JÄÄHY JA MUUT RANGAISTUKSET: Millaisia käytäntöjä on?
Hermot menee 2,5-vuotiaan pojan kanssa usein ja käytössä on jäähy ekan varoituksen ja anteeksipyynnön jälkeen (mahdollisuus parantaa käytöstään). Poika tietää, mikä on jäähy eikä halua jäähylle (yleensä joku huoneen nurkka), mutta sillä ei ole mitään vaikutusta silti hänen kolttosiinsa ja kiukutteluihin, sillä hän pääsee itse jäähyltä pois enkä pysty olla aina häntä siellä pitelemässä (enkä haluaisi hänen saavan täyttä huomiota jäähyn avulla, vaan kiltisti ollessaan). Vessaan en vie häntä jäähylle, kun samalla yritetään opettaa pottailua ja kannustaa vessaan menoon ja toisaalta hän tykkää esim. leikkiä vessassa vesihanan kanssa. Kodinhoitohuoneeseen en halua häntä myöskään viedä, koska siellä on kaikki pesuaineet kaapeissa tai hän pääsee siitä leikkimään vaikka kylppäriin. Työhuoneessa hän voi hajottaa tietokoneen tms, joten hyviä virikkeettömiä paikkoja ei oikein ole. Yleensä siis jäähypaikkana toimii olohuoneen nurkka, mutta se ei tunnu riittävältä - jäähyily ei tehoa mitenkään...
Supernanny neuvoo mm. lelun poisottamiseen huonosta käytöksestä tai tarran antamiseen hyvästä käytöksestä, mutta en uskoisi, että ne tehoavat näin pienissä lapsissa, vai? Lelujakin on niin paljon, että niitähän saisi ottaa ikuisuuden pois yksi kerrallaan, jotta ne loppuisivat ja tehoaisiko siltikään? Ja osaako näin pieni vielä arvostaa tarroja tai jos niiden avulla saisi jonkun uuden lelun? Eli toimisiko lahjonta, uhkailu vai kiristys?
SIIS: MIKÄ ON TEIDÄN JÄÄHYPAIKKANNE JA MITEN SE TOIMII? TAI ONKO MUITA RANGAISTUKSIA, JOTKA TEHOAVAT?
Tänään on taas tapeltu niin paljon, että tarvitsen todellakin neuvoja...
Kommentit (92)
Hei,
Meillä on vähän nuorempi poika, eikä vielä uhmaa.
Mutta olen etukäteen ainakin suunnitellut, että jäähyjä ei oteta käyttöön meillä.
Pidän Supernannysta, mutta en hänen tavastaan saada lapset " ruotuun" . Ainakin hänen tv-ohjelmassaan sitä paitsi vanhemmat ovat ihan kauheita, joten eikö heidät ensin pitäisi saada paremmiksi kasvattajiksi...
Eikö lapsilla ole kuitenkin useimmiten joku syy käyttäytymiseensä?
(siis itsellä menee kyllä hermot päivittäin nukuttamiseen, ja tulee oltua aivan liian kova lapselle ja sitä kadun päivittäin!)
Minua kiinnostaa muutenkin, mitkä ovat ne syyt, joiden takia lapsia rankaistaan? Ts. mikä on vanhempien mielestä ehdottomasti kiellettyä.
Meillä se on toistaiseksi vain lyöminen ja tavaroiden heittely ja lelujen poisvienti toisilta. Mutta muut asiat eivät mielestäni ole välttämättä ehdottomasti " pahoja" tai kiellettyjä.
MIelestäni rankaistavia asioita ei ole viivyttely, kiukkuaminen, se ettei syö, että ei tule sisälle/ulos jne.
Noihin mikä meillä on kielletty, yritettään vaikuttaa lasta rauhoittamalla (ei niin hyvällä menestyksellä :)), mutta en ensinnäkään usko, että lapsi tekee niitäkään pahuuttaan, vaan osaamattomuuttaan. Siis hän riehuu, koska ei osaa muuten purkaa pettymystään esim siitä, että ei saanut joltain jotain haluamaansa lelua.
