Anniina Jalkanen muuttaa saaristoon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neljä vuotta on iso ikäero tossa iässä. Jospa ei vanhin joutuisi liikaa katsomaan nuoremman perään. Ja tiedän, mistä puhun, koska itselläni oli neljä vuotta nuorempi sisarus ja jouduin huolehtimaan hänestä usein. 

Minullakin ja meillä taas oli ihan kivaa yhdessä. Kukaan ei käskenyt katsoa perään, mutta tykkäsin siitä, että sai olla pieni ja leikkiä ( ja ehkä myös vähän ohjailla leikkiä). Omaikäisiä kavereita oli kyllä myös.

Meillä on nyt neljänkymmenenkin tienoilla todella läheiset välit.

Tuolla ei ole. Häntä pidetään väkisin leikki-ikäisenä.

Sinä se jaksat lietsoa itseäsi solvaamaan tätä perhettä. Olet kyllä häpeäksi koko naissukupuolelle. 

Kannattaa ilmoittaa tuon solvaamiset niin saa bänniä välillä

Vierailija kirjoitti:

https://www.etuovi.com/kohde/35730903?haku=M2139284394

Ihmettelen vain, miksi heille ei kelvannut esim. tällainen talo? Jos hirsiseinät oli se mitä piti saada? Olisi ollut mukavuudet, lähellä entistä kotia, palvelut/koulut, ranta, aika edullinen ja lisäksi oikea kartano.

Jos oikeasti halusivat ostaa eikä vuokrata...

Tuossa on aika vähän maata ja lisäksi he halusivat etelämpään...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovat ne puhuneet ostamisesta niin tämän saaren paikan kuin Mäntyharjunkin kanssa.

 

Joo, Annika on kertonut lehdessäkin, että Mäntis maksoi 70 ooo 

Kuka Annika?

En ymmärrä traktoreista mitään, mutta eikö saaristoon sopisi paremmin sellainen missä on hytti, kun varmasti talvella viima ja tuisku? Raakaa työtä ulkoilmassa.

Toki tuo sininen on kivan näköinen maalaismaisemassa.

Miljöö on kyllä kaunis!

Anniina toistaa usein sanaa retkeily ja seikkailu. Retkeiltiin siellä ja täällä, kauppaan mennään retkelle, lähdettiin seikkailulle saareen, kun muuttivat tuonne laulettiin muumiperhe lähti seikkailuun yms. 

 

entistä vahvemmin tulee tunne että Anniina etsii itseään ja elää lapsuuttaan uudestaan tai haluaa elää lapsuuttaan. Vähän sellaista lapsellista juttua päivästä toiseen ei sellaista oikeaa aitoa elämää, sellaista olisi kiva lukea ja nähdä. Saisi vaikka mitä kivaa materiaalia tuolta. 

 

nyt on vaan seikkailua ja sisustamista. 

Noniin todisteita lisää, että kokkaa

Laittoiko Anniina koko kesäkurpitsan tuohon ruokaan, lasagnessa toimii hyvin se ei siemen-osa. Ei varmaan ole itkettänyt sitä jos liian vetistä. 

Upea paikka kyllä!!

Vierailija kirjoitti:

Noniin todisteita lisää, että kokkaa

 

Ainoa "todiste" ikinä, että kokkaisi...

Anniina toistaa usein sanaa retkeily ja seikkailu. Retkeiltiin siellä ja täällä, kauppaan mennään retkelle, lähdettiin seikkailulle saareen, kun muuttivat tuonne laulettiin muumiperhe lähti seikkailuun yms. 

entistä vahvemmin tulee tunne että Anniina etsii itseään ja elää lapsuuttaan uudestaan tai haluaa elää lapsuuttaan. Vähän sellaista lapsellista juttua päivästä toiseen ei sellaista oikeaa aitoa elämää, sellaista olisi kiva lukea ja nähdä. Saisi vaikka mitä kivaa materiaalia tuolta. 



nyt on vaan seikkailua ja sisustamista. 

Tismalleen tämä on minunkin tulkintani. Jotain ihme pakoa omaan lapsuuteen ja oman trauman paikkailua.

Noniin todisteita lisää, että kokkaa

Eihän se kokkaa. Se vain sotkee sekalaisia ruoka-aineita kulhossa kuin pieni lapsi.

