Hoivapaikkoja vähennetään niin että ympärivuorokautista hoivaa on vain 6 %:lle yli 75-vuotiaista

Miksi kukaan haluaa vapaaehtoisesti elää siihen asti, että on täysin muiden hoidettavana ja armoilla? Jos pystyn itse asiaan vaikuttamaan, niin kerään tarvittavat lääkkeet kasaan ja käytän ne, siinä vaiheessa kun täysi laitoselämä uhkaa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan haluaa vapaaehtoisesti elää siihen asti, että on täysin muiden hoidettavana ja armoilla? Jos pystyn itse asiaan vaikuttamaan, niin kerään tarvittavat lääkkeet kasaan ja käytän ne, siinä vaiheessa kun täysi laitoselämä uhkaa.

Nykyisin se täysi laitoselämä uhkaa yleensä vasta siinä vaiheessa, kun muistisairautesi on jo edennyt pitkälle etkä siinä vaiheessa edes ymmärrä, miten voisit päättää omat päiväsi. Tarvittavat lääkkeet on siis turhaa, koska et enää muista, että sulla sellaisia edes  on tai missä ne on ja mitä niillä pitäisi tehdä. Mulla on hoitotahdossani mainittu  mm se, että jos mulla jonain päivänä diagnosoidaan jokin muistisairaus, mulle ei saa enää antaa mitään muita lääkkeitä kuin kipulääkkeitä ja tarvittaessa jotain rauhoittavia. Eli ei enää lääkkeitä, joilla mun sairauksiani hoidetaan. Samoin on mainittu, että siinä tilanteessa mua ei saa enää syöttää eikä juotaa. Jos en itse muista tai pysty syömään tai juomaan, niin sitten se on voi voi. Missään tapauksessa mua ei kuivumisen takia saa enää siinä vaiheessa roudata sairaalan päivystykseen nesteytettäväksi. 

Vierailija kirjoitti:

Oletko varmistanut oman hoivasi tekemällä lapsia? 

Veikkaan, että selvästi alle 0,0001 prosenttia lapsista on valmiita ryhtymään hoivaamaan vanhempiaan ympärivuorokautisesti edes pakolla. Ja jos mitään pakkoa tulisi, Suomen väkiluku saattaisi kokea ennennäkemättömän romahduksen kun kaikki kynnelle kykenevät lähtisivät muualle. Ei edes koske itseäni, lähdin jo kymmenen vuotta sitten. Kuinkapa paljon luulet esimerkiksi minun hoivaavan ympärivuorokautisesti vanhempiani tuhansien kilometrien päästä?

En ole valmis hoitamaan. Soitan ja raivoan asiasta päättäville, kunnes he taipuvat antamaan sen hoivapaikan. Näin meidän hva:lla asia menee. Vuodepotilaat, joilla on kiltit omaiset, saavat jäädä yksin kotiin kuolemaan. Kun tarpeeksi painostat, sille yksinäiselle, mutta täysin toimintakykyiselle mummolle järjestetään pikaisesti ympärivuorokautinen hoitopaikka.

En todellakaan ala hoitaa ketään enkä odota sitä myöskään lapsiltani.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi on olemassa itsemurhan mahdollisuus.

Itselläni on taipumusta keuhkokuumeeseen, ja aluksi ajattelin sen olevan huono homma. Nykyään ajattelen sen olevan siunaus, koska vie helposti, kun bakteeri pääsee vereen. 

Vierailija kirjoitti:

En ole valmis hoitamaan. Soitan ja raivoan asiasta päättäville, kunnes he taipuvat antamaan sen hoivapaikan. Näin meidän hva:lla asia menee. Vuodepotilaat, joilla on kiltit omaiset, saavat jäädä yksin kotiin kuolemaan. Kun tarpeeksi painostat, sille yksinäiselle, mutta täysin toimintakykyiselle mummolle järjestetään pikaisesti ympärivuorokautinen hoitopaikka.

Jatkossa siis em täysin toimintakykyiselle mummolle järjestetään paikka yhteisölliseen asumiseen. Tästähän oikeastaan on osittain kysekin eli nyt ympärivuorokautisen hoivan paikoissa on vanhuksia, jotka eivät tarvitse ympärivuorokautista hoivaa, mutta jotka ovat yksinäisiä ja omaiset haluavat, että vanhus ei kuole yksin kotonaan vaan kuolee jossain muualla. Ihmiset ovat toki erilaisia, mutta mä kuolen mieluummin yksin kotona kuin jossain vieraiden ihmisten keskellä. Toivottavasti teknologia kehittyy niin, että vaikka jonkun rannekkeen tms avulla pystytään havaitsemaan, jos kotona olevan vanhuksen elintoiminnot ovat loppuneet ja silloin voidaan lähettää Monosen pojat noutamaan vainaja, jotta naapureille ei aiheudu ikävää hajuhaittaa ruumiin mädäntyessä kenties kuukausikaupallakin asunnossa. 

