Mummolassa on tarjolla aina toisen lapsen lapsen herkut
Mitä tekisitte tämmöisessä tilanteessa?
Joka kerta kun menemme mummolaan, niin kahvipöydässä on tarjolla lapsen serkun eli miehen veljen lapsen lemppariherkut. Tuntuu kurjalta nähdä kuinka oma lapsi pahoittaa mielen tästä. Lasten mummo vielä kuuluttaa ääneen " täällä on Petterin ( nimi muutettu) lempparikeksit pöydässä.
Itseä on alkanut suututtamaan tuo tilanne todella lujaa ja ongelmana on se, että tuo kyseinen mummo ottaa nokkiinsa ja huutaa jos hänelle mainitsee asiasta. Hän ei pysty ottamaan kritiikkiä vastaan vaan alkaa huutamaan ja itkemään.
En tiedä mitä enää teen. Olen lopen kyllästynyt tuohon kohteluun. En ymmärrä, miksi hän toimii noin julmasti.
Tämä aiheuttaa ahdistusta lapsessamme ja meissä vanhemmissa, pelkään kuinka tuo vaikuttaa lapsemme. Ei ainakaan tee itsetunnolle hyvää.
En tosiaan tiedä, mitä kyseinen mummo kostaa, sitäkin mietin, että eikö hän itse ymmärrä mitä tekee.
Auttakaa, mitä tekisitte?
Kommentit (156)
Yksi typerimmistä aloituksesta, mitä olen palstalta lukenut.
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä nyt ole ollenkaan kyse siitä että pöydässä on lapsen mielestä pahoja keksejä vaan siitä että mummo toteuttaa yhden lapsenlapsen mielrymyksen muttei toisten.
Meillä sama tilanne, mutta ihan oman lapsikatraan sisällä, mummo laittaa aina sitä mistä esikoinen pitää, sylittelee ja halii häntä, muttei hellittele muita lapsiamme ollenkaan. Pahaa tekee seurata, en ole vielä puhunut asiasta.
Lastenlasteni toinen mummo tekee samaa. Oma lapseni ei valita, mutta huomaan, nyt neljä vuotiaan, jo kummasteleva toisen mummon käytöstä. Tässä vaiheessa voimme vielä tasoitella ja kertoa, että mummi tekee/toimii sisaruksen kanssa eritavoin, koska sisarus on isompi/vanhempi. Mutta kyllä pieni lapsi jo tajuaa ja suree.
Vierailija kirjoitti:
Mummo on elänyt aikana, jolloin kaikenlainen lapsiin kohdistuva henkinen väkivalta hyväksyttiin. Se että sisaruksia ja serkuksia vertailtiin keskenään, arvioitiin ja arvosteltiin ja suosikkilasten pitäminen oli ihan normaalia.
No et kyllä ole onneksesi väkivaltaan törmännyt, jos keksien tarjoaminen mielestäsi on sitä. Eihän tuossa välttämättä ole kyse edes mistään suosikeista, pelkkä yhden lapsen suosikkikeksien tarjoaminen ei vielä tarkoita mitään eikä ap kerro että suosiminen näkyisi missään muussa asiassa.
Pakkoko sinne on mennä mieltänsä pahoittamaan. Jätä mummolakäynnit väkiin, käyköön se Petteri.
Niin tässähän ei ehkä ole kyse ap:n harmista vaan lapsen. Miksei isä ota asiaa puheeksi äitinsä kanssa?Tämä varmasti näkyy myös lahjoissa tms. Jos ei kohtelu ole tasapuolista, vähentäisin käyntejä minimiin ja silloin mukaan omat eväät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummo on elänyt aikana, jolloin kaikenlainen lapsiin kohdistuva henkinen väkivalta hyväksyttiin. Se että sisaruksia ja serkuksia vertailtiin keskenään, arvioitiin ja arvosteltiin ja suosikkilasten pitäminen oli ihan normaalia.