Lasagnen idea on ne levyt plus kaksi erilaista kastiketta. Nyt ei ole levyjä ja se sotkee samaksi mössöksi ne molemmat kastikkeet. Lopputulos on vetinen omituinen sotku, jota osa lapsista syö kun kaataa puoli pulloa ketsuppia päälle.

Enkä ymmärrä mikä järki siinä rauhallisessa maalaiselämässä on ollut, kun hän kertoo aiemmin kokanneensa aina väsyneenä tai superkiireessä... Eikö sinne maalle just muutettu, että voidaan elää omassa rytmissä ja luonnonmukaisesti?

Ja tuo selitys, miten hän muutti saareen oppiakseen järkevää ruoanlaittoa ja kodinhoitoa...

Olen ihan varma, että viimeistään Mikkeilistä olisi löytynyt hänelle Marttojen alkeiskurssi ko aiheista.

En ole pitkään seurannut Anniinaa mutta päivityksistä tulee sellainen olo että siellä edellisessä paikassa oli asiat jotenkin huonommin ja nyt on kaikki paremmin (?) Mutta kun oli siellä entisessä paikassa niin antoiko somessa sellaisen kuvan että asiat on huonosti vai oliko somen perusteella kaikki siellä ihanaa silloin?

Traumat pitäisi hoitaa terapeutilla, eikä siirtää niitä seuraavalle sukupolvelle! Siinä jatkaa vain ongelmaa omille lapsilleen. Ja he ovat aivan syyttömiä tilanteeseen. Some näkyvyys vaikuttaa myös lapsiin myöhemmin. Ei kai ole tutkittu vielä, miten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole pitkään seurannut Anniinaa mutta päivityksistä tulee sellainen olo että siellä edellisessä paikassa oli asiat jotenkin huonommin ja nyt on kaikki paremmin (?) Mutta kun oli siellä entisessä paikassa niin antoiko somessa sellaisen kuvan että asiat on huonosti vai oliko somen perusteella kaikki siellä ihanaa silloin?

 

Hänen käytöksensä on hyvin lapsenomaista. Asiat on joko pikimustia tai aurinkoisen vitivalkoisia. Sellaista normaalia suhtautumista ei hänellä taida skaalalla olla.

Viime syksynä hän selitti ahdistusta, jonka se remontti/uuden talon rakentamienn aiheutti, viime talvena hän itki pimeyttä ja talviväsymystä ja sitten yhtäkkiä pöks he oli nostanutkin kytkintä ja saaressa.

Nyt tuo saari on sitten ratkaisu kaikkiin hänen ongelmiinsa.

Okei, nyt ymmärrän. Joillekin joku uusi asia (uusi parisuhde, muutto, uskoontulo, uuden eläimen hankinta) voi olla näennäinen pelastus ja tie pois ahdistavasta elämäntilanteesta. Siinähän tulee sellainen väliaikainen euforian ja onnellisuuden tunne. Mutta kun aikaa kuluu niin tajuaa etteivät ne ongelmat poistuneetkaan ja pian painitaan taas samojen ajatusten ja tunteiden kanssa.

Veljelleni kävi näin, kärsi vuosia vakavasta mielenterveysongelmasta ja sitten yhtäkkiä tulikin uskoon ja ongelmat mukamas katosivat. Mutta ei siinä montaa kuukautta vierähtänyt kun tilanne meni taas huonoksi. Kyllähän me muut tiesimme ettei Jeesus mitään ongelmia poista. Usean vuoden terapian ja oikean lääkityksen jälkeen sitten parani ja pystyy toimimaan osana yhteiskuntaa.

Voisi hyvin olla myös synnytyksen jälkeistä masennusta. 

 

Turhaa laittaa isoja summia kiinni paikkaan, joka ei ehkä täysin tuntunut koskaan omalta ja josta ei välttämättä saisi omiaan pois myydessä. Nythän Mäntyharjulla tehtiin vain pientä ehostusta. 

Aika matalilla kengillä kyllä lapset seikkailee tuolla sammalkivikossa, varsinkin kun kerran on paljon kyykäärmeitä tuolla. 

Samaa katsoin. Olen monta kertaa metsässä melkein astunut kyykäärmeen päälle. Kerran kivellä oli kasa kyykäärmeitä. 

Eikö tuota kotikoululaista häiritse tuo pikkusisko, joka höpöttää ja sössöttää vieressä?    Äippäkin luulee enkun opettamiseksi riittävän kielen kuuntelemisen.😂