Mummolassa on tarjolla aina toisen lapsen lapsen herkut

Anoppi on tehnyt tätä jo miehelle ja miehen veljelle lapsuudessa. 

Anoppi ei tiedä, kuinka pahasti on traumatisoinut mieheni. Hän ei tiedä, että miehelle on masennus ja ahdistus. Miehelläni ja hänen veljellään on ihan ok välit, mutta kyllä heillä on myös pientä kilpailua. 

Mies ei puhu asioistaan äidilleen eli anopille, ei soittele itse koskaan hänelle. Sitten anoppi uikuttaa kuinka ei koskaan käydä kylässä eikä pidetä yhteyttä. Tekisi mieli sanoa syy, mutta en viitsi. Alkaisi itkeminen ja marttyyri asenne taas. 

Aina kun mietin tätä, olen kiitollinen kuinka lämpimät välit minulla on omaan perheeseeni eikä ole tarvinnut koskaan kokea tuollaista oman sisaruksen kanssa vanhemman toimesta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Anoppi on tehnyt tätä jo miehelle ja miehen veljelle lapsuudessa. 

Anoppi ei tiedä, kuinka pahasti on traumatisoinut mieheni. Hän ei tiedä, että miehelle on masennus ja ahdistus. Miehelläni ja hänen veljellään on ihan ok välit, mutta kyllä heillä on myös pientä kilpailua. 

Mies ei puhu asioistaan äidilleen eli anopille, ei soittele itse koskaan hänelle. Sitten anoppi uikuttaa kuinka ei koskaan käydä kylässä eikä pidetä yhteyttä. Tekisi mieli sanoa syy, mutta en viitsi. Alkaisi itkeminen ja marttyyri asenne taas. 

Aina kun mietin tätä, olen kiitollinen kuinka lämpimät välit minulla on omaan perheeseeni eikä ole tarvinnut koskaan kokea tuollaista oman sisaruksen kanssa vanhemman toimesta.

Ap

Minä olen myös kasvanut perheessä, jossa äiti asetti lapsensa suosituimmuusjärjestykseen ja suosi räikeästi yhtä lapsista.

Minä katkaisin häneen täysin välit siinä vaiheessa, kun hän tyynen rauhallisesti yritti tehdä samoin minun lapsiani kohtaan. Esikoinen oli kultapuppeli ja kuopus joka jolla ei suunnilleen ole nimeä.

Tuo ei ole tervettä eikä lasten pidä tuollaiseen joutua.

Kyllä, näin juuri. Jos olisin itse tuossa tilanteessa, niin katkaisisin välit myös. Ihmettelin aikanaan, miksi on tekemisissä äitinsä kanssa. Tajusin sitten, että miehellä on jonkinmoinen traumasidos äitiinsä. 

Surullista on se, että anoppi on pitkälti tuhonnut mieheni elämän ja pilannut miehen luonteen. En usko, että mies muuttuisi edes terapian avulla, koska on jo näin pitkään elänyt traumansa kanssa, mitä vanhemmaksi sitä vaikeampi on toipua henkisesti. Tietenkään en väitä, etteikö olisi mahdollista, mutta se vaatisi paljon.

Välillä itse mietin, miten joku voi pilata oman lapsen elämän. Siihen kysymykseen en ole vielä löytänyt vastausta enkä tule varmasti löytämään.

Ap

Ja aina tietysti pitää olla juuri sitä tuttua ja turvallista omaa lempparia, ei vaan voi syödä/maistaa jotain toisenlaista?

Olen tuo mummu, josta ap kirjoittaa. Apn sakki on ei toivottuja vieraita, olen pojalleni sanonut, että pysykää pois, kakaranne on ällöttävä ja hullu akksi on inhottava vätys. Aina vaan änkeävät meille, ensi kerralla soitan poliisit viemään hullun apn joukkoineen putkaan. 

Ei ole pakko mennä kylään ja voi ottaa omat eväät mukaan, jos on kovin ruokarajoitteinen. Näin toimien ei tarvitse uhriutua.