No et kyllä ole onneksesi väkivaltaan törmännyt, jos keksien tarjoaminen mielestäsi on sitä. Eihän tuossa välttämättä ole kyse edes mistään suosikeista, pelkkä yhden lapsen suosikkikeksien tarjoaminen ei vielä tarkoita mitään eikä ap kerro että suosiminen näkyisi missään muussa asiassa.
Mummo on elänyt aikana, jolloin kaikenlainen lapsiin kohdistuva henkinen väkivalta hyväksyttiin. Se että sisaruksia ja serkuksia vertailtiin keskenään, arvioitiin ja arvosteltiin ja suosikkilasten pitäminen oli ihan normaalia.
Sanoit että mummo sitten vastauksena huutaa ja itkee, kertoo jotain väsymyksestä. Onhan se helpompi ostaa valmiina jonkun lempiherkkuja, kuin mahdollisesti alkaa paistaa käryisiä ohukaisia pannulla tms. missä mummon aika sitten menisikin. Ehkä mummo ei ole mikään jälkiruoka spesialisti. Muuten en ymmärrä miksei niitä lapsesikin herkkukeksejä voisi siinä pöydässä olla. Voisitteko viedä mummolaan jotain herkkuja ym. itse? Eihän etenkään vanhat ihmiset jaksa passata ja täyttää eri toiveita kuin palvelusväki.
Oma mammani teki tuota, hänellä oli jo lähtökohtaisesti ollut jo vuosia joka kerta siellä käydessä tasan samat tarjoilut pöydässä. Eräänä kertana serkkuni erehtyi sanomaan että tykkää niistä yksistä kekseistä, joten sen jälkeen niitä sitten kutsuttiinkin hänen lemppareikseen joka kerta kun istuttiin kahvipöytään. Mamma kun oli tyytyväinen että joku kehui tarjoiluja ja hän vielä oli mielestään keksinyt hauskan jutun. Miten olenkin taas menettänyt hyvän tilaisuuden hankkia lapsuudentraumoja kun en ole tuosta ymmärtänyt pahastua.
Vierailija kirjoitti:
Mun appivanhemmat tarjosi aina vain lihaa vaikka hyvin tiesivät ettå olen kasvissyöjä.
Tuollainen on passiivis-aggressiivista käytöstä pahimmillaan, törkeää mitätöintiä vähintään.
Jos ei edes sanomalla tajua toimivansa väärin, miksi te sinne menette enää?
"Kasvissyöjä" on vanhemmille ihmisille usein yhtä käsittämätön kuin avaruusolento. Mitä sellaiselle tarjoaa?
Omalle pojalleni, joka kasvissyöjä pikkulapsesta lähtien, olen opettanut, että kun kylään mennään, minkäänlaisia kitinöitä ei ruuasta esitetä. Otetaan pöydässä se mutä voi, ja mielellään vielä kehutaan se. Pahimmillaan hän söi paljaita perunoita, kun oli lihakastike eikö edes salaattia. Ja sanoi hymyssä suin, että ompa hyviä perunoita.
Ei se ole isäntäväeltä ilkeyttä, vaan osaamattomuutta, kun ei osata tehdä kasvisruokaa. Moni nuorempi ajattelee, että katsoo vaan keittokirjasta, mutta ei se niin mene. Usein vanhemmilla jo ensi oireita alkavasta dementiasta, jopa vuosia ennen puhkeamista. Ei taivu aivot enää uuteen.
Vierailija kirjoitti:
Sanoit että mummo sitten vastauksena huutaa ja itkee, kertoo jotain väsymyksestä. Onhan se helpompi ostaa valmiina jonkun lempiherkkuja, kuin mahdollisesti alkaa paistaa käryisiä ohukaisia pannulla tms. missä mummon aika sitten menisikin. Ehkä mummo ei ole mikään jälkiruoka spesialisti. Muuten en ymmärrä miksei niitä lapsesikin herkkukeksejä voisi siinä pöydässä olla. Voisitteko viedä mummolaan jotain herkkuja ym. itse? Eihän etenkään vanhat ihmiset jaksa passata ja täyttää eri toiveita kuin palvelusväki.
