Psykoosisairauden kanssa elävä

Eiköhän se ollut sitten siinä. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On vaikka kuinka paljon aikuisia ihmisiä joita nyt vain ei saa lääkäriin kun lisäksi ympärillä olevat muut aikuiset eivät välitä tai uskalla puuttua. 

No sitten ei ole mitään hätää. On äärimmäisen raskasta kun yritetään välttää vastuuta auttamisen suhteen ja pakotetaan lääkäriin. Se ei ole samanlaista apua ja toisekseen, kuka helvetti nyt haluaa huvin vuoksi käydä lääkärissä? Siis mitä te oikein ajattelette? Nämä lääkäriin tuputtajat ovat yleensä itse mieleltään epävakaita. Oma kokemus tämäkin.

Jonkun toisen oma kokemus on se että oma psykoosisairas vanhempi ei hakeudu hoitoon eikä kukaan muukaan puutu tilanteeseen. Pysyttele siinä sitten hengissä kun olet tällaisen vanhemman armoilla pikkulapsena.

Lapset ovat joskus aika ilkeitä puheissaan ja heikkojakin tunnetasolla kestämään elämää. Sellaista se nyt sitten on. Vastuuta kaikille, ei kannata haluta myöskään pahaa kenellekään.

Tiedän olevani psykoosiin päin menossa kun lopetan nukkumisen, syömisen, olen vainoharhainen (tätä vaikea tunnistaa oireiluksi), annan merkityksiä mitä merkityksettömiin juttuihin (esimerkiksi lamppu on yhtäkkiä joku viestinvälittäjä yläkerran herralle) jne. Minulla tilanne saadaan hallintaan turruttavalla olantsapiinilla. Myös psykoterapia auttanut pakkoajatusten kanssa, jotka usein aiemmin johtaneet harhoihin.

Persoonana olen hiljainen, näkymätön ja kiltti. Nauran paljon, mutta olen syvällä masennuksessa.