Oletko pitkäikäisestä suvusta? Jos et, ahdistaako?

en. Ei.

Olen. Ei ole myöskään syöpiä suvussa.

Kuolleet viinaan, muuten 95+

Enempi ahdistaa, jos ei kuole ajoissa. En halua mihinkään laitokseen makaamaan paskavaipoissa.

Näillä kilometreillä, sairauksilla ja vallitsevassa maailmantilanteessa, ei ahdista.

Kyllä muuten hyvin pitkäikäistä mutta äitini kuoli nuorena. 

Kyllä välillä mietin osuuko tuo tauti minuunkin. Mutta ei parane liikaa murehtia vaan koittaa ottas ilon irti elämän päivistä.

Vierailija kirjoitti:

Enempi ahdistaa, jos ei kuole ajoissa. En halua mihinkään laitokseen makaamaan paskavaipoissa.

Eivät kaikki vanhukset tarvitse hoitolaitosta. Osa pärjää hyvin kotona loppuun asti, ehkä jonkinlaisella tuella.

En ole? Olen en?

Tavallaan joo, isotäti eli 105-vuotiaaksi. Kaikki hänen sisaruksensakin eli 90-95v. Toinen pappa on nyt 96v.

Toisaalta, toinen mummoni kuoli neljäkymppisenä ja siskoni parikymppisenä.

En. Ja vähän ahdistaa. Mutta voihan sitä vaikka huomenna jäädä rekan alle.

Olen, mutta eihän se mitään takaa. Kuka tahansa voi kuolla milloin tahansa. Elän tässä päivässä. Kuolema tulee, kun tulee.

Miten määritellään pitkäikäinen suku? Kuinka kauas ja kumpaa puolta pitää katsoa?

Esimerkiksi isoisoisäni kuoli 55 vuotiaana sydänkohtaukseen, hänen veljensä puoli vuotta myöhemmin sydänkohtaukseen. Isoisoisäni vaimo eli 90 vuotiaaksi. Isoisäni eli 86 -vuotiaaksi. Isäni on vielä elossa, 79 vuotias.

Kaipa olen sitten pitkäikäistä sukua.

Huomasimpa muuten näitä vuosilukuja ja kuolinikiä muistellessani, että mummoni kuoli 6 vuotta anoppinsa jälkeen. Anoppi 90 vuotiaana ja mummoni taisi olla 74 vuotias kuollessaan.

Kaikki eläneet yli 75v ja syövätön suku. Tupakoin ihan huoletta ja alkoakin kuluu.

Isoisäkin veti norttia vanhukseksi asti ja silti meni 75v.

Valitettavasti suku on sairaalloista mutta myös pitkäikäistä eli pahin mahdollinen yhdistelmä. 

Mummo eli 93 vuotiaaksi, aina pöydässä punaista maitoa ja voimakassuolaista voita.

Pääasia on se, että joku päivä kuolee eikä ikinä tarvitse enää tulla takas.

Kukaan sukulainen ei ole vissiin elänyt edes seitsemänkymppiseksi. Ei varmaan kannata kauheasti eläkkeelle säästellä.

Olen. On hyvät maaorjan geenit. Ja se ahdistaa itse asiassa tosi paljon, koska pitkä ikä ja köyhä tausta Suomen kalliissa ja verotuksellaan erittäin epäreilussa ympäristössä tarkoittaa elämänpituista kidutusta.

Eihän ne geenit kaikkea määritä, osittain ehkä vaikuttavat mutta eivät 100%. Samoin voivat vaikuttaa perheen ja suvun mallit elämäntavasta.

Ei siis kannata ahdistua, tekee omat valintansa terveytensä suhteen, loppu on Korkeammassa kädessä (käsitykseni mukaan). 

Tästä oli taannoin puhetta serkkujen kanssa. Kaikki isäni sisarukset ovat kuolleet liki 100-vuotiaina ja äidin puolella on eletty keskimäärin 85-vuotiaiksi. He ovat pääsääntöisesti asuneet omissa kodeissaan, joskin kotihoidon varassa jotkut. Isäni täyttää seuraavaksi 95 vuotta.

Mutta kun pää toimii ja pystyy hoitamaan päivittäiset syömiset, kaupassa käynnit, peseytymiset, siivouksen siten, että kerran kuukaudessa käy siivooja, pihatyöt jne. niin mikäs tuossa. Faijani sotkee sähköpyörällä kaupoille ja terveyskeskukseen tai mitä nyt hoidettavia asioita on.