Ei kerro vaan löyhkää narsismilta! Koko suosikkiasetelman rakentaminen, kyvyttömyys ottaa vastaan palautetta ja meuhkaava uhriutuminen.
Lopetimme käymästä mummolassa kun alkoi ärsyttämään etenkin yhden lapsenlapsen etuoikeutettu kohtelu tilanteissa, missä kokoonnuimme perheittäin. Mummolla palvonta meni niin yli, lastemme kustannuksella, että pahaa teki katsoa.
Vierailija kirjoitti:
Sanoit että mummo sitten vastauksena huutaa ja itkee, kertoo jotain väsymyksestä. Onhan se helpompi ostaa valmiina jonkun lempiherkkuja, kuin mahdollisesti alkaa paistaa käryisiä ohukaisia pannulla tms. missä mummon aika sitten menisikin. Ehkä mummo ei ole mikään jälkiruoka spesialisti. Muuten en ymmärrä miksei niitä lapsesikin herkkukeksejä voisi siinä pöydässä olla. Voisitteko viedä mummolaan jotain herkkuja ym. itse? Eihän etenkään vanhat ihmiset jaksa passata ja täyttää eri toiveita kuin palvelusväki.
Onko se "Petterin lempiherkku" pakko mainita? Laittaa ne keksit tai muut tarjottavat pöytään ja juttelee vaikka naapurin kissanpennuista siinä samalla.
"Kasvissyöjä" on vanhemmille ihmisille usein yhtä käsittämätön kuin avaruusolento. Mitä sellaiselle tarjoaa?
Omalle pojalleni, joka kasvissyöjä pikkulapsesta lähtien, olen opettanut, että kun kylään mennään, minkäänlaisia kitinöitä ei ruuasta esitetä. Otetaan pöydässä se mutä voi, ja mielellään vielä kehutaan se. Pahimmillaan hän söi paljaita perunoita, kun oli lihakastike eikö edes salaattia. Ja sanoi hymyssä suin, että ompa hyviä perunoita.
Ei se ole isäntäväeltä ilkeyttä, vaan osaamattomuutta, kun ei osata tehdä kasvisruokaa. Moni nuorempi ajattelee, että katsoo vaan keittokirjasta, mutta ei se niin mene. Usein vanhemmilla jo ensi oireita alkavasta dementiasta, jopa vuosia ennen puhkeamista. Ei taivu aivot enää uuteen.
Minun anoppini on ravintola-alalla, koulutuksen saanut ruoanlaittoon, pyöritti tuolloin kahta työmaaruokalaa ja oli 49-vuotias, kun noin käyttäytymienn alkoi. Ihan sujuvasti siellä ruokaloissa oli laktoosittomat, gluteenittomat, kasvisvaihtoehto.
Ja jos se liha sotketaan kaikkeen syötävään niin, ettei sieltä pöydästä pysty poimimaan itselleen mitään syötävää, kun ei mitään ole siitä lihasta erillään.
Ja minähän en kitissyt, vaan sitten en ottanut mitään, kun en voinut ottaa. Siitä sitten suututtiin ja raivostuttiin.
t. kasvissyöjäminiä
Vierailija kirjoitti:
Oma mammani teki tuota, hänellä oli jo lähtökohtaisesti ollut jo vuosia joka kerta siellä käydessä tasan samat tarjoilut pöydässä. Eräänä kertana serkkuni erehtyi sanomaan että tykkää niistä yksistä kekseistä, joten sen jälkeen niitä sitten kutsuttiinkin hänen lemppareikseen joka kerta kun istuttiin kahvipöytään. Mamma kun oli tyytyväinen että joku kehui tarjoiluja ja hän vielä oli mielestään keksinyt hauskan jutun. Miten olenkin taas menettänyt hyvän tilaisuuden hankkia lapsuudentraumoja kun en ole tuosta ymmärtänyt pahastua.