Mutta en lähtisi siitä rankaisemaan. Vaan pikku hiljaa opettamaan (miten kääk?), miten sietää pettymyksiä.
Jotenkin minusta rankaiseminen on sellaista, joka vain aiheuttaa katkeruutta, vihaa ja raivoa lapsessa, koska kokee tulleensa epäoikeudenmukaisesti kohdeltu. Tottakai minustakin lapsi kyllä tietää, että teki väärin kun löi. Eikä satuttaminen ole sallittu missään tilanteissa.
Vähän olen ihmetellyt tätä jäähyjen käyttöä, joka tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus nykyään. Ja miksi niitä käytetään niin paljon, jos eivät kerran tehoa?
Tämä on minua päivittäin askarrutava asia, kuinka toimia, rankaista vai ei rankaista. Toivottavasti tästä tulee hyvä ketju!
Niin meillä ei siis vielä kauheasti kokemuksia, koska lapsi vasta vähän yli 2 v.
meillä oli jäähykäytäntö jonkin aikaa käytössä, mutta jotekin lapsi koki sen liian suurna rangaistuksena ja otettu miedommat keinot toistaiseksi kokeiluun. Kieltäminen ja silmiin samalla katsominen tuntuu nyt toimivan, anteeksipyyntö tulee helpommin kuin aikaisemmin...mutta huonot käytöstavat eivät ole kyllä kadonneet kokonaan, ehkä ajan kanssa.
Lelun olen ottanut pois, jos sillä on tehty jotain kiellettyä (heittely mm) ja se tuntuu tehoavan. Seuraavana päivänä tai myöhemmin samana päivänä lelun olen antanut takaisin käyttöön.
muidenkin kokemuksista tässä asiassa olen kiinnostunut!
Lisäksi voisin kysyä teiltä kokeneet kanssasisaret, että miten toimitte tuon 3v uhmiksen kanssa noissa kiukkutilanteissa, kun poika vain itsekseen kiukuttelee. Meillä esimerkiksi haalareiden pukeminen on JOKA KERTA aivan raastavaa. Ensin poika haluaa ulos, mutta kun vaatteet pitäisi pukea hän heittäytyy lattialle makaamaan ja seiniä potkimaan. Ei puhettakaan pukemisesta. Jos kysyy, että etkö aiokkaan mennä ulos on vastaus aina " juu, ei, juu, ei, haluan , en halua..." . PItäisikö poika jättää vain huomiotta pyörimään lattialle ja jättää ulkoilut väliin? Vai " vaatteet päälle vaikka väkisin" -tyyli? Tietysti joskus on pakko vaatettaa lapsi puolipakolla, jos ollaan johonkin menossa. Se on vaan niin ärsyttävää tiuskimista, tulee vain itselle paha mieli. Ei ole auttanut vaikka ollaan koitettu kannustaa omatoimisuuteen pukemisessa tai tarjottu apua. Aina sama kiukuttelu!
Antakaahan hyviä vinkkejä jäähytuolin asettelusta ja muiden ongelmatilanteiden ratkaisusta.
Moicca
Vielä tuli mieleen, että minusta 2,5-vuotiaalle yksi varoitus on aika vähän... jos sitten heti seuraa sen jälkeen tottelemattomuudesta jäähy ..minusta ainakin tuntuisi, että silloin ei päivässä tosiaan muuta tehdä kuin tapella!
Mitä jos ottaisi tavoitteeksi mahdollisimman vähän tappelua päivässä?
ja olen samaam mieltä edell. kirjoittajan kanssa asioista mistä pitää olla tiukat rajat.
meillä olen jäähytuolia ajatellut ottaa käyttöön, koska poika alkaa läpsiä tai raapia meitä vanhempia aina jossain vastoinkäymistilanteessa. Ollaan koitettu tiukasti kieltää, mutta sillä ei tunnu olevan riittävää tehoa. Onneksi ei sentään vielä ole ketään muita alkanut läimiä. Jotain olis silti tehtävä...
