Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko täällä ketään joka tunnistaisi että on itse joskus ollut creepy?
01.07.2024 |
Mua hävettää jotkut nuoruuden tilanteet joissa tunnistan nyt itse toimineeni oudosti ja vähän creepysti. En vaan ole osannut sosiaalisia juttuja. Nykyään osaan ja hävettää muistaa mennyttä.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Olen edelleen creepy. Ei hävetä yhtään. Olen jo sen ikäinen että uskallan olla oma itseni.
Ahaa, okei mua kyllä hävettää ajatella että oon aiheuttanut hämmennystä ja tukaluutta ihmisille kun en ole osannut käyttäytyä jossain. En koe että se olisi ollut aito minä koska kärsin siitä itsekin. Ehkä me puhutaan nyt eri asiasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä tule mieleen. Esimerkkejä mikä olisi creepyä?
No esim minä olen nuorempana yrittänyt iskeä useita varattuja miehiä (siinä onnistumatta). Oon yrittänyt ystävystyä useasti itseä 10 v nuorempien naispuolisten kanssa kun olin vielä kolmikymppisenä lähinnä kaksikymppisen tasolla henkisesti. Sain kuulla usein kommentteja iästäni, mutten edes tajunnut miksi.
Juu, olen vähän creepy vaikken halua. Stalkkaan ihastustani julkisen instan kautta. Stalkkaan myös niitä, joita hän seuraa , joill on julkinen ig. En ikinä menisi oikeasti lähelle hänen kotiaan tai lapsiaan, tai jos hänellä on naisystävä niin en häntäkään. Mutta näin instan välityksellä kylläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut monesti creepy. Saatan vielä nykyäänkin olla satunnaisesti. Olen ihmisenä aika perseestä.
Tulee mieleen yksi tilanne vuosien takaa. Hävettää se, miten siinä toimin. 😣
Muutoin en usko olevani creepy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut monesti creepy. Saatan vielä nykyäänkin olla satunnaisesti. Olen ihmisenä aika perseestä.
Kerro! Naisten olisi tosi hyvä tietää milloin mies on tällä tavalla että osaa sitten käsitellä tilannetta niin että molemmat eivät siitä vaurioidu tai siis että ainakaan nainen itse. Musta tuntuu nyt kuin kaikki miehet olisivat vaan olleet tällaisia.
"Creepy." Kaikki varmaan tietävät, mitä sanalla tarkoitetaan: jotain outoa, karmivaa, pelottavalla tavalla vinksahtanutta.12.2.2016
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen edelleen creepy. Ei hävetä yhtään. Olen jo sen ikäinen että uskallan olla oma itseni.
Ahaa, okei mua kyllä hävettää ajatella että oon aiheuttanut hämmennystä ja tukaluutta ihmisille kun en ole osannut käyttäytyä jossain. En koe että se olisi ollut aito minä koska kärsin siitä itsekin. Ehkä me puhutaan nyt eri asiasta?
Mikää sopii yhdelle porukalle, ei sovi toiselle. Siinä mielessä kinkkinen juttu. Kunhan ei ole häiriöksi, se riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et varmasti ole ainoa, joka on ollut nuorena vähän "creepy" ja sosiaalisesti hukassa. Myös minä olin jossain vaiheessa sosiaalisesti melkoisen kömpelö ja näin jälkeenpäin tajuttuna varmasti loukannutkin ihmisiä sekä aiheuttanut monille tukalaa oloa. En tietoisesti mutta silti. Minulla pohjimmaisena syynä oli liian pitkälle mennyt kapinointivaihe ja tarve olla jotenkin räväkkä ja uskottava. Kasvoin melko eristäytyneessä perheessä, jossa toinen vanhemmista yritti muokata minusta sekä itsensä jatketta että liioitellun kilttiä ja perinteistä tyttöä. Koulussa en koskaan ollut suosittu ja joskus myöhäisteini-iässä saatuani enemmän kavereita minulta jotenkin karkasi mopo käsistä ja se pysyikin karkuteillä reippaasti yli kaksikymppiseksi asti. Yhtäältä ihan hyvä, että uskalsin rikkoa sovinnaisia ja ahdistavia rajoja sekä muiden ihmisten ennakkokäsityksiä minusta. Toisaalta ajoin pois läheltäni ne ihmiset, joissa olisi ollut potentiaalia minulle oikeiksi ystäviksi ja vedin puoleeni sen sijaan muita rajattomia creepyjä, persoonallisuushäiriöisiä ja henkiseltä kehitykseltään aika paljon jäljessä olevia ihmisiä. Uskon, että ihmiset vaistosivat, etten pohjimmiltani ollut niin "kreisi" kuin mitä yritin esittää ja annoin varmaan itsestäni paljon ikäistäni nuoremman, helposti hyväksikäytettävän vaikutelman.