Jos mummo kehuu ja halaa vain yhtä lastenlastaan, halaa sinä sitä toista/muita ja supata korvaan helliä sanoja. Näin toimien kukaan ei traumatisoidu. 

Lapsenlapselle voi myös myöhemmin sanoa, että mummo ei osaa toimia oikein ja mummolla ei ole hyvät käytöstavat ja mummo voi olla vähän ilkeä. Mummo on vanha ja vähän hölmö. 

Ota mukaan jotain mistä tiedät että oma lapsi erityisesti tykkää ja tarjoa vain hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole pakko mennä kylään ja voi ottaa omat eväät mukaan, jos on kovin ruokarajoitteinen. Näin toimien ei tarvitse uhriutua.

Jos mummo kehuu ja halaa vain yhtä lastenlastaan, halaa sinä sitä toista/muita ja supata korvaan helliä sanoja. Näin toimien kukaan ei traumatisoidu. 

Lapsenlapselle voi myös myöhemmin sanoa, että mummo ei osaa toimia oikein ja mummolla ei ole hyvät käytöstavat ja mummo voi olla vähän ilkeä. Mummo on vanha ja vähän hölmö. 

 

"supata korvaan helliä sanoja"???

Ei sellainen lapseen vaikuta kun ette hänen kuullen puhu itse negatiivista. Niitä yhteisiä kyläilyjä on harvemmin kovin montaa vuodessa. 

Vierailija kirjoitti:

Viette omat tuliaiset sinne tarjottavaksi! Kuka käskee mennä valmiiseen pöytään syömään sitä mitä siellä on tarjolla. Ei tarvitse sitten koskea niihin vaan voitte syödä omianne eikä mummonkaan tarvitse kustantaa kaikkia kestitsimisiä.

jos lapsella varsinkin olisi allergiaa, niin tietenkin perhe vie omat ruoat lapselle eikä jää odottamaan osaisiko se emäntä nyt varmasti huomioida kaikkien tarpeet vai onko vaan ilkeä.

oma-aloitteinen saa olla. Vai loukkaantuuko se mummo jos viette omat?

Eihän tässä tarjoiluista ole kyse, vaan siitä että mummo toistuvasti lasten edessä osoittaa suosivansa yhtä lasta. Miksei voi sanoa vain, että täällä on herkkukeksejä tms.

Mun ex-anoppi oli just tuollainen. Kaikki sukulaiset asetettiin arvo- tai tärkeysjärjestykseen.

Mä olin mukavampi kuin miehen veljen puoliso, kunnes puoliso otti musta eron ja sen jälkeen olinkin aina ollut ihan paska ja uusi puoliso on juuri sitä, mitä on aina haluttu.

Exän veli sai aikoinaan ensin lapsia ja niistä toinen oli koko ajan se lempilapsi.

Kun me sitten saatiin lapsia, niin meidän lapsesta tuli nokkimisjärjestyksessä ykkönen, koska mun mieskin oli veljeksistä se ykkönen. Sitten meidän toinen lapsi kaatoi arvojärjestyksen taas uusiksi eli hänestä tuli mummon suosikki. Tätä meidän esikoisen oli tosi vaikea ymmärtää. Ensin hän oli paapottu lempilapsi ja seuraavaksi ilmaa.

Me ei käyty useinkaan samaan aikaan vierailulla ton veljen perheen kanssa, ihan jo siksikin, että asunto oli niin pieni, joten ei ollut sentään kyläillessä tuollaista vastakkainasettelua, mutta olisi varmasti ollut, jos oltaisiin oltu samaan aikaan. 

Ihan järkyttävän räikeää ja epäasiallista käytöstä - eli kyllä näitä tapauksia vaan löytyy.

Hyvin tutulta kuulostaa. Olette tekemisissä niin harvoin kuin mahdollista ja vierailette itseksenne, kun veli perheineen ei ole paikalla. Viette jotain omaa hyvää mukana ja toteatte, että toitte vähän kahvipöytätuliaisia.