Meilläkin pukeminen on yhtä taistelua, joten viikonloppuisin en siihen suostu, vaan isä saa silloin hoitaa sen :)
Mutta eikös se juuri ole sitä " uhmaikää" , että lapsi ei tiedä mitä haluaa, joten muuttaa koko ajan mieltään. Ehkä sitten jollain tavalla puoliväkisin pukisin lapsen, joka ei siihen muuten suostu.
Tämä on minusta niitä asioita, joissa en tajua mistä vanhemmat rankaisee. No, rankaisenhan minäkin tavallaan sillä, että menetän hermot ja tiuskin..
Sellaisen neuvon olen kuullut, että voi miettiä kohtelisiko sillä lailla esim omaa puolisoaan tai kavereita, kuin miten kohtelee lastaan. Siis rankaisisinko puolisoani, koska hän ei tee kuten minä tahdon, pukee liian hitaasti jne..
eli minuutti per ikävuosi on ollut meillä käytössä.
Eli 3v uhmalikko karjuu ja paukuttaa välieteisen ovea kolmen minuttin ajan. Ainoa suht turvallinen paikka meillä. Lisäksi jäähdyttää samalla....viileä tila.
Tuon kolme minuuttia pystyn kyllä valvomaan vaikka jäähytuolilla.
Kerran pari olen myös nostanut ihan ulos, terssille tai pääovesta. kerran satoi ja sukat kastui, toisen kerran pakkanen paukkui. Siis nostanut ulos ja heti sisään, en siis seisota sisävaatteissa ulkona!
Tämän jälkeen uhkaus menetkö ulos jäähtymään/miettimään on toiminut oikein hyvin.
Yhdessä vaiheessa jäähylle joutuminen oli hauskaa...silloin piti keksiäkin jotain muuta. Muistaakseni tiukka syliote toimi silloin - et pääse pois ennenkuin olet rauhallinen...
Meillä on paljon käytössä sanonta, että nyt ei ole vaihtoehtoja tai että aina ei voi valita. Esikoistyttömme on 3-vuotias, eikä vielä ole ollut tarvetta suuremmin rankaista. Jos jollain lelulla ei osata leikkiä nätisti, se hyllytetään sitten vähäksi aikaa. Hommat, jotka on tehtävä, tehdään vaikka sitten puolipakolla. Ja anteeksi täytyy pyytää, jos satuttaa toista.
Esim. jos pitää tulla ulkoa sisälle, sanomme etukäteen, että kohta on mentävä. Sitten käydään vähän kauppaa siitä, montako kertaa saa vielä laskea liukumäkeä tms. ja sitten mennään. Jos likka ei tahdo tulla, lasken kolmeen ja sitten mennään. Seurauksena voi olla armotonta huutoa ja venkoilua, mutta ajan myötä likka on oppinut, milloin vanhemmat ovat tosissaan.
Mun mielestäni on epärealistista edes odottaa pari-, kolmevuotiaalta tottelemista ;) Uhmaikäinen ei itsekään tiedä, mitä haluaa, ja hänen tehtävänsä on kokeilla rajojaan. Aikuisen tehtävänä on estää, estää ja estää. Joskus olisi muutakin tekemistä, mutta ei taida tässäkään asiassa olla oikotietä.
Meilläkin 3v uhmaikä esikoisella. Ja jokapäivä tapellaan pukemisesta. Haluaa lähteä ulos, mutta kun pyydän tulemaan pukemaan niin ei korvaansa lotkauta. Kerrassaan raivostuttavaa keskustella jokapäivä samasta asiasta. Yleensä ulos mennään huudon ja itkun säestyksellä. Jäähytän myös välillä omaan huoneeseen. Minusta lapsen täytyy kuitenkin jossainvaiheessa totella vanhempaansa. Ei voi joka asiassa mennä 3v:n pillin mukaan!