Kohta meillä on hoitajarobotteja? Parempaa sekin olisi kuin ei hoitoa ollenkaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko varmistanut oman hoivasi tekemällä lapsia? 

 

 

Ei omaa hoivaa voi varmistaa tekemällä lapsia. Älä naurata.

 

Tekee riittävän monta niin ainakin todennäköisyys alkaa olla melko suuri. Toisekseen yhteiskunta alkaa varmaan tarjota keppiä ja porkkanaa jotta läheiset hoivaisi. 

Ahaa. Ja mitä nämä keppi ja porkkana mahtaisivat olla? Minua ei ainakaan kukaan tule pakottamaan kenenkään hoitajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin avuntarpeessa oleva neljäkymppinen moniongelmainen köyhä autismikirjolla oleva pitkäaikaistyötön ja joudun jo asumaan vanhan, sairaan ja vihaisen vanhempani kotiorjana. Kärsin myös mielenterveysongelmista ja olen täysin lopussa. En pysty, enkä halua olla omaishoitaja. Omien rajoitteideni vuoksi elämä on muutenkin todella vaikeaa. Olen joutunut jo tekemään vanhemmastani huoli-ilmoituksen, joka ei johtanut mihinkään. Vanhempani vain vastasi kaikkeen, että lapsi hoitaa. Nyt sosiaalitoimikin ilmeisesti olettaa, että tosiaan ryhdyn virallisestikin joksikin omaishoitajaksi. Apua ei ole luvassa itselleni, eikä vanhemmalleni. Vanhemmallani on myös toinen lapsi, jolla toki on omia lapsia ja asuu muualla, mutta on silti aika tehokkaasti onnistunut ulkoistamaan itsestä tästä kaikesta, eikä ymmärrä tuskaani. Tällä toisella lapsella ei myöskään ole autismikirjoa tai mielenterveysongelmia, eikä oikein edes ymmärrä edes sitä millaista elämä jo pelk

Onko jollakin neuvoja, mitä pitäisi enää tehdä, vaiko kohtalonani tosiaan olla pakotettuna käytännössä omaishoitajana? Auttaisiko ja siis vapautuisinko, jos hankkisin itselleni lisää diagnooseja? Saisin varmasti diagnoosit ainakin ahdistuksesta, varmaan masennuksestakin ja ties mistä muusta, sillä kärsin tuollaisesta, mutta noita ei ole diagnosoitu. Diagnooseinani on tällä hetkellä tosiaan vain autismikirjo ja joku toinen, jota en edes muista, ehkä eristäytyvän persoonallisuuden piirteet. Ongelmia ja vaikeuksia on tosiaan niin paljon, että varmaan jonkun fyysisenkin diagnoosin saisin, jos sellaisen hankkisin esim. hormonien kanssa on ongelmia, mutta vaihdevuodet lähestyvät tai ehkä ovat jo alkaneet. Ketään ei pitäisi käytännössä pakottaa omaishoitajaksi varsinkaan, jos tällä omaishoitajaksi pakotettavalla on omiakin ongelmia ja rajoitteita, jokin fyysinen sairaus tai päässä vikaa, kuten itselläni ihan todistetustikin on. 

nro 53: "Onko jollakin neuvoja, mitä pitäisi enää tehdä, vaiko kohtalonani tosiaan olla pakotettuna käytännössä omaishoitajana? Auttaisiko ja siis vapautuisinko, jos hankkisin itselleni lisää diagnooseja? Saisin varmasti diagnoosit ainakin ahdistuksesta, varmaan masennuksestakin ja ties mistä muusta, sillä kärsin tuollaisesta, mutta noita ei ole diagnosoitu. Diagnooseinani on tällä hetkellä tosiaan vain autismikirjo ja joku toinen, jota en edes muista, ehkä eristäytyvän persoonallisuuden piirteet. Ongelmia ja vaikeuksia on tosiaan niin paljon, että varmaan jonkun fyysisenkin diagnoosin saisin, jos sellaisen hankkisin esim. hormonien kanssa on ongelmia, mutta vaihdevuodet lähestyvät tai ehkä ovat jo alkaneet. Ketään ei pitäisi käytännössä pakottaa omaishoitajaksi varsinkaan, jos tällä omaishoitajaksi pakotettavalla on omiakin ongelmia ja rajoitteita, jokin fyysinen sairaus tai päässä vikaa, kuten itselläni ihan todistetustikin on. "

