mua pelottaa että tulee sota
aina oon sitä vähän pelännyt, mutta lasten syntymän jälkeen pelko on noussut oikein pintaan. pelkään mitä tapahtuu, mietin jo mitä tehdä jos sota syttyy jne.
tiedän, että on turhaa ja tyhmää kuluttaa päiviään etukäteen murehtimalla, mutta en voi sille mitään.
en usko että nyt juuri sota tulee, mutta vuosien sisällä, tai ainakin elinaikanani. viimeistään lasteni elinaikana. pelkään lasten puolesta ainakin yhtä paljon kuin omasta puolestani. miten heille käy tässä maailmassa...
sotia on täälläkin ollut varmaan kerran 100 vuodessa ainakin. edellisestä on jo aikaa...varmaan lapseni joutuvat sotaa näkemään ja kokemaan. hirveä ajatus.
Kommentit (8)
kyllä minäkin sitä mietin monesti, millaiseksi tämä maailma vielä menee ja mitä lapseni joutuvat näkemään tai kokemaan. Minua kuitenkin lohduttaa se Raamatun lupaus,että Jumala tulee puuttumaan näihin maailman asioihin ja lopettaa sodat maan ääriin asti. Pahuus poistetaan maanpäältä ja maan päälle ennallistetaan paratiisi. Sehän oli Jumalan alkuperäinen tarkoitus, laajentaa Eedenin puutarha maailman laajuiseksi ja täyttää maapallo ihmisillä. Uskon,että Jumalan puuttuminen asioihin on lähellä kun katselee ympärilleen ja näkee kuinka hulluksi, sairaaksi maailma on mennyt...
ap:n pelko on ihan normaalia pelkoa. Kyllä ihmisellä on lupa tuntea erilaisia asioita. Eikä näitä tunteita tarvitse lääkkeillä tappaa. Koska tunteet ovat osa elämää, ja jos tukahdutat tunteet, tukahdutat myös elämäntunnetta.
Voi luoja - ei ihme, että sitä syödään niin paljon mielialalääkkeitä.
varmaan johtuu siitä, että kotona meillä puhuttiin sodasta (vanhemmat oli ns. sotalapsia), ja sain traumoja siitä lapsena. Jossain vaiheessa näin kamalasti aina painajaisiakin sodasta, nykyään vähemmän. Mutta kyllä se muakin tosissaan pelottaa, se ajatus on ihan hirveä :(.
Sanokaa "sisäiselle, hätääntyneelle lapsellenne" samoin. Mihin lapsi voi vaikuttaa elämässään, mihin ei?
Saa sotaa, onnettomuuksia, sairauksia ja kuolemaa pelätä, mutta pelkoon kiinni jääminen ei estä niiden tulemista. Kumpi on parempi: elää tätä hetkeä niin hyvin kuin voi ja hillitä pelon kouristavaa otetta itsestä vai käyttää tämä aika pelkäämiseen ja kärsiä samasta asiasta uudelleen, jos pelko toteutuu?
Enemmän kuin sotaa, mietin, kuinka kauan tämä maapallon luonto kestää, kun uhkakuvat ovat niin suuret. Silti halusin ja sain lapsia, tyly loppu se olisi omankin elämän kohdalla, jos olisi koko elämänsä käyttänyt maailmanlopun pelkäämiseen ja joutuisi katkerana toteamaan, että ei se tullutkaan minun aikanani, epistä. Muut nautii elämästään, minä käytin sen ahdistavaan pelkoon.
Ja muistakaa tämä vanha sanonta: "Vaikka maailma loppuisi huomenna, tänään istutan omenapuun." Päivä kerrallaan elämää eteenpäin!
koska olen evakon lapsi, jolta on varmasti osa pelkoa tarttunut, ja olen syntynyt 60-luvulla. Silloin sodasta oli niin vähän aikaa, että siitä aina puhuttiin ja koulussa opeteltiin ulkoa, missä on pommisuojat jne.
Sittemmin olen mennyt naimisiin upseerin kanssa. Hänen myötään pelko on toisaalta lieventynyt, kun olen kuullut, millainen sota on todennäköisempi (eli iskut tietoliikenneverkkoihin eikä enää niitä pommikoneita), mutta toisaalta suurentunut, kun tiedän aika tarkkaan, miten paljon Venäjä on siirtänyt rautaa lähemmäksi Suomen rajaa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Rajan takana on monta divisioonaa panssaria.
Kuolemaan tänne on tultu, se on saletti jokaisen kohdalla.
Opetelkaa olemaan sinut kuoleman kanssa.
Ajatelkaa niitä äitejä jotka ovat jo sodan keskellä. Heitä on mielettömän paljon. Heille se hätä on tässä ja nyt.
Ap. sinulla ei ole mitään hätää, lapsistasi tulee rauhanturvaajia.
minäkin olen pelännyt koska olen evakon lapsi, jolta on varmasti osa pelkoa tarttunut, ja olen syntynyt 60-luvulla. Silloin sodasta oli niin vähän aikaa, että siitä aina puhuttiin ja koulussa opeteltiin ulkoa, missä on pommisuojat jne.
Sittemmin olen mennyt naimisiin upseerin kanssa. Hänen myötään pelko on toisaalta lieventynyt, kun olen kuullut, millainen sota on todennäköisempi (eli iskut tietoliikenneverkkoihin eikä enää niitä pommikoneita), mutta toisaalta suurentunut, kun tiedän aika tarkkaan, miten paljon Venäjä on siirtänyt rautaa lähemmäksi Suomen rajaa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Rajan takana on monta divisioonaa panssaria.
Pelotteluun ja uhkakuvien näyttäminen perustuu valtapolitiikka. Pelkoa vastaan tulee taistella tai ehkä pikemminkin mennä ensin pelon sisään ja todeta, että siihen en kuollut ja tulla sieltä pois ja karistaa pelon kalmanhaju hihoista irti.
Naiset, emme ole voimattomia ja tahdottomia uhreja, vaikka isot pullistelevat miehet yrittävät saada meitä vikisemään pelosta! Jokaisen sotahullunkin on synnyttänyt nainen ja naisen edessä jokainen kovismies on henkilökohtaisessa elämässään polvillaan. Kasvattakaamme lapsistamme rauhanrakentajia ja pyrkikäämme elämään itse sovussa! Se on parasta sodanehkäisytyötä. Jos siitä huolimatta sota tulee, se on kohtalomme, mutta ei elämää koskaan voi varmistaa viimeisen päälle turvalliseksi. Kuolleisuus joka tapauksessa on 100% ihmiskunnassa. Olkaamme kiitollisia ja levollisia, niin kauan kuin rauhanaika on. Hötkyily ei tuo turvantunnetta, vaan päinvastoin lisää pelkoa.
Mulla on ollu myös samankaltaisia ajatuksia. Ja paljon viime aikoina.
Se on todella ahdistavaa, öitäkin olen asian vuoksi valvonut.
Kolmisen viikkoa tätä on nyt kestänyt, ja välillä on jo hyviäkin aikoja. Olen koettanut takoa vaan itselle, että koskaan ei voi tietää, elä ja nauti nyt.
Paljon halauksia sinulle, toivotaan että joskus päästään näistä kauheista ajatuksista!