Tuttavan ärsyttävä tapa vähätellä muiden kokemuksia
Tämä tuttava yrittää aina myös verrata kaikkea itse kokemiinsa asioihin. Ai sä olet surullinen kun mummo kuoli, minulta kuoli isä nuorena. Ai sä olet surullinen kun erositte, minä jäin leskeksi sun ikäisenä. Tunnetteko tällaisia? Miten selviydytte heidän kanssa?
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Autistisen ihmisen tapa kertoa, että ymmärtää sinua, vielä esimerkin avulla. Mutta eihän teille normiksille ole helppo puhua tai edes osoittaa myötätuntoa, kun aina menee väärin.
Voiko muuten autismin ja itsekeskeisyyden sekoittaa?
Ei aina ole kyse vähättelystä tai vertailusta. Joskus toinen voi vain haluta kertoa, että on kokenut jotain samankaltaista, kuvittelee ehkä tarjoavansa vertaistukea.
Kriisitilanteessahan voi myös itsellä olla tuntosarvet vähän herkillä ja siksi helposti tulkitsee, että toinen yrittää vähätellä, kun alkaa kertoa omistaan. Tai sitten kertojan kommunikointi taidoissa voi olla puutteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tein tänne joskus keskustelun siitä kun mummoni kuoli, niin eikös joku tullut kertomaan miten onnekas olen kun vaan mummo, häneltä kun on sentään kuollut toinen vanhempi ja lisäksi lapsi tai lapset.
No sitähän sinä olet. Vai kumman vaihtoehdon sinä olisit valikoinu? Ehkä se kuulostaa kyyniseltä, mutta toisten selviytymisstrategia on se, että ajattelee, että asiat voisi olla pahemmin. Se oli surullista, että mummosi kuoli, mutta mieti, jos sinulla olisi ollut sinun 10 vuotias lapsi ja 50 vuotias äitisi ja he olisivat menehtyneet äkillisesti? Mummosi lisäksi.
Elämä ei ole helppoa kenellekään ja toisille se oma koirakin voi olla kaikkein pahin menetys. Sillä ei vaan ole rajaa kuinka huonosti voi mennä ja moni ajattelee, että kaksi huonoa asiaa on pahempaa kuin yksi huono asiJos joku nyt tulisi kertomaan sulle mummonsa kuolemasta, niin sinä et siis ottaisi esille, että sinunkin mummosi on kuollut? Et edes niin, että *muistan kun mun mummo kuoli, niin*?
Miksi ottaisin esille sen että mummoni kuoli 1960-luvulla, 30 vuotta ennen kuin itse synnyin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autistisen ihmisen tapa kertoa, että ymmärtää sinua, vielä esimerkin avulla. Mutta eihän teille normiksille ole helppo puhua tai edes osoittaa myötätuntoa, kun aina menee väärin.
Voiko muuten autismin ja itsekeskeisyyden sekoittaa?
Joissain tilanteissa kyllä, siis jos tarkoitit että voiko joku tulkita autismiin liittyvää toimintamallia itsekeskeisyydeksi. Ja toisaalta siis kyllä autisti voi olla myös itsekäs ja tehdä itsekkäitä tekoja ja olla itsekeskeinen, ei autistit ole mistään yhdestä muotista.
Ei tuo vielä mitään. Mulla on sellainen tuttava joka vähättelee ja haisee paskalle.
Tunnen joitain, jollain tavalla siitä oppii olemaan välittämättä. Eipä sellaisille taideta kertoakaan. Kaikki eivät niin huutele muille kokemuksistaan. Esimerkiksi omat biologiset vanhempani ovat kuolleet kun olin lapsi, mutta edes kaikki ystäväni eivät tiedä tätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autistisen ihmisen tapa kertoa, että ymmärtää sinua, vielä esimerkin avulla. Mutta eihän teille normiksille ole helppo puhua tai edes osoittaa myötätuntoa, kun aina menee väärin.
Voiko muuten autismin ja itsekeskeisyyden sekoittaa?
Joissain tilanteissa kyllä, siis jos tarkoitit että voiko joku tulkita autismiin liittyvää toimintamallia itsekeskeisyydeksi. Ja toisaalta siis kyllä autisti voi olla myös itsekäs ja tehdä itsekkäitä tekoja ja olla itsekeskeinen, ei autistit ole mistään yhdestä muotista.
Tämä. Mutta minun kokemukseni mukaan neurotyypilliset tulkitsevat mielellään mahdollisimman paljon negatiivisen kautta, lisäävät piilomerkityksiä ja rivienvälejä vaikka viikkoja jälkikäteen. T:autistinen nainen
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on tuttava, joka joutuu sanomaan sinulle määrättyjä asioita, vasta kun sinä otat vastaavan asian esille. Olisit voinut sanoa, että hän varmasti ymmärtää tuskaasi, koska hänen isänsä on kuollut, mutta sinä valitat, että kun puhutaan, niin ei puhuta pelkästään sinusta.
Sinulle keskustelu on selkeästi sitä, että vain sinun asiasi puhutaan. No, ehkä tästä tuttavasta tuntuu, että puhukaamme meidän molempien tuskasta. Molempien ymmärryksestä, koska molemmilla on kokemusta. Sinä tietysti ajattelet, että sinun kokemuksesi ja tuskasi ovat tärkeämpiä, eikä niistä puhumista kuulu tuhota muiden kokemuksilla.
