Lue keskustelun säännöt.
Voiko rakastaa puolisoaan jos kuitenkin pettää tätä?
24.06.2024 |
Jotkut väittää kyllä voi silti rakastaa, mutta itse on tätä vaikea uskoa. Miten voisi pettää rakastamaansa ihmistä? Miten kukaan toista oikeasti rakastava voisi muka satuttaa toista noin pahasti?
Olen siis itse se toinen nainen ja varattuun mieheen rakastunut. Olen alkanut melkein vuoden kestäneen suhteen jälkeen ajatella, että ei mies taida rakastaa kuin itseään ja mahdollisesti lapsiaan. Miten tuollainen jatkuvasti toisen naisen kanssa seksiä harrastava mies voisi rakastaa yhtäkään naista romanttisessa mielessä? Takana pitkä suhde ja helposti lähti pettämään mun kanssa. Mies rakastaa itseään ja kulliaan. Tuntee naisia kohtaan himo, mutta ei rakkautta.
Kommentit (102)
Tästä casesta välittyy se, ettei tuo aviomies eikä ap kumpikaan kykene avoimuuteen ja siten terveeseen parisuhteeseen. Mies voi olla jo paatunut pettäjä eikä muutu, mutta ap voi vielä oppia tästä shitistä paljon, kunhan siitä irtautunut ja päässyt jaloilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkaushan on tunne ja mitä tunteet ovat? Ailahtelevia. Ne tulevat ja menevät, joillain voimakkaammin, jollain tasaisemmin. Toisia ei tunteiden vaihtelut samalla tavalla vie, toiset taas juoksevat tunteiden vietävänä ja sekoittavat ihastumisen tunteen rakkauteen. Osa on täysin tyytyväinen puolisoonsa, mutta hakee silti lisätunnetta muualta.
Sitoutuminen on pidemmän päälle päätös: päätänkö rakastaa ja sitoutua tähän ihmiseen? Melkein jokaisessa suhteessa tulee kausia, kun tunteet väljähtävät. Silloin se päätös on, että menenkö etsimään muualta vai teenkö töitä tämän suhteen eteen? Minusta ap:n miesystävä tuntuu olevan helppojen ratkaisujen ystävä: tunnetta ja intohimoa on helpompi hakea muualta kuin virittää kipinää omassa avioliitossa. Silti saavutetuista eduista ei haluta luopua. Joskus ulkopuolinen suhde tuo kipinää siihen tuttuun suhteeseenkin.
Ihan mahdotonta tähän on vastata, muuta kuin että säännöllisesti pettävä pettäjä on itsekeskeinen. Jos kykenee säännölliseen valehteluun, niin ei kerro ihmisenä hänestä hyvää. Teillä muilla on vain välinearvo hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Rakkaushan on tunne ja mitä tunteet ovat? Ailahtelevia. Ne tulevat ja menevät, joillain voimakkaammin, jollain tasaisemmin. Toisia ei tunteiden vaihtelut samalla tavalla vie, toiset taas juoksevat tunteiden vietävänä ja sekoittavat ihastumisen tunteen rakkauteen. Osa on täysin tyytyväinen puolisoonsa, mutta hakee silti lisätunnetta muualta.
Sitoutuminen on pidemmän päälle päätös: päätänkö rakastaa ja sitoutua tähän ihmiseen? Melkein jokaisessa suhteessa tulee kausia, kun tunteet väljähtävät. Silloin se päätös on, että menenkö etsimään muualta vai teenkö töitä tämän suhteen eteen? Minusta ap:n miesystävä tuntuu olevan helppojen ratkaisujen ystävä: tunnetta ja intohimoa on helpompi hakea muualta kuin virittää kipinää omassa avioliitossa. Silti saavutetuista eduista ei haluta luopua. Joskus ulkopuolinen suhde tuo kipinää siihen tuttuun suhteeseenkin.
Ihan mahdotonta tähän on vastata, muuta kuin että säännöllisesti
Jatkan vielä: Jokaisen rakkauskäsitys on eri. Joillekin rakkaus on nimenomaan sitä, että SAA toiselta jotain, että hyötyy toisesta jotenkin, että tarvitsee toista johonkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voit väittää rakastavasi häntä, jos pystyt olemaan hänen kanssaan tietäen että hän menee kotiin vaimonsa luokse?
Miten pihalla te jotkut olette tunteista?
Sinä olet tunnevammainen petostelija
En usko että mun rakkauteni miestäni kohtaan muuttuisi mitenkään vaikka hakisin läheisyyden muualta kun kotona sitä ei ole. Suhteemme on muuten ihana ja täydellinen mutta kärsin suunnattomasti koskeruksen puutteesta.
En myöskään osaa ajatella miten sellainen mitä