Lue keskustelun säännöt.
Löytyykö täältä ihmisiä jotka eivät kaipaa omien lastensa pikkulapsiaikaa?
28.06.2024 |
Tuntuu olevan niin yleistä että hoetaan "kyllä on ikävä pikkulapsiaikaa" ja "voi nauti nyt kun lapsi on pieni, se on niiiiiin ihanaa aikaa". Tai muuta vastaavaa pikkulapsiajan ihannointia.
Siispä haluaisin kuulla niitä toisenlaisia kokemuksia; eli kun on lähinnä helpottunut lapsten kasvamisesta. Kertokaa kokemuksia.
Kommentit (328)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en kaipaa. Oli niin itkuista ja uhmakasta. Toki oli todella söpö vauva ja taapero, mutta uuvuin täysin.
Siis uhma. Ei jestas sentään, vilun väreet tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tarkoittaa tässä, että "kaipaa"? Tykkäsin niistä ajoista, mutta en kai minä niitä uudestaan eläisi. Ne oli ja meni niin kuin kaikki muutkin elämänvaiheet.
Ihmiset, jotka ei ole olleet läsnä lastensa pikkulapsivaiheessa surkuttelevat kun ne ajat on ohi. Jotkut miehet varsinkin puhuu tätä. Minä taas olin kotiäiti, ja elin kaikki vaiheet läpi. En voisi niistä saada sen enempää kuin sain. Sama esim opiskeluajan kanssa.
Yritän elää kulloistakin hetkeä, mutta nyt on ollut isoa työtä sen kanssa kun on vaikeasti sairas ja elämä ja jaksaminen on niin rajattua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsenlapsista nauttii enemmän ja ne voi palauttaa kyläilyn jälkeen.
No näinhän se menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan ihanaa oli vauvan ja taaperon kanssa, mutta hyvin riitti yksi jakso elämässä. En kaipaa. Sitten oli hauskempaa tenavan kanssa kun pystyi jo juttelemaan ja neuvottelemaan asioista. Nyt tosi mukavaa kun on jo aikuinen ja omillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Traumat jäi
Millaisia, haluatko tarkentaa?
Eniten sitä taitaa ikävöidä sellaiset joilla tukiverkko kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Hirveää oli. Nyt teinien kanssa jo tulee toimeen.
Niinpä
Vauva-aika oli tavallaan Ihanaa. Olin monta vuotta kotona poikakolmikon kanssa. Hyviä muistoja ja tärkeitä vuosia.
Päiväkotivuodet oli aivan kamalaa. Kellon kanssa juoksemista, lapset oli aina vääränlaisia jonkun elämäänsä kyllästyneen hoitajan mielestä. Jatkuvaa räkätautia, ilmoituksia kihomadoista, täistä ja rokkotaudeista.
Kun kaikki lapset sai kouluun niin elämä helpottui. Teinien vanhemmuus on parasta. Pojat nyt 15, 16 ja 18. En vaihtaisi tätä mihinkään. Pojista on kasvanut järkeviä nuoria, heidän kanssaan voi jutella asioista, heillä on mielipiteitä ja osaavat ottaa vastuuta.