Lue keskustelun säännöt.
Yhteiset rahat- miten toimii käytännössä ?
29.06.2024 |
Siis tarkoitan ihan sitä, että käytättekö toistenne pankkikortteja vai siirrättekö kaikki tulonne yhteiselle tilille ja sitä käytätte, entä loppuuko raha koskaan, harmittaako toisen ostokse, jääkö kummallekin saman verran omiin menoihin jne ?
Me ollaan meidän pitkässä suhteessa yritetty yhteisiä rahoja aina aika ajoin, mutta jotenkin se aina ajautuu siihen ennemmin tai myöhemmin, että jos toinen vaikka käy kaupassa ja pyydän tuomaan samalla mulle vaikka deodorantin, niin laitan rahan puolison tilille jossain vaiheessa vaikka yritän välttää sitä. Tai jos puoliso pyytää tuomaan vaikka räikän motonetistä kun käymäni sali on vieressä, niin huomaan että on siirtänyt rahaa mun tilille.
Kommentit (226)
Yhteiseltä tililtä maksetaan elämisen kulut, kuten lainanlyhennykset, laskut, ruoka, bensa, vakuutukset, vaatteet, lasten kulut ym. Ei niitä rahoja tuhlata omiin henkilökohtaisiin kiinnostuksen kohteisiin. Omilla tileillä olevilla rahoilla voi sitten ostaa kukin ihan mitä lystää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Luottokortti on hyvä tapa selkeyttää rahankäyttöä. Siitä ei tule kuluja, kun maksaa sen tyhjäksi aina joka kuukausi, mutta ei tarvitse kysellä toiselta, onko tilillä just nyt rahaa. Joka tapauksessa olemme aina eläneet järkevästi, mitään luottoja ei koskaan, autotkin on ostettu rahalla. Asuntolainaa oli nuorempana."
Hauska teksti. Mitään luottoja ei KOSKAAN, vaikka luottokortilla maksellaan joka kuukausi ja asuntolainaakin on ollut 😄
Luottokortin jos maksaa joka kuukausi tyhjäksi, saa kortin edut, mutta ei joudu maksamaan korkoja eikä kuluja. Tästä on ollut usein hyötyä, ja selkeyttää rahankäyttöä. Asuntolaina on eri asia kuin luotto, eli kaikenlaiset kulutuslainat, autolainaa ja kodinkoneet osamaksulla esim.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yhteinen tili ja yhteiset rahat. Molempien palkka ja lapsilisät tulee samalle tilille ja sieltä maksetaan kaikki menot.
Ainoa meillä toimiva tapa. Yritettiin suhteen alussa erillisiä tilejä, mutta se oli niin helv3tillistä säätämistä, että otettiin yhteinen tili käyttöön.
Kai teillä kuitenkin kummallakin on kaiken varalta myös oma tili, vaikka sille ei olisi käyttöä? Teillä toimii tuo paremmin, mutta ei meillä kaikilla ole mitään säätöä koskaan ollut, vaikka yhteisiä rahoja on käytetty eri tileiltä. Siis jos ei lasketa sitä, että toisinaan on pitänyt siirtää rahaa tililtä toiselle. Se on nykyisin pieni vaiva, kun voi tehdä nopeasti puhelimella.
Meillä on niin, että yhteiselle tilille tulee kaikki tulot ja siitä maksetaan kaikki menot. Molemmilla on lisäksi oma tili, johon siirretään kummallekin sama summa joka kuukausi, nykyään 580€. Siltä tililtä sijoitetaan, itse ostan osakkeita, vaimo laittaa indeksi -ja muihin rahastoihin.
Tämä on ollut mielestäni paras ratkaisu. On toiminut kaikissa elämäntilanteissa niin hyvinä kuin huonoina aikoina. Eipähän ole koskaan tarvinnut miettiä, kuka maksaa mitäkin.
Vierailija kirjoitti:
Ei nainen voi käyttää miehen korttia. Myyjä ottaa sen pois koska ei myyjä ei voi tietää onko kortti varastettu. Meillä on omat rahat ja laskut maksetaan puoliksi. Toiminut hyvin aina. Ei ne aleta senteistä kinaamaan jos toinen ostaa tuokaa 3 eurolla enemmän tai sillai.
T: nainen
Nykyisin kortti ei ole koskaan kassan käsissä vaan käytetään päätteellä. Ei kai kassa näe edes kortinomistajan nimeä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä vain mies tienaa, tilit ovat yhteisiä, paitsi minulla lisäksi oma turvatili sen varalta, että kuolemantapauksessa tilit suljetaan ja pitää hoitaa kaikenlaisia maksuja ennen asioiden selvittämistä.
Molemmilla omat pankkikortit ja luottokortit, tietenkin. Rahaa on sen verran reilusti, ettei koskaan ole tarvinnut kysellä lupia ostoksiin, molemmat hankkivat sen, minkä haluavat ja tarvitsevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nainen voi käyttää miehen korttia. Myyjä ottaa sen pois koska ei myyjä ei voi tietää onko kortti varastettu. Meillä on omat rahat ja laskut maksetaan puoliksi. Toiminut hyvin aina. Ei ne aleta senteistä kinaamaan jos toinen ostaa tuokaa 3 eurolla enemmän tai sillai.