Joskus kauppaan lähtiessä ollut sama tilanne. Kun ei suostu tulemaan puettavaksi pyynnöistä huolimatta, on sitten jäänyt kotiin toisen vanhemman kanssa. Samoin toissapäivänä ei suostunut tulemaan päivällispöytään. Eipä ollut kauppaan asiaa sinä iltana.
On ollut pakko olla tiukka myös pikkusiskon kohtelussa. Välillä lyö ja repii ihan ilman selvää syytä. Ja anteeksipyyntöä ei välttämättä kuulu. Sitten mietitään omassa huoneessa. Kerran on katsellut itkien ikkunasta kun isi ja sisko ulkoilivat. Sydämeenhän se koskee, mutta jotkut rajat täytyy olla ja lyömistä ja repimistä ei meillä sallita!
Myös lelujen hyllyttäminen ja video- ja dvd-kielto toimii, ainakin välillä. Tuota jäähyttämistä en itsekään ole pitkää aikaa käyttänyt. Jotenkin ajattelin ettei se meillä toimi. Eikä kyllä toimikaan. Mutta tuo kotiin jättäminen esim. kauppareissulta saa tytön aina kyselemään miksei päässyt mukaan ja tätä kautta asioista voidaan keskustella. Mutta kyllä on sinnikkyyttä tytöllä. Huutoa riittää pitkäksi aikaa, eikä siihen mikään auta. Lopuksi aina itse tulee halimaan ja sopimaan. Sitten aina jutellaan kuinka rakastetaan vaikka välillä täytyy komentaakin.
Minsku
Meillä on rauhallinen 2 vee ja risat tyttö. Tähän mennessä olemme selvinneet kiukuista ja pikkusiskon kiusaamisesta puhumalla. Näin aiomme toimia myös vastaisuudessa.
Jäähystä näyttää tulleen 2000-luvun tukkapölly. On ilmeisen trendikästä pistää jopa 2-vuotias jäähylle, eikä monikaan tunnu kyseenalaistavan keinoa. Silti, jos koululuokissa vielä harrastettaisiin nurkkaan istuttamista, olisi jokunen vanhempi barrikadeilla vaatimassa opettajan eroa. Jäähytuoli on vain uusi nimi sadan vuoden takaiselle ¿mene-nurkkaan-häpeämään¿-kasvatukselle. Tuskinpa lapsi jäähytuolilla istuessaan pohtii tekemäänsä kolttosta, vaan pikemminkin rangaistuksen epäoikeudenmukaisuutta (lapsen näkökulmasta).
Rangaistuksissa vaan on se ongelma, että ne eivät tehoa kuin hetkellisesti. Lapsi oppii välttämään tiettyä käyttäytymistä vain rangaistuksen pelossa eli mitä teosta seuraa HÄNELLE ITSELLEEN. Ei siis siksi, että teosta seuraa paha mieli tai jopa vamma JOLLEKIN KOLMANNELLE OSAPUOLELLE. Kehittääkö rangaistus siis moraalia? Pitäisi ehkä kysyä asiaa vankilarangaistuksen kärsineeltä rikolliselta. Jääkö hän vankilasta päästyään kaidalle polulle vai yrittääkö seuraavan kerran tehdä rikoksen paremmin eli välttää kiinnijäämisen?
Edellisistä ajatuksista kirjoittaa amerikkalainen kasvatusguru Alfie Kohn kirjassaan Unconditional Parenting, jonka ajatuksia näytän tuputtavan kaikissa käänteissä :-). Jos joku on kiinnostunut ¿kasvatuskirjallisuuspiiristä¿ aiheen tiimoilta, ottakaa yhteyttä.
Annivanni
Vaikuttaa, että tähän ketjuun ovat ehtineet vastata a) pienten lasten äidit b) ei niin itsepäisten lasten äidit.