Mielestäni muotoilit hienosti sen, että En koe että se olisi ollut aito minä koska kärsin siitä itsekin. Juuri näin ajattelen itsekin nuoruuden minästäni. Se aito persoona pääsi kyllä välähdyksittäin paljastumaan kuoren alta mutta ajattelin todellisen minäni olevan liian tylsä ja ärsyttävän kiltti. Tosiasiassa jos olisin päästänyt sen oikean minäni irti, niin olisin ollut tilannetajuinen, keskustelutaitoinen, hyvä organisaattori ja hoksaavainen nuori nainen. Välillä harmittaa paitsi loukkaava käytökseni niin myös se, kuinka itsepintaisen sokea olin omalle potentiaalilleni.
Eiköhän kaikki ole joskus nuorena vähintään olleet creepyjä ja ehkä keski-iässä vahingossa. Tänään katseeni pysähtyi vahingossa Aasialaisen miehen farkkujen etuosaan, toivottavasti se ei näkynyt. En ollut edes kiinnostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Onneksi olen aina ollut vain kummallinen tai outo. Pidän esimerkiksi äidinkielestäni paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen koko ajan creepy 👺
Sama. Olen syntymäcreepy.
No juu, varmaan se oli aika creepyä että otin aina työpaikalta tuttujen ihastusten puhelinnumeron haulla selville ja laitoin vapaalla viestiä. Työpaikalla en uskaltanut tehdä mitään. Eipä kukaan oikein lämmennyt.
Kaikki femcelnaiset ovat, se on aivan normaalia. Heitä on kuitenkin yli puolet kaikista naisista.
Mä oon myös syntymäcreepy. Koko ikäni on kyselty että mikä minua oikein vaivaa. Vaikka en tekisi tai sanoisi yhtään mitään.
Exän pettäessä minua ryhdyin salakuuntelemaan hänen puhelintaan, luin hänen yksityisviestinsä ja seurasin häntä kaupungilla. Jälkikäteen hävetti vaikka olinkin epäilyksissäni täysin oikeassa. Olin todella creepy.
M45
No olen kyllä ollut joskus todella nolo, esimerkiksi kirjoittanut kirjeitä ihastukselle kun en uskaltanut jutella kasvotusten. En nyt sentään pommittanut kirjeillä tai mitään, mutta yhden kirjeen kirjoitin ja sitten muutaman kuukauden päästä toisen kun ensimmäiseen ei vastattu. Järjellä ajateltuna kai kirjeen kirjoittamisessa ei pitäisi olla mitään häpeällistä, mutta häpeän tuota edelleen vaikka siitä on jo yli 10 vuotta. Enemmän toki häpeän sitä toista kirjettä, kun vastaamattomuudesta olisi pitänyt jo ymmärtää, että hiljaisuus on "ei kiinnosta".
Mutta nykyään saa hävetä tosi kummallisiakin juttuja. Esimerkiksi tuo mainitsemasi, että yritit kolmekymppisenä ystävystyä parikymppisten kanssa. Ei tuossa nyt oikeasti ole mitään outoa, vaan eri ikäiset aikuiset ihmiset ovat aina ennen tutustuneet toisiinsa ihan luonnollisesti. Esimerkiksi minun äidilläni oli vanhoja ystäviä, jotka olivat 10 tai 20 vuotta vanhempia, tai 10 tai 20 vuotta nuorempia. Mutta nykyään pidetään lähtökohtaisesti epäilyttävänä, jos joku yli 25-vuotias edes vilkaisee samaan suuntaan missä muutaman vuoden nuoremmat hengailevat. Tämä nuorempien kyvyttömyys sietää vanhempia ihmisiä on lähtenyt Yhdysvalloista mutta näköjään nopeasti levinnyt tännekin.
Seurasin jonkin aikaa sitten sivusta yhtä harrastustani sivuavaa draamaa, jossa yksi tämän harrastuksen tunnettu (nais)henkilö oli kuulemma "creepy" kun oli lähettänyt sinänsä ihan viattoman näköisiä yksityisviestejä "to a much younger woman". Puhuttiin jopa groomauksesta ja mitä kaikkea. Oletin ensin että no okei, onhan se epäilyttävää jos joku aikuinen yrittää tutustua johonkin 18-vuotiaaseen tms. Mutta eikö mitä. Tämä "creepy" nainen oli 38, ja "much younger woman" oli 27. :D
Alue: Aihe vapaa
Olen edelleen creepy. Ei hävetä yhtään. Olen jo sen ikäinen että uskallan olla oma itseni.