Hän todennäköisesti vertaa ja ottaa asian esille, koska hänkin haluaisi puhua kokemuksistaan, ei aina vaan kuunnella muita. Kaikki ei pyöri ap sinun ympärillä ja kun ihmiset joutuvat aina tuomaan itse esille omia kokemuksiaan se tarkoittaa sitä, että he tiedostavat ettet sinä tiennyt sitä aiemmin ja mistä se jo
Hyvin ilmaisit mitä itsekin ajattelin. Alapeukuttajat on juuri noita minä minä minä ja minun valokeilani ihmisiä. Heille kaikki on kilpailua. Jos heille yrittää tarjota vertaistukea, niin se on kilpailua, vaikka toiselle se ei olisi.
Itse arvostan vertaistukea, ja en suutu jos joku kertoo omista kokemuksistaan. Eri asia jos toinen tuo ne omat kokemuksensa selkeästi tylyttäen ja ilkeästi esiin, tyyliin älä siinä valita mulla ei sulle empatiaa riitä, koska minun lapsenimummonitätinikoira kuoli.
Äänen sävyyn voisi myös kiinnittää huomiota, eikä aina olettaa toisesta pahaa.
Tunnen tällaisen tyypin, aina oltava paras ja eniten kokenut jopa kärsimyksessä. Nauttii uhrin asemasta, koska sillä saa huomiota ja säälittelyjä. Aina kaikessa vertailemassa, kuinka hänen kokemukset on vaikeampia kuin muiden. Kun olin sairas ja sairaalassa, hän soitti valitti kuinka hänen mahakipunsa kymmenen vuotta sitten oli varmasti pahempaa. En jaksa enää tuota tyyppiä, kun vihdoin silmät aukesivat.
Eri asia on vertaistuki. Jos pahoittelee menetystä ja sanoo, että surusi on varmasti suuri ja itse muistaa kuinka pahalta mummon kuolema tuntui. Eikä vedä koko asiaa itseensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on tuttava, joka joutuu sanomaan sinulle määrättyjä asioita, vasta kun sinä otat vastaavan asian esille. Olisit voinut sanoa, että hän varmasti ymmärtää tuskaasi, koska hänen isänsä on kuollut, mutta sinä valitat, että kun puhutaan, niin ei puhuta pelkästään sinusta.
Sinulle keskustelu on selkeästi sitä, että vain sinun asiasi puhutaan. No, ehkä tästä tuttavasta tuntuu, että puhukaamme meidän molempien tuskasta. Molempien ymmärryksestä, koska molemmilla on kokemusta. Sinä tietysti ajattelet, että sinun kokemuksesi ja tuskasi ovat tärkeämpiä, eikä niistä puhumista kuulu tuhota muiden kokemuksilla.
Hän todennäköisesti vertaa ja ottaa asian esille, koska hänkin haluaisi puhua kokemuksistaan, ei aina vaan kuunnella muita. Kaikki ei pyöri ap sinun ympärillä ja kun ihmiset joutuvat aina tuomaan itse esille omia kokemuksiaan se tarkoittaa sitä, että he tiedostav
Hyvin ilmaisit mitä itsekin ajattelin. Alapeukuttajat on juuri noita minä minä minä ja minun valokeilani ihmisiä. Heille kaikki on kilpailua. Jos heille yrittää tarjota vertaistukea, niin se on kilpailua, vaikka toiselle se ei olisi.
Ei se mitään vertaistukea ole jos sanoo toiselle että sehän olet onnekas kun oli vaan mummo joka kuoli, eikä puoliso.
Jotkut luulee kokeneensa enemmän kuin muut koska näkevät itsekkäästi vain oman pienen elämänsä.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo vielä mitään. Mulla on sellainen tuttava joka vähättelee ja haisee paskalle.
Minua loukkaa kun kehtaat valittaa tuttavasta joka vähättelee ja haisee p:lle. Minulla on itsellä LÄHEINEN! joka vähättelee ja haisee p:lle.
Olet aika vähällä päässyt.
Tässä keskustelussa huomaa hyvin miten jollain taitaa elämässä rankka kokemus olla se mummon kuolema eikä edes kestetä jos joku sanoo että olet päässyt elämässä helpolla.
Vierailija kirjoitti:
Tässä keskustelussa huomaa hyvin miten jollain taitaa elämässä rankka kokemus olla se mummon kuolema eikä edes kestetä jos joku sanoo että olet päässyt elämässä helpolla.
Uhu uhu, ranggaa.
Vierailija kirjoitti:
Tein tänne joskus keskustelun siitä kun mummoni kuoli, niin eikös joku tullut kertomaan miten onnekas olen kun vaan mummo, häneltä kun on sentään kuollut toinen vanhempi ja lisäksi lapsi tai lapset.
Perspektiiviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tein tänne joskus keskustelun siitä kun mummoni kuoli, niin eikös joku tullut kertomaan miten onnekas olen kun vaan mummo, häneltä kun on sentään kuollut toinen vanhempi ja lisäksi lapsi tai lapset.
Perspektiiviä.
Mitä perspektiiviä?
Vierailija kirjoitti:
Tässä keskustelussa huomaa hyvin miten jollain taitaa elämässä rankka kokemus olla se mummon kuolema eikä edes kestetä jos joku sanoo että olet päässyt elämässä helpolla.
Eihän se että mummon kuolema on ollut rankka kokemus kerro elämästä vielä yhtään mitään.
No jos joku on menettänyt koko perheensä onnettomuudessa niin kovin pieniä ne mun vaikeudet ovat.
En tiedä keneltä kysyit, mutta itse en varmasti ottaisi, koska mummoni kuoli jo kauan sitten. Biologisen isän äitiin taas ei ollut oikeastaan mitään yhteyttä.