Ketään ei voi pakottaa viralliseksi omaishoitajaksi. Omaishoitajuus edellyttää kirjallista sopimusta, jonka sekä omaishoitajaksi ryhtyvä että hyvinvointialueen edustaja ovat allekirjoittaneet. Joten...kun et laita nimeäsi sellaiseen paperiin, et ole omaishoitaja. Käytännössä sulta toki voidaa edellyttää ilman tuota virallista sopimustakin, että hoidat omaishoitajalle kuuluvia tehtäviä. Vaihtoehto 1 on, että muutat omillesi. Et asu enää vanhempasi luona, joten et voi myöskään olla hänen hoitajanaan. Vaihtoehto 2 on, että ilmoitat suoraan, että sinä et vanhempaasi hoida ja todellakin jätät hoitamatta. Teet vaan uudestaan ja uudestaan huoli-ilmoituksen, kun havaitset, että vanhempasi tarvitsisi jotain hoivaa tai hoitoa. Näin vältyt siltä, että sinua voitaisiin syyttää heitteillejätöstä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko varmistanut oman hoivasi tekemällä lapsia? 

 

 

Ei omaa hoivaa voi varmistaa tekemällä lapsia. Älä naurata.

 

Tekee riittävän monta niin ainakin todennäköisyys alkaa olla melko suuri. Toisekseen yhteiskunta alkaa varmaan tarjota keppiä ja porkkanaa jotta läheiset hoivaisi. 

 

Ahaa. Ja mitä nämä keppi ja porkkana mahtaisivat olla? Minua ei ainakaan kukaan tule pakottamaan kenenkään hoitajaksi.

Jos visioidaan, niin keppi voisi olla vaikka se, että vanhuksen lapset velvoitetaan maksamaan vanhuksen hoito, jos eivät itse hoida. Näin on esimerkiksi Saksassa. Porkkana taas voisi olla se, että vanhuksen hoitamista varten saisi samalla tavalla töistä vapaata kuin mitä saa lapsen hoitamiseen. Eli vanhuksen hoito oikeuttaisi perhevapaisiin siinä missä alle 3-vuotiaan lapsen hoitaminenkin. Ja lisäksi maksettaisiin jokin kotihoidontukea vastaava vanhustenhoidontuki. 

Miksi sosiaalitoimistoja ja sosiaalityöntekijöitä, siis sossuja ylipäätään on olemassa kun mitään apua ei sieltä saa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko varmistanut oman hoivasi tekemällä lapsia? 

En, mutta koska en ole tuhlannut rahojani lasten elättämiseen ja äitiyslomien pitämiseen olen pystynyt keräämään niin suuret säästöt että voin vanhana vaikka muuttaa ulkomaille saamaan rahalla hoivaa.

Dementoituneena se onnistuukin hienosti. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan haluaa vapaaehtoisesti elää siihen asti, että on täysin muiden hoidettavana ja armoilla? Jos pystyn itse asiaan vaikuttamaan, niin kerään tarvittavat lääkkeet kasaan ja käytän ne, siinä vaiheessa kun täysi laitoselämä uhkaa.

Loppujen lopuksi ihmisellä on aika vahva halu elää, todella masentunut ja itsetuhoinen pitää olla että tuohon päätyy, vaikka sitä terveenä ja vetreänä suunnittelee. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole valmis hoitamaan. Soitan ja raivoan asiasta päättäville, kunnes he taipuvat antamaan sen hoivapaikan. Näin meidän hva:lla asia menee. Vuodepotilaat, joilla on kiltit omaiset, saavat jäädä yksin kotiin kuolemaan. Kun tarpeeksi painostat, sille yksinäiselle, mutta täysin toimintakykyiselle mummolle järjestetään pikaisesti ympärivuorokautinen hoitopaikka.

