Lue keskustelun säännöt.
Yhteiset rahat- miten toimii käytännössä ?
29.06.2024 |
Siis tarkoitan ihan sitä, että käytättekö toistenne pankkikortteja vai siirrättekö kaikki tulonne yhteiselle tilille ja sitä käytätte, entä loppuuko raha koskaan, harmittaako toisen ostokse, jääkö kummallekin saman verran omiin menoihin jne ?
Me ollaan meidän pitkässä suhteessa yritetty yhteisiä rahoja aina aika ajoin, mutta jotenkin se aina ajautuu siihen ennemmin tai myöhemmin, että jos toinen vaikka käy kaupassa ja pyydän tuomaan samalla mulle vaikka deodorantin, niin laitan rahan puolison tilille jossain vaiheessa vaikka yritän välttää sitä. Tai jos puoliso pyytää tuomaan vaikka räikän motonetistä kun käymäni sali on vieressä, niin huomaan että on siirtänyt rahaa mun tilille.
Kommentit (226)
Kyllä sen muistisairauden huomaa pienistäkin asioista. Ihmisellä on esimerkiksi vaikeutena selvitä uusista asioista mitä eteen tulee, ja vanhatkaan taidot ovat vähän hukassa, ja elämään ilmestyy pieniä omituisuuksia. Nämä hämmästyttävät läheisiä alkuun, kunnes sitten selviää mistä oikein on kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sen muistisairauden huomaa pienistäkin asioista. Ihmisellä on esimerkiksi vaikeutena selvitä uusista asioista mitä eteen tulee, ja vanhatkaan taidot ovat vähän hukassa, ja elämään ilmestyy pieniä omituisuuksia. Nämä hämmästyttävät läheisiä alkuun, kunnes sitten selviää mistä oikein on kysymys.
Ensimmäiset oireet voi olla hyvinkin "epätyypillisiä", usein näkee/kuulee tarinoita kuinka tosiaan ei olla osattu yhdistää jotain käyttäytymistä muistisairauteen, varsinkaan jos henkilö on nuorehko ja toiminnallinen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sen muistisairauden huomaa pienistäkin asioista. Ihmisellä on esimerkiksi vaikeutena selvitä uusista asioista mitä eteen tulee, ja vanhatkaan taidot ovat vähän hukassa, ja elämään ilmestyy pieniä omituisuuksia. Nämä hämmästyttävät läheisiä alkuun, kunnes sitten selviää mistä oikein on kysymys.
Siinä ehtii sössiä niin omat kuin yhteiset raha-asiat, ennen kuin läheiset havahtuvat tilanteeseen ja asialle tehdään jotain.
Ei kannata lähteä tollaseen. Itsellä ihan mukavat tulot ja tottunut siirtämään osakkeisiin/rahastoihin kerran kuussa sen mitä palkasta on jäljellä ennen uutta palkkapäivää (yleensä 2-3k).
Olin tuntenut tyttöystäväni pitkään ja vaikutti ihan järkevältä rahankäyttäjältä ja tienasi ihan ei nyt hyvin mutta ihan kohtuullisesti (reilu 5k/kk). Päätimme kokeilla yhden tilin taktiikkaa mutta ei siitä tullut mitään. Tuntui että oikein mania että saa kaiken käytettyä joka kuukausi. Joskus oli tili jo tyhjänä ennen seuraavaa palkkaa ja jos joutu jotain isompaa ostamaan niin osamaksulla.
Jonkun 3-4kk jaksoin ja sitten siirryttiin omiin rahoihin. Ei kannata lähteä ellei molemmat ole samanlaisia rahankäyttäjiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on aina ollut yhteiset rahat. Molemmilla omat tilit, mutta toisella on niihin käyttöoikeus ja minulla on myös pankkikortti miehen tilillekin ja rinnakkais Visa. Aikoinaan on ollut suuriakin eroja tuloissa, kun olen ollut hoitovapaalla, työttömänä ja opiskelijana, mutta miehelle on ollut kunnia-asia, että elättää perheensä. Nykyään palkat aika samalla tasolla ja tilit tulee sopivasti parin viikon välein. Laskut maksetaan sieltä tililtä missä rahaa on. Isot ostokset ovat ilmoitusasia. Emme tappele rahasta, vaikka mies on tuhlaavampi kuin minä. Siksi minulla on vielä yksi tili, johon miehellä ei ole oikeuksia, ja sinne siirrän rahaa syrjään esim. Matkoja varten. Ei siellä kuitenkaan mitään isoja summia ole, nytkin pari tonnia. Mies toki tietää tästä tilistä ja iloitsee, kun osaan sinne rahaa säästää.