T: nainen
Nykyisin kortti ei ole koskaan kassan käsissä vaan käytetään päätteellä. Ei kai kassa näe edes kortinomistajan nimeä?
Todennäköisesti ei henkilötietosuoja on nykyisin hyvin tiukka.
Toki silti suosittelen käyttämään ihan omaa korttia niin ei tule yllätyksiä jos toinen on esim. estänyt kortin käytön tai asettanut muita käyttörajoituksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nainen voi käyttää miehen korttia. Myyjä ottaa sen pois koska ei myyjä ei voi tietää onko kortti varastettu. Meillä on omat rahat ja laskut maksetaan puoliksi. Toiminut hyvin aina. Ei ne aleta senteistä kinaamaan jos toinen ostaa tuokaa 3 eurolla enemmän tai sillai.
T: nainen
Nykyisin kortti ei ole koskaan kassan käsissä vaan käytetään päätteellä. Ei kai kassa näe edes kortinomistajan nimeä?
Toisen korttia EI SAA KÄYTTÄÄ. Se on laitonta. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää?
Vierailija kirjoitti:
Yhteiseltä tililtä maksetaan elämisen kulut, kuten lainanlyhennykset, laskut, ruoka, bensa, vakuutukset, vaatteet, lasten kulut ym. Ei niitä rahoja tuhlata omiin henkilökohtaisiin kiinnostuksen kohteisiin. Omilla tileillä olevilla rahoilla voi sitten ostaa kukin ihan mitä lystää.
Entäs jos toisen omalla tilillä olevat rahat loppuu. Saako toinen antaa rahaa vai ei? Vai onko se sitten lainaa? Kysymys myös muille jotka tarkkoja noista omista tileistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
^ se on varmaan voi voi. On sitten ilman rahaa. Muista itsenäisyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on yhteinen asumiskulu-tili, mihin siirretään rahaa tietty osuus tuloista. Muuten on omat tilit ja rahaa saa käyttää miten mieli tekee. Mutta rahat ovat sillä tavalla yhteisiä, että ei pidetä mitään kirjaa tai siirretä toiselle rahoja, jos toinen maksaa vaikkapa lomamatkan, kaikki kuukauden ruokaostokset tai sohvan.
Meillä myös käytössä yhteinen taloustili. Siellä on ne yhteiset rahat, jolla maksetaan yhteiset menot. Yhteiselle tilille menevä raha mitoitetaan kuukausittaisten menojen mukaan eli kyseessä ei ole säästötilil (vaikka toki on kuukausia, jolloin kaikki sinne laitettu raha ei mene).
Sitten on myös molemmilla omaa rahaa, jonka saa käyttää, miten haluaa. Eli käytännössä se, mitä palkasta jää laskujen ja yhteisten menojen jälkeen.
Joku kysyi, että mitä sitten, jos toisen rahat loppuu? No, yhteisiä menoja ei koskaan mitoiteta niin, että kaikki rahat menee, vaan niin, että kummallakin jää ihan reilusti omaa rahaa ja mahdollisuuksia säästää, joka onkin hyvin kannatettavaa. Poikkeustilanteissa (esim. vanhempainvapaat jne) sitten tehdään tarvittavat poikkeusjärjestelyt, mutta perusaikana näin. Tasavertaisessa suhteessa ainakin minä oletan, että perustilanne on se, että kumpikin tulee toimeen rahallisesti toimeen myös omillaan.
Jos toinen tienaa selvästi enemmän (meillä ei), niin toki on kannatettavaa sopia, että enemmän tienaava tulee vastaan ja ottaa yhteisistä menoista hieman toista suuremman potin. Itse kuitenkin paljastan tässä ennakkoluuloni ja pidän sitä epärealistisena, että esim. huippurikas yritysmoguli ja puhtausalalla työskentelevä henkilö voisivat muodostaa tasavertaisen ja toimivan suhteen. Meillä ainakin helpottaa ihan suunnattomasti, että tienataan suunnilleen saman verran.
Mies tienaa meistä hieman enemmän, mutta se asia on minulle se ja sama. En koe, että mieheni pitäisi mahdollistaa minulle korkeampi elintaso kuin mihin minulla olisi yksin varaa.Tai no, tavallaan hän mahdollistaa jo nyt, sillä yksin eläminen on huomattavasti kalliimpaa kuin yhdessä jonkun kanssa eläminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku kysyi, että mitä sitten, jos toisen rahat loppuu? No, yhteisiä menoja ei koskaan mitoiteta niin, että kaikki rahat menee, vaan niin, että kummallakin jää ihan reilusti omaa rahaa ja mahdollisuuksia säästää, joka onkin hyvin kannatettavaa. Poikkeustilanteissa (esim. vanhempainvapaat jne) sitten tehdään tarvittavat poikkeusjärjestelyt, mutta perusaikana näin. Tasavertaisessa suhteessa ainakin minä oletan, että perustilanne on se, että kumpikin tulee toimeen rahallisesti toimeen myös omillaan.