Meillä 3 lasta, joista ensimmäinen on ollut varsinainen haaste. Hän osasi hyvin jo 3v (ja allekin) ihan tahallaan tehdä kiusaa ja ärsyttää. Paukutti esim. tahallaan ovea. Meillä oli tapana ottaa lapsi isän polvelle mahallaan makaamaan. Saattoi riuhtoa ja potkia siinä, kunnes lupasi olla kiltisti. Kun päästettiin pois, meni uudelleen ovea paukuttamaan....
Toinen lapsi on taas uskonut heti, kun on ihan nätisti pyytänyt lopettamaan.
Eli minusta on aika vaikea antaa yleispäteviä neuvoja siitä, miten menetellä. Joku juttu on ok toiselle, toiselle taas ei. Pääasia on johdonmukaisuus eli lapsi tietää mitä tietystä käytöksestä seuraa.
Meillä asustaa kaksi poikaa, esikoinen 5v10kk ja kuopus 1v8kk. Nuorempi pojista on hyvin tempperamenttinen, joten hänen kanssaan saa tehdä töitä.
Nuoremmalle en ole ottanut jäähyä käyttöön, vaan rangaistus tulee tilanteen mukaan. Jos poika heittelee leluja, otan lelun pois ja pojan pois tilanteesta (tarkoittaa syliin ja kerron, että niin ei saa tehdä) Jos kiusaa/satuttaa isoveljeä, otan pois tilanteesta, kiellän ja kerron pojan tekevän väärin (sylissä silmiin katsoen), sen jälkeen anteeksi pyyntö veljeltä. Jos poika menee kiellettyyn paikkaan (=vaarallinen paikka) haen pojan pois vaikka sen 150 kertaa ja kiellän. Jos ottaa lelun toiselta, otan pois pojalta ja annan takaisin toiselle lapselle, jonka jälkeen kerron, että poika teki väärin. Raivokohtauksen aikana, otan pojan syliin ja rauhoittelen häntä, jos/kun yrittää raapia, otan käsistä kiinni, niin ettei pääse raapimaan ja kiellän satuttamisen.
Esikoisen kahdalla myös rangaistus riippuu teosta: Jos leluja heitellään, otan ne pois, jos riehutaan>jäähy, harvemmin poika ketään satuttaa, jos niin tekee, anteeksi pyyntö ja jäähylle. Mikäli menee ulkona kiellettyyn paikkaan, passitus sisään loppuillaksi.
Kiukuttelusta tai syömättömyydestä en rankaise, koska pienethän opettelvat tunteitaan ja niiden hallintaa, kiukkukohtauksen tullessa, otan lapsen syliin ja koitan nimetä hänen tunteensa (sinua suututtaa, koska et saanut lelua/olet väsynyt/nälkäinen tms.) Isomman kohdalla, otan pojan syliin ja kun hän on rauhoittunut juttelen, mikä tilanteessa harmitti ja miksi.
Tuohon pukemishommaan, meidän kuopus raivoaa sekä puetteaessa, että riisuttaessa, näissä tilanteissa riisun/puen, välittämättä raivosta, sitten sylitellään.
Mareila+Pojat
Hei,
Noin minäkin ajattelen.
Itse pähkäilen, miten hoitaa esim. nukkuminen (josta ei meillä neuvotella :)) ilman että itse hermostun.
RAahaan melko väkisin kyllä lapsen pukemaan, ja takaisin sisälle, jos ei muuten suostu.. Mutta yritän kyllä miljoonaa kikkaa sitä ennen. Sekin on toisaalta rasittavaa, että ei voi ikinä vaan sanoa, että ' nyt mennään' , vaan pitää aina houkutella katsomaan milloin mitäkin, tai että ' kohta mennään' , tai ' vielä kaksi laskua ja sitten mennään' .
MInkälaista kirjallisuuspiiriä ajattelit? Minä olen kiinnostunut! (Olen myös lukenut ko. opuksen. Ennen ajattelin, että neuvotteleminen lapsen kanssa on pahasta. Nyt ajattelen, että onko minun saatava aina pitää pääni vai voisiko lapsikin olla oikeassa :))
Tai meilinvaihtoa? Olen tuolla luomuperheet-listalla yrittänyt löytää samanhenkisiä, mutta on kovin hiljainen palsta.