Vierailija kirjoitti:

Nyt taisi mennä tunteisiin. Ei ollut tarkoitus morkata sinua, vaan katsoa sitä tilannetta sen anopin tai vanhenevan ihmisen, kuka sitten onkaan, kannalta. Vaikka sinun tapauksessasi ei näytä näin olevan, mitä kirjoitin, niin usein on.

 

Ei mennyt, vaan tarjosin tosiasioita oman tunteellisen möyhäämisen vastapainoksi.

Lähde noille väitteillesi? Miksi se just vanhalle ihmislele olisi vaikeaa esimerkiksi tarjota ruokaa niin, että siinä on eri ainesosia erikseen? Siis niin, että liha on erikseen, peruna erikseen, kasvikset erikseen jne.

Ja mikä on vanha? Onko kaikki yli nelikymppiset mielestäsi vanhoja? Koska suuri osa isovanhemmista ei mitenjään ole vanhuksia. Tämäkin ketju toitottaa jatkuvasti, miten he on vielä työelämässä. Ja suurin osa on saanut jo koulussa hyvin kattavan ravintokoulutuksenkin.

 

Lähde väitteisiini on se kuuluisa elämänkoulu. Paljon olen tehnyt asioita vanhenevien ihmisten parissa, ja kyllä sen vaan huomaa, että uudet ajatukset tai vaikka uudet kodinkoneet eivät tule tutuiksi samalla tavalla kuin nuoremmille.

Siihen ei aina auta edes se, vaikka olisi sen asian nuorena oppinut, jos ei koko ajan harjaannuta k.o. taitoa.

Mutta antaa olla, ei tällaisesta kannata väitellä, hyvää kesän jatkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:llä viiraa

Ei vaan mummolla tässä tapauksessa. Onhan tuo törkeää suosia toista lasta.

Hei ap, kyllä sinulla viiraa, kirjoitat saatanan huonoja provoja viŧun vajakkí. 

Viiraako enemmän kuin sinulla, joka tykkäät kiroilla  täällä tuntemattomille ihmisille?

Vierailija kirjoitti:

Anoppi on tehnyt tätä jo miehelle ja miehen veljelle lapsuudessa. 

Anoppi ei tiedä, kuinka pahasti on traumatisoinut mieheni. Hän ei tiedä, että miehelle on masennus ja ahdistus. Miehelläni ja hänen veljellään on ihan ok välit, mutta kyllä heillä on myös pientä kilpailua. 

Mies ei puhu asioistaan äidilleen eli anopille, ei soittele itse koskaan hänelle. Sitten anoppi uikuttaa kuinka ei koskaan käydä kylässä eikä pidetä yhteyttä. Tekisi mieli sanoa syy, mutta en viitsi. Alkaisi itkeminen ja marttyyri asenne taas. 

Aina kun mietin tätä, olen kiitollinen kuinka lämpimät välit minulla on omaan perheeseeni eikä ole tarvinnut koskaan kokea tuollaista oman sisaruksen kanssa vanhemman toimesta.

Ap

Tai niin sinä luulet. Sisarus ei ole kertonut sinulle, miten vaikeaa kanssasi on ja koko lapsuudenperheesi on aina varpaillaan, kun saavut paikalle moittimaan muita. Et vain itse sitä huomaa.

Tilanteet ovat onneksi muuttuneet minun lapsuudestani 50-luvulla. Silloin lapset eivät saaneet edes tulla kahvipöytään vieraiden kanssa, puhumattakaan, että olisivat ottaneet tarjoiluja. Nyt kuitenkin katetaan lapsillekin. Se on hyvä. Enpä oikein usko, että mummo ei huomautuksista huolimatta ole hommannut myös sellaista tarjottavaa, josta AP:kun lapsi pitäisi. Mikäs lapatossu se aloittajan mies on, kun ei puolusta perhettään? Hänen se on tehtävä, kun ollaan hänen äitinsä huushollissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on pahempi, lapsi ja minä ei tykätä sipulista ja olemme tämän kertoneet, silti mummo lykkää sitä joka ruokaan ja pahoittaa mielensä jos emme syö. 

kerran vein jopa omat eväät niin tästä vasta vetikin herneen nenään.