Jatkossa siis em täysin toimintakykyiselle mummolle järjestetään paikka yhteisölliseen asumiseen. Tästähän oikeastaan on osittain kysekin eli nyt ympärivuorokautisen hoivan paikoissa on vanhuksia, jotka eivät tarvitse ympärivuorokautista hoivaa, mutta jotka ovat yksinäisiä ja omaiset haluavat, että vanhus ei kuole yksin kotonaan vaan kuolee jossain muualla. Ihmiset ovat toki erilaisia, mutta mä kuolen mieluummin yksin kotona kuin jossain vieraiden ihmisten keskellä. Toivottavasti teknologia kehittyy niin, että vaikka jonk

Tuo ei pidä paikkaansa, jo nykyisin kotona on ihmisiä, jotka tarvitsisivat ympärivuorokautista hoivaa ja mistä lähtien se yöllinen kauhu, johon herää yöllä etsien pieniä lapsia tai äitiä kotonaan, joka on muuttunut vieraaksi paikaksi, ei ole syy tarvita ympärivuorokautista hoivaa. Ei siinä kaivata yhtään laitetta tai vekotinta, siinä kaivataan ihmistä joka saattelee sänkyyn ja silittelee takaisin uneen. 

Vierailija kirjoitti:

Kohta meillä on hoitajarobotteja? Parempaa sekin olisi kuin ei hoitoa ollenkaan?

Vielä kyseiset robotit eivät suomessa taivu varsinaiseen hoitamiseen vaan seuranpitämisen ja jumppaohjaajaksi, kai myös muistuttamaan lääkkeiden otosta?    Näin oletan. Jos jollakin on  parempaa tietoa, niin kerrohan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin avuntarpeessa oleva neljäkymppinen moniongelmainen köyhä autismikirjolla oleva pitkäaikaistyötön ja joudun jo asumaan vanhan, sairaan ja vihaisen vanhempani kotiorjana. Kärsin myös mielenterveysongelmista ja olen täysin lopussa. En pysty, enkä halua olla omaishoitaja. Omien rajoitteideni vuoksi elämä on muutenkin todella vaikeaa. Olen joutunut jo tekemään vanhemmastani huoli-ilmoituksen, joka ei johtanut mihinkään. Vanhempani vain vastasi kaikkeen, että lapsi hoitaa. Nyt sosiaalitoimikin ilmeisesti olettaa, että tosiaan ryhdyn virallisestikin joksikin omaishoitajaksi. Apua ei ole luvassa itselleni, eikä vanhemmalleni. Vanhemmallani on myös toinen lapsi, jolla toki on omia lapsia ja asuu muualla, mutta on silti aika tehokkaasti onnistunut ulkoistamaan itsestä tästä kaikesta, eikä ymmärrä tuskaani. Tällä toisella lapsella ei myöskään ole autismikirjoa tai mielenterveysongelmia, eikä oikein

Älä ainakaan äänestä puolueita, joiden mielestä empatia ei kuulu politiikkaan. 

Nro 58: "Tuo ei pidä paikkaansa, jo nykyisin kotona on ihmisiä, jotka tarvitsisivat ympärivuorokautista hoivaa ja mistä lähtien se yöllinen kauhu, johon herää yöllä etsien pieniä lapsia tai äitiä kotonaan, joka on muuttunut vieraaksi paikaksi, ei ole syy tarvita ympärivuorokautista hoivaa. Ei siinä kaivata yhtään laitetta tai vekotinta, siinä kaivataan ihmistä joka saattelee sänkyyn ja silittelee takaisin uneen. "

Hyvinvointialueet perustelevat ympärivuorokautisten hoivapaikkojen vähentämistä juuri sillä, että niissä on nyt sellaisiakin vanhuksia, jotka pärjääisivät yhteisöllisessä asumisessa. On totta, että omissa kodeissaan asuu paljon vanhuksia, jotka tarvitsisivat jo ympärivuorokautista hoivaa, mutta jatkossa ei vanhukselle, joka on yksinäinen, mutta muuten täysin toimintakykyinen, tule edes omaisen raivoamisella saamaan muuta kuin korkeintaan paikan yhteisöllisestä asumisesta. Mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan systeemi tulee muuttumaan, kun resursseja ei vaan ole. 

Vanhempani ovat eronneet, eivätkä tule toimeen keskenään. Lisäksi heillä on uudet puolisot. Mieheni äiti ei tule toimeen äitini kanssa. Iältään nämä ihmiset ovat tällä hetkellä 87-75-vuotiaita. Meillä on kolme pientä lasta ja käymme töissä. Asuntomme on alle 100 neliötä.

Kyllä siinä puukot heiluisivat kun nämä ikäihmiset pääsisivät taistelemaan reviireistään!