Se ei tarkoita että meno olisi kuin armeijassa tai etteivät he tuntisi oloaan rakastetuksi.
Mutta niin vain on että meillä minä (tai mieheni) määrään säännöt ja niistä pidetään kiinni. Säännöt on yksinkertaisia ja poika ne tietää ja ymmärtää.
Kerran kielletään, sitten jäähy. Eteisen nurkka toimii siinä. Selitän miksi joutui siihen ja jäähyn jälkeen jutellaan asioista jos siltä tuntuu. Ja kertaakaan ei ole tullut pois ilman lupaa.
Jos huomaan että pojalla on meneillään jokin kausi, kuten " Olen mustasukkainen vauvan takia ja läpsin sitä" tai " Tarvitsen enemmän iskän aikaa ja siksi tinttailen hänelle" niin otan asian puheeksi rauhalisella hetkellä ja juttelen pojalle. Meidän 2,5v ei osaa vielä vastata kysymykseen: Miksi? Joten joudun muotoilemaan kysymyksen niin että siihen voi vastata kyllä tai ei. Esim. " Harmittaako kun iskä on paljon töissä?" tai " Harmittaako kun pikkuveli vie niin paljon äidin aikaa, senkö takia kiusasit?" . Tavallaan siis täytyy lukea ajatuksia ja tulkita käytöstä tarkasti että tietää sanoa oikeat asiat.
Joku kirjoitti että jäähy on nykyajan tukistamista. Enpä tiedä mutta olen huomannut että monet vanhemmat kasvattavat jonkin muoti-ilmiön mukaan. On Jo Frostia ja sitten äärimmäisen lempeää ja suvaitsevaa kasvatusta. Minusta jokainen saa tehdä niin kuin parhaaksi näkee.
Meillä ei jäähyä ole ainakaan vielä käytössä, luulen että se on liian vaikea minun toteuttaa(valvoa, että lapsi kanssa pysyy siellä, meillä on pieni vauvakin vaatimassa hoitoa). Meillä on pärjätty aika hyvin muilla konsteilla. Tytöllä alkoi kesällä 2v4kk kova uhmaikä. Lukemattomia kertoja jouduttiin esim.lähtemään kesken ulkoilun pois toisten lasten luota tai sisälle, kun ei leikkinyt nätisti(heitteli hiekkaa, vei leluja toisten kädestä, töni, läpsi...). Uhmaikä helpotti ja ehkä myös tuo konsti auttoi että alkoi käyttäytymään nätisti toisten kanssa.
Nyt onnistuu jo vähän " helpommat" konstit kun tyttö on 2v9kk. Jos alkaa risaamaan jostain esim.pukemisesta, en enää juokse perässä ja pue väkisin(ollaan puettu kyllä väkisin pitkään, muuten ei oltais ikinä päästy ulos), vaan sanon että jos et anna suosiolla äidin auttaa pukemisessa, niin iltasadut jää lukematta. Tai " pahempana" rangaistuksena pikkusiskon puremisesta seurasi tv:n katselukielto loppuviikon ajaksi. Tietysti nämä iltasadut jäävät sitten joskus lukematta ja puetaan väkisin jne., mutta kun muutamia kertoja toteuttaa uhatun rangaistuksen, niin se alkaa kantaa hedelmää ja asiat luistavat melkoisen mukavasti. Tärkeintä on kai että pitää uhkauksensa, eli uhkailee sellaisella asialla, että sen voi myös pitää. Hassua sinänsä, että lastenohjelmia ei aina jaksa katsoa edes, mutta jos ne on rangaistuksena kielletty, ne nousevat arvoon arvaamattomaan!