No toi nyt ei oo mikään ihme, eihän ruokaa käytännössä voi laittaa ilman sipulia. Kyllä menisi meidän ruuat ihan pilalle, jos kaikesta jättäisi sipulin pois.

Mutta tarviiko siitä sitten suuttua jos me jotka emme pidä sipulista emme sitä ruokaa syö. Jokainen saa tehdä sellaista ruokaa kun haluaa ja minä saan olla syömättä jos en ruuasta pidä, varsinkin kun olen asian etukäteen ilmoittanut.

Juu ei tietenkään tarvitse, senkus jätätte syömättä :)

Voi hyvät hyssykät sentään - vanhempien tehtävä on pitää lastensa puolta! Jos olette jo itse lapsina altistuneet tuollaiselle sisarusten suosimiselle ym. perseilylle, niin älkää nyt ihmeessä omia lapsianne enää asettako samaan tilanteeseen. Jos ei meno muutu, ei auta kuin katkaista välit, tuosta aihetuu muutoin vahinkoa lapsillenne.

Eihän tässä. Istään suosimisesta ole kyse. Mummo haluaa syystä tai toisesta jotain tarjota, voi olla hinta, voi olla se, että osaa niitä tehdä tai se, että hänen mielestään ne kuuluu pöytään kahvipöytään! Lisäksi mummo saattaa muistaa, että kuinka yksi lapsenlapsi sattuu niistä varsinkin tykkäämään, niin tätä lapsenlasta mairitellaan syömään sanoe, että siellä on näitä lempiherkkuja. Mistään se kummemmasta tässä ei ole kyse.

Luultavasti muut lapsenlapset, ei ole jotain tiettyä juttua ahmineet kertaakaan päydästä niin paljon, ettÄ se olisi jäänyt mummon mieleen. Kun on useampi lapsenlapsi, joita varsinkin iäkkäät isovanhemmat saattavat nykyisin nähdä harvoin, kun omat lapset on perheineen muuttaneet Etelä-Suomeen, niin jokaisen lempiherkkujen tietäminen ja muistaminen ei onnistu.

Sitten on nämä ap:n kaltaiset henkilöt, jotka kilahtaa kun anoppi ei osaa juuri hänen lapsen lempiherkkuja osaa pöytään laittaa! Tuppaa noissa isovanhempien kahvipöydissä olevan sen verran valinnan varaa erilaisista herkuista, että pitää olla kyllä todella nirsoksi oma lapsi opetettu, jos ei mikään kelpaa!

Vierailija kirjoitti:

Eihän tässä. Istään suosimisesta ole kyse. Mummo haluaa syystä tai toisesta jotain tarjota, voi olla hinta, voi olla se, että osaa niitä tehdä tai se, että hänen mielestään ne kuuluu pöytään kahvipöytään! Lisäksi mummo saattaa muistaa, että kuinka yksi lapsenlapsi sattuu niistä varsinkin tykkäämään, niin tätä lapsenlasta mairitellaan syömään sanoe, että siellä on näitä lempiherkkuja. Mistään se kummemmasta tässä ei ole kyse.

Luultavasti muut lapsenlapset, ei ole jotain tiettyä juttua ahmineet kertaakaan päydästä niin paljon, ettÄ se olisi jäänyt mummon mieleen. Kun on useampi lapsenlapsi, joita varsinkin iäkkäät isovanhemmat saattavat nykyisin nähdä harvoin, kun omat lapset on perheineen muuttaneet Etelä-Suomeen, niin jokaisen lempiherkkujen tietäminen ja muistaminen ei onnistu.

Sitten on nämä ap:n kaltaiset henkilöt, jotka kilahtaa kun anoppi ei osaa juuri hänen lapsen lempiherkkuja osaa pöytään laittaa

Nykyään on vähän lapsia ja hänelle on jo sanottu asiasta!