tehnyt mulle tota ennen kännyaikaa niin yhtään mitään 'arvokasta' ei olisi saanut tietää - paitsi ehkä saada kaikki potentiaaliset puolisopartnerit katoamaan, mikä tuskin on mitenkään todellista. 

Kyllä nolottaa juu. Yritin iskeä pomoani joka oli vain ystävällinen. Haukuin sen vaimoketta ja pyysin sitä oluelle. ei lähteny ei. Vit,,si että osasin olla tyhmä. No en ihastu enää noin enää enkä pyytele oluille. Anteeksi voisin pyytää, mutta en kehtaa ja onhan siittä joo lukuisia vuosia siittä nolauksestani.

En ole ollut koskaan sosiaalisesti hirveän lahjakas. Kyllä näitä tilanteita joskus tulee eteen vieläkin, kun toivoisi, että osaisi reagoida tai käyttäytyä luontevammin. 

Erotilanteessa minulle on aina ollut tärkeää saada vastaukset muutamaan kysymykseen ja tämän jälkeen minulla ei ole mitään sanottavaa enää. Harvemmin kukaan antaa mitään oikeita vastauksia, vaan kierrellään ja kaarrellaan ja yritetään välttää aihetta. Minä olen kuitenkin siinä mielentilassa jo kiinnostukseni menettänyt muilta osin. Ainoastaan kaipaan vastauksia asioihin, jotka ovat jääneet epäselviksi. Näiden vastausten pyytäminen voi hyvinkin olla "karmivaa" jonkun mielestä. Yleensä tällaisten mielestä melkein kaikki on muutenkin karmivaa. 

Minusta jokainen ansaitsee saada vastauksia eroon liittyviin asioihin, jotta ymmärtää paremmin mitä on tapahtunut. Jos en saa vastauksia, suuttumukseni purkautuu sitten viestin muodossa ja sen jälkeen minua ei kiinnosta puhua enää mitään. Jos viimeisin tyyppi parin kuukauden takaa ottaisi yhteyttä, voisin todennäköisesti jättää jopa kokonaan vastaamatta. Ei minua enää kiinnosta tippaakaan, kun sain kaiken jo ulos.

Ei sitä yleensä itse ymmärrä olevansa creepy, koska ei ole tietenkään tarkoitus olla. Se on myös aika pitkälti vastapuolen päässä tapahtuva homma, jonkun neuroottisen teinitytön mielestä suunnilleen kaikki on creepyä kun oma elämänkokemus ja muiden ymmärtäminen ei ole vielä kehittynyt. Joitakin asioita pidetään creepynä ihan vain sosiaalisesta sopimuksesta, jonka mukaan etikettiin kuuluu kauhistella joitakin asioita.

Kyllä nuorempana tuli oltua aika säännöllisestikin creepy, mikä nyt jälkikäteen harmittaa.

Silloin ongelmana oli se, etten hahmottanut miten epäilyttävältä vieras mies (tai poika) voi helposti vaikuttaa ihan järkevänkin naisen näkökulmasta.

Joku varmasti piti ja pitää minua creepynä mutta en koskaan tietoisesti halunnut olla muuta kuin oma itseni. En häpeä motiivejani ollenkaan mutta paremminkin olisi jotkut tilanteet voinut hoitaa.

M40