Uhkailu on " kiellettyä" sellaisista asioista kuten lapsen jättäminen, oman läheisyyden kieltäminen jne., vaan " valuuttana" käytetään muita lapsen arvostamia asioita kuten leluja tms. Äitini oli myös sitä mieltä että esim. ruualla ei saa rangaista/palkita(jälkiruuatta jättäminen), siinäkin on varmaan perää kun ruokaankin on monella aikuisella ristiriitainen suhde tai jopa syömishäiriöitä. Tosin mielestäni on ok käskeä tämän ikäinen lapsi pöydästä pois jos alkaa sikailemaan eikä suostu lopettamaan millään, silloin ei varmaan ole enää nälkäkään.
Tuosta puhumisesta ja rankaisematta jättämisestä. Minäkin selvisin tyttöni kanssa melko pitkälle tuolla puhumisella, mutta jossainvaiheessa ei enää toiminut. Minun mielestä rankaiseminen ja puhuminen eivät ole missään tapauksessa toisiaan poissulkevia asioita. Tottakai lapselle kerrotaan, miksi näin toimitaan. Meillä jos 3v tyttö huutaa niin ettei omia ajatuksiaan kuule, niin sanon että jutellaan kunhan rauhoitut. Joskus rauhoittuu sylissä, joskus syli vaan pahentaa tilannetta ja menee itse omaan huoneeseensa.
Minä haluan opettaa tytölleni ( joka asian jo mielestäni ymmärtää ) että teoilla on seuraukset. Eli jos tekee tahallaan jotain kiellettyä, niin siitä ei pääse kuin koira veräjästä. Moraalia kasvatetaan monessa muussakin tilanteessa kun näissä konfliktitilanteissa. Ei tässä yhteiskunnassa pärjää, jos oppii että voi tehdä mitä vain ja puhumalla selviää kaikesta. Johan laitkin määrittää meidän toimintaa ja niiden rikkomisesta seuraa rangaistus! Ja jos haetaan esimerkkiä vähän lähempää, niin eivät kyllä koulussa tai päiväkodissakaan selvittele ihan mitä vain pelkällä puhumisella.
Meillä on ajankohtaista nyt myös se miten pikkusiskon ( 1v4kk ) " kolttosiin " suhtaudutaan. Olen huomannut isosiskon katselevan hyvin tarkasti miten menettelen jos pitää pienempää kieltää / torua. Toki haen pois vaarallisista tilanteista jne. Mutta esim. jos satuttaa isosiskoa niin toki kiellän ja sitten osaakin kauniisti halata ja pyytää anteeksi. Isosisko ei kyllä lämpene sille, että ensin saa esim. kastelukannusta ja sitten halitaan! Tuuppaa silloin kyllä siskon pois. Aina ei voi vedota siihenkään, että toinen on niin pieni...eihän nyt 3v:kään niin kovin iso vielä kuitenkaan ole...
Minsku kera tyttöjen
ja siellä sanottiin että pääsääntöisesti vasta yli 3v on valmis ymmärtämään tälläisten käytäntöjen syyt, siis syy-seuraus suhteen ja pystyy ne myös pitämään mielessä. Eli jäähyjä vasta yli 3-vuotiaille.
Sekin vielä tuli mieleen että ei kai tuon jäähyn tarkoitus ole varsinaisesti rangaista vaan pysäyttää ja katkaista tilanne...? Siis yhtähyvin voisi sanoa että joutuu rauhoittumaan?
Itse asiassa tuolla ketjun alkupuolella kyselin kiinnostusta ¿kasvatuskirjallisuuspiiriin¿ ja sen ensimmäinen pienimuotoinen kokoontuminen on huomenna aamulla. Osallistujia ovat minä, Andina ja ¿rkk¿. Jos asut pääkaupunkiseudulla (ja jos tämä idea saa ensimmäisen tapaamisen jälkeen jatkoa), olet tervetullut mukaan.
[/quote]
Kyllä kiinnostaisi se kirjallisuuspiiri! Laitoin sulle meiliä ehkä viikko sitten( osoitteesi oli tuolla vauvapuolella aloittamassasi keskustelussa). Saitko sitä ollenkaan?