Vaikuttaa todellakin, että sinä et ymmärtänyt, serkkusi saattoi ymmärtääkin. Mutta toisaalta, kun kyse on samasta suvusta, voivat kaikki olla yhtä iloisen yksinkertaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoit että mummo sitten vastauksena huutaa ja itkee, kertoo jotain väsymyksestä. Onhan se helpompi ostaa valmiina jonkun lempiherkkuja, kuin mahdollisesti alkaa paistaa käryisiä ohukaisia pannulla tms. missä mummon aika sitten menisikin. Ehkä mummo ei ole mikään jälkiruoka spesialisti. Muuten en ymmärrä miksei niitä lapsesikin herkkukeksejä voisi siinä pöydässä olla. Voisitteko viedä mummolaan jotain herkkuja ym. itse? Eihän etenkään vanhat ihmiset jaksa passata ja täyttää eri toiveita kuin palvelusväki.
Ei kerro vaan löyhkää narsismilta! Koko suosikkiasetelman rakentaminen, kyvyttömyys ottaa vastaan palautetta ja meuhkaava uhriutuminen.
Okei no sitten ymmärrän, kuulostaa ikävältä ja siltä myös, että mummolla on jotain sinua vastaan ja näyttää tuolla typerällä tavalla mieltään, ikävä kyllä lapsesi kustannuksella.
Kokenut lapsena saman syrjimisen mummon kohdalla ja vanhempanakin mietin miksi en kelvannut , mikä vika minussa on . Surettaa lapsesi puolesta ja tuollaiselle en mahda mitään paitsi lopettamalla käynnit mutta harva niin tekee koska siitäkin tulee ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoit että mummo sitten vastauksena huutaa ja itkee, kertoo jotain väsymyksestä. Onhan se helpompi ostaa valmiina jonkun lempiherkkuja, kuin mahdollisesti alkaa paistaa käryisiä ohukaisia pannulla tms. missä mummon aika sitten menisikin. Ehkä mummo ei ole mikään jälkiruoka spesialisti. Muuten en ymmärrä miksei niitä lapsesikin herkkukeksejä voisi siinä pöydässä olla. Voisitteko viedä mummolaan jotain herkkuja ym. itse? Eihän etenkään vanhat ihmiset jaksa passata ja täyttää eri toiveita kuin palvelusväki.
Ei kerro vaan löyhkää narsismilta! Koko suosikkiasetelman rakentaminen, kyvyttömyys ottaa vastaan palautetta ja meuhkaava uhriutuminen.
Okei no sitten ymmärrän, kuulostaa ikävältä ja siltä myös, että mummolla on jotain sinua vastaan ja näyttää tuolla typerällä
en ole ap
Vierailija kirjoitti:
Kokenut lapsena saman syrjimisen mummon kohdalla ja vanhempanakin mietin miksi en kelvannut , mikä vika minussa on . Surettaa lapsesi puolesta ja tuollaiselle en mahda mitään paitsi lopettamalla käynnit mutta harva niin tekee koska siitäkin tulee ongelmia.
Mitä ongelmia?
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen ininää taas tämä ketju? Muori tarjoaa mitä haluaa. Ota tai jätä. Ihme suosimisharhoja täällä.
Ruoka ja rakkaus liittyy toisiinsa. Voisi sanoa, että mummokin yrittää ostaa jo yhden lapsenlapsistaan hoitamaan ja huolehtimaan hänestä sitten huonokuntoisena vanhuksena. Valitettavasti tulee jäämään yksin.
Eihän tässä nyt ole ollenkaan kyse siitä että pöydässä on lapsen mielestä pahoja keksejä vaan siitä että mummo toteuttaa yhden lapsenlapsen mielrymyksen muttei toisten.
Meillä sama tilanne, mutta ihan oman lapsikatraan sisällä, mummo laittaa aina sitä mistä esikoinen pitää, sylittelee ja halii häntä, muttei hellittele muita lapsiamme ollenkaan. Pahaa tekee seurata, en ole vielä puhunut asiasta.