Psykoosisairauden kanssa elävä

Eiköhän se ollut sitten siinä. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On vaikka kuinka paljon aikuisia ihmisiä joita nyt vain ei saa lääkäriin kun lisäksi ympärillä olevat muut aikuiset eivät välitä tai uskalla puuttua. 

No sitten ei ole mitään hätää. On äärimmäisen raskasta kun yritetään välttää vastuuta auttamisen suhteen ja pakotetaan lääkäriin. Se ei ole samanlaista apua ja toisekseen, kuka helvetti nyt haluaa huvin vuoksi käydä lääkärissä? Siis mitä te oikein ajattelette? Nämä lääkäriin tuputtajat ovat yleensä itse mieleltään epävakaita. Oma kokemus tämäkin.

Jonkun toisen oma kokemus on se että oma psykoosisairas vanhempi ei hakeudu hoitoon eikä kukaan muukaan puutu tilanteeseen. Pysyttele siinä sitten hengissä kun olet tällaisen vanhemman armoilla pikkulapsena.

Lapset ovat joskus aika ilkeitä puheissaan ja heikkojakin tunnetasolla kestämään elämää. Sellaista se nyt sitten on. Vastuuta kaikille, ei kannata haluta myöskään pahaa kenellekään.

Tiedän olevani psykoosiin päin menossa kun lopetan nukkumisen, syömisen, olen vainoharhainen (tätä vaikea tunnistaa oireiluksi), annan merkityksiä mitä merkityksettömiin juttuihin (esimerkiksi lamppu on yhtäkkiä joku viestinvälittäjä yläkerran herralle) jne. Minulla tilanne saadaan hallintaan turruttavalla olantsapiinilla. Myös psykoterapia auttanut pakkoajatusten kanssa, jotka usein aiemmin johtaneet harhoihin.

Persoonana olen hiljainen, näkymätön ja kiltti. Nauran paljon, mutta olen syvällä masennuksessa.

Vierailija kirjoitti:

Syön lääkkeitä ja käyn töissä. Psykoottisia kohtauksia on 1-2 kertaa viikossa. Olen onnistunut tunnistamaan milloin olen psykoosissa.

Miten tunnistat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tämmönen psykoosisairaus ilmenee?

Mä kuulen satunnaisesti pääni sisällä jonkinlaisia ääniä, mutta ne ei niinkään häiritse mua vaan tämmönen yleinen jähmeys ja hitaus ja mielikuvituksettomuus ja tunteiden ja minuuden puute on suurin ongelma. Ottaisin mieluummin näkö-ja ääni harhat kun niihin yleensä tepsii lääkitys, toisin kuin minun oireisiini. Nyt olen olemukseltani vaan sellanen selkeästi mielisairas vaikken sanoisi mitään. 

Halaus sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syön lääkkeitä ja käyn töissä. Psykoottisia kohtauksia on 1-2 kertaa viikossa. Olen onnistunut tunnistamaan milloin olen psykoosissa.

Millaisia ovat nuo psykoottiset kohtaukset? Mistä tunnistat olevasi psykoosissa? Kiitos jos jaksat vastata

On todella vaikea kertoa mitä siinä tapahtuu. Käyn esim. keskusteluja ihmisten kanssa ajatusten voimalla, luulen että minua seurataan, olen varma että olen oikeasti kuollut, vastaan tulevat autot ja ihmiset ovat kaikki tuttujani, asuntoni ei oikeasti ole asuntoni vaan odotan milloin oikeat omistajat tulevat kotiin, kaikki uutiset liittyvät minuun jne. Tuossa sellaisia mitä muistan kohtauksista. Tunnistan sen olon kun aivoni suoltavat palturia ja tiedän että se menee ohi parin tunnin kuluttua kun saan rauhoituttua.

Vmp. Jotenkin liikuttavaa miten namusetien suojelijat koittaa muuton allakin saada toisen tuntemaan olonsa huonoksi. Mulla on meille kaikille loistouutisia. Syntyvyys laskee.T.S.:n spermatestitulos näytti viimeksi negaa, enkä mäkään aio lisääntyä. Tajuatteko vieläkään? Sadan vuoden sisään täällä ei ole ketään harhailemassa. Loistavaa, vai mitä ;)

Hyvä ettet lisäänny.