Meillä taas ymmärretään että joku isompi ostos voi joskus viedä rahat vähiin, ja silloin toinen siirtää toiselle rahaa. Päivänselvää. Mutta meillä siis kaikki raha on yhteistä pottia. Vaikka onkin omat tilit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku kysyi, että mitä sitten, jos toisen rahat loppuu? No, yhteisiä menoja ei koskaan mitoiteta niin, että kaikki rahat menee, vaan niin, että kummallakin jää ihan reilusti omaa rahaa ja mahdollisuuksia säästää, joka onkin hyvin kannatettavaa. Poikkeustilanteissa (esim. vanhempainvapaat jne) sitten tehdään tarvittavat poikkeusjärjestelyt, mutta perusaikana näin. Tasavertaisessa suhteessa ainakin minä oletan, että perustilanne on se, että kumpikin tulee toimeen rahallisesti toimeen myös omillaan.
Meillä taas ymmärretään että joku isompi ostos voi joskus viedä rahat vähiin, ja silloin toinen siirtää toiselle rahaa. Päivänselvää. Mutta meillä siis kaikki raha on yhteistä pottia. Vaikka onkin omat tilit.
Jos yhteiset menot maksetaan yhteiseltä tililtä, niin en ihan ymmärrä, mikä voisi olla sellainen pakollinen oma ostos, joka on pakko tehdä heti ilman että siihen on ensin säästänyt tarpeeksi rahaa ja joka on niin suuri, että se veisi tilin nollille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku kysyi, että mitä sitten, jos toisen rahat loppuu? No, yhteisiä menoja ei koskaan mitoiteta niin, että kaikki rahat menee, vaan niin, että kummallakin jää ihan reilusti omaa rahaa ja mahdollisuuksia säästää, joka onkin hyvin kannatettavaa. Poikkeustilanteissa (esim. vanhempainvapaat jne) sitten tehdään tarvittavat poikkeusjärjestelyt, mutta perusaikana näin. Tasavertaisessa suhteessa ainakin minä oletan, että perustilanne on se, että kumpikin tulee toimeen rahallisesti toimeen myös omillaan.
Meillä taas ymmärretään että joku isompi ostos voi joskus viedä rahat vähiin, ja silloin toinen siirtää toiselle rahaa. Päivänselvää. Mutta meillä siis kaikki raha on yhteistä pottia. Vaikka onkin omat tilit.
Jos yhteiset menot maksetaan yhteiseltä tililtä, niin en ihan ymmärrä, mikä voisi olla sellainen pakollinen oma ostos, joka on pakko tehdä heti ilman että siihen on ensin säästänyt tarpeeksi rahaa ja joka on niin suuri, että se veisi tilin nollille.
Sitä rahaa on tarpeeksi, kun rahat on yhteiset.
Hyvin on toiminut. Kummankin tulot olleet aika samaa tasoa vuosien mittaan. Yhteiset menot maksetaan yhteiseltä tililtä, asuminen, autot, ruoka jne. Lisäksi kummallakin on mm. säästö- ja sijoitustilit omilla nimillään.
Meillä on yhteiset käyttötilt ja omissa nimissä olevat säästötilit. Säästötilille säästämme kummallekin saman määrän. Toiseen käyttötiliin minulla on vain rinnakkaiskortti, mutta toiseen tiliin (tai-tili) hankimme molemmille omat luottokortit, koska saimme tietää, että rinnakkaiskortin käyttö päättyy, jos toinen kuolee.
Meillä yhteiset rahat ovat toimineet hyvin. Joskus 20 vuotta sitten oli tilanne, etten saanut maksettua kortilla ostoksia, kun tilillä ei ollut riittävästi katetta. Jouduin käyttämään kortin luottopuolta. Muuten on rahat riittäneet.
Vierailija kirjoitti:
Jos yhteiset menot maksetaan yhteiseltä tililtä, niin en ihan ymmärrä, mikä voisi olla sellainen pakollinen oma ostos, joka on pakko tehdä heti ilman että siihen on ensin säästänyt tarpeeksi rahaa ja joka on niin suuri, että se veisi tilin nollille.
Meillä yhteiset menot maksetaan omilta tileiltä. Mies maksaa kaikki lainanlyhennykset, ja joskus voi käydä niin että lyhentää lainaa isomman summan, ja sitten tuleekin vaikka kiireellinen, pakollinen autohuolto heti perään. Hänen tilinsä pääsee siis tyhjäksi.
Tuolloin minä tottakai siirrän hänelle rahaa, että saa hoidettua muut tarpeelliset ostokset ennen seuraavaa palkkapäivää.
Tässä yksi esimerkki.
Meillä on yhteinen tili ja yhteiset rahat. Molempien palkka ja lapsilisät tulee samalle tilille ja sieltä maksetaan kaikki menot.
Ainoa meillä toimiva tapa. Yritettiin suhteen alussa erillisiä tilejä, mutta se oli niin helv3tillistä säätämistä, että otettiin yhteinen tili käyttöön.