Yhteiset rahat ja useita tilejä. Meillä on yhteensä n. 600 000 niillä tileillä, joten dödöpurkkien hintoja ei keskenämme siirrellä. Rahankäyttö on samanlaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yhteinen taloustili, jonne siirretään tietty summa kuukausittain ja tililtä maksetaa kaikki yhteiset menot. Muuten käyteään omat rahat miten haluaa. Meillä toinen säästää ja toinen tuhlaa.
Tämä on hyvä malli. Yhteinen kuten asuminen, ruoka ja remontit ovat yhteistä. Mutta loput ovat omia ja saa tehdä mitä ja miten haluaa.
onko se reilua etttä normityyppi elättää ahdhn tai muuten leveetä elämää elävän? vaikka tulojen suhteessa yhteiset menot jaetaan, heikommin tienaava ja tuhlailevampi joutuu omiin menoihin saamaan toiselta rahaa. tähän kuulu myös salailevaa käytöstä että voidaan ns lypsää loputtomiin.
Näkee miten heikoissa kantimessa avioliitot ovat nykyisin kun jostain muutaman euron ostoksesta tehdään jo toiselle tilisiirto. Tietenkin kun liitoissa on viidenlaisia lapsiakin ei voi olla yhteistä taloutta kun kummallakin on eri perillisetkin. Mutta onko se avioliitto?
Oli helppoa kun meitä meni kaks o-aukista aikoinaan naimisiin. Kaikki on ollut aina yhteistä,lapset ja rahat ja asunnot. Jos tienasinkin vähemmän mies taas arvosti panostani kodinhoitoon. Häntä ei paljon se napannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseni, 25 v naimisissa, rahat yhteisiä naureskeli kun olivat olleet lapsettoman myös 50 v kauan naimisissa olleen parin kanssa syömässä. Kumpikin maksoi oman ruokansa. Ja kinastelivat jostain pikkujutusta jonka toinen mielestään oli maksanut vaikkei hänelle kuulunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapseni, 25 v naimisissa, rahat yhteisiä naureskeli kun olivat olleet lapsettoman myös 50 v kauan naimisissa olleen parin kanssa syömässä. Kumpikin maksoi oman ruokansa. Ja kinastelivat jostain pikkujutusta jonka toinen mielestään oli maksanut vaikkei hänelle kuulunut.
No ei pidä naureskella - sitä tiedä mitä ongelmia toisilla voi olla, vaikka jotain peliriippuvuutta, uhkapelejä ja totoja tai jotain ostomanioita, osamaksusopimuksia tms, joista pariskunnan käytös johtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseni, 25 v naimisissa, rahat yhteisiä naureskeli kun olivat olleet lapsettoman myös 50 v kauan naimisissa olleen parin kanssa syömässä. Kumpikin maksoi oman ruokansa. Ja kinastelivat jostain pikkujutusta jonka toinen mielestään oli maksanut vaikkei hänelle kuulunut.
No ei pidä naureskella - sitä tiedä mitä ongelmia toisilla voi olla, vaikka jotain peliriippuvuutta, uhkapelejä ja totoja tai jotain ostomanioita, osamaksusopimuksia tms, joista pariskunnan käytös johtuu.
Jos meillä ei olisi ollut yhteishenkeä myös taloudellisissa asioissa olisi ollut parempi erota. Tosin minulla ei ole kokemusta lapsia sinne tänne ja salaisia suhteita vaan yhteiset lapset ja yhdessä nollasta aloitettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisen pankkikorttia ei saa käyttää vaan on oltava oma rinnakkaiskortti. Meillä on omat tilit, mutta yhteiset rahat. Laskuja on maksettu siltä tililtä, jolla on ollut rahaa.
Näin on menty yli 30 vuotta. Edellytys on se, että kummallakin on samanlainen käsitys rahankäytöstä. Ollaan siis samaa mieltä siitä, mikä on tärkeintä ja mistä tingitään, jos rahat ei riitä. Kummallakin on ollut vaihtelevasti tuloja., mutta välttämättömiin menoihin on aina riittänyt rahaa. Myös omiin, vaikka toisinaan luotolla.
Me kokeilimme vaimon vaatimuksesta yhteistä tilliä. Palkkaamme on suunniilleen samat ja yhteinen tili oli ylimääräinen tili talousmenoja varten, jolle laitoimme molemmat tietyn summan kuukaudessa. Kun vaimo huomasi, että minulla jää rahaa säästöön, hän alkoi milloin milläkin selityksellä vähentää omaa osuuttaan ja nyt olemme taas, kuten ennenkin. Se maksaa, joka käy kaupassa, yllättäen vaimo ei ehdikään juuri koskaan kauppaan, paitsi silloin, kun hän ostaa jotain vain tai lähinnä itselleen.
Omat tilit ja rahat ollut yli 20 vuotta. Eikä mitään ongelmia. Eikä mitään käryä kuinka paljon kummallakin on rahaa.. töissä käydään ja laskut maksetaan. Lapsille on tehty kaikki tarpeelliset hankinnat ja kämppäkin kohta velaton. Mua ei kiinnosta ukon rahat, enkä usko että sitäkään mun. Kun aika koittaa niin lapset perii kuitenkin molempien omaisuuden.
Meilöä oli pitkä liitto. Kummallakin omat tilit. Isot menot oli sovittu, mies asuntolainan, minä asumismenot ja pääosin lasten vaatteet. Ruoan maksoi kuka kävi kaupassa. Laskut maksettiin kenen tilillä oli rahaa, keskinäinen käyttöoikeus verkkopankissa, tietysti omat pankkikortit. Asunto 50/50. Minä pienipalkkaisempi.
Tuollainen vanhanajan liitto, yhteen hiileen puhallettiin, kaikki oli yhteistä. Lähtökohta oli molemmilla sama ilman varallisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseni, 25 v naimisissa, rahat yhteisiä naureskeli kun olivat olleet lapsettoman myös 50 v kauan naimisissa olleen parin kanssa syömässä. Kumpikin maksoi oman ruokansa. Ja kinastelivat jostain pikkujutusta jonka toinen mielestään oli maksanut vaikkei hänelle kuulunut.
No ei pidä naureskella - sitä tiedä mitä ongelmia toisilla voi olla, vaikka jotain peliriippuvuutta, uhkapelejä ja totoja tai jotain ostomanioita, osamaksusopimuksia tms, joista pariskunnan käytös johtuu.
Jos meillä ei olisi ollut yhteishenkeä myös taloudellisissa asioissa olisi ollut parempi erota. Tosin minulla ei ole kokemusta lapsia sinne tänne ja salaisia suhteita vaan yhteiset lapset ja yhdessä nollasta aloitettu.
Juuri näin. Samaa kirjoitin. Elämä on helppoakin kun yksi liitto ja yhdenlaiset lapset ja vahva me-henki. Ei kahta eri suuntaan tempoilevaa.
Rahaan vetoaminen voi olla tiedostamatonta nöyryyttämistä, toisaalta pakotettua jollei toinen lakkaa ollenkaan, on sanottava myös käytännön asioista.
Joka tapauksessa nähty, kun joku oppii kurjia tapoja, on vaikea saada lopettamaan. Nykyaikana pitää osata rakentaa alusta asti vararahastoa.
Vastaan sinulle, joka kirjoitit tämän: " Eiköhän senkin asian huomaa aika helposti. " vastaukseksi "Muistisairaudet esim saattaa aiheuttaa kaikenlaista"
Ei todellakaan huomaa! Ensinnäkään se ei ole aina muisti, jonka heikkenemisen huomaa ensimmäisenä vaan joku muu oire. Vasta jälkeen päin meillä osattiin yhdistää Alzheimerintaudin ensioireisiin pankkikortin mystinen katoaminen ja kymmenien tuhansin markkojen nostot pankkitililtä. Pankkikortti ei ollut hänen omansa vaan hän oli laittanut talteen "löytämänsä" kortin, joka oli tarkoitus antaa toiselle henkilölle. Turhat nostot pankkitililtä herättivät keskinäistä epäilyä perheessä, että kenelle hän ne rahat oli antanut. Jopa pankkivirkailija rikkoi salassapitovelvollisuuttaan kertomalla, että olisi syytä huolestua mummon rahankäytöstä.
Aina pitäisi jokaisella olla oma tili siinäkin tapauksessa, että yhteisen tilin käyttö sujuisi hyvin. Toiseksi pitäisi yhteisten rahojen käyttö olla kummankin tiedossa ainakin siltä osin, että varmasti laskut hoidetaan. Ei ole yksi eikä kaksi puolisoa, jolle on tullut yllätyksenä ja suurena järkytyksenä häätö tai yhteisen kodin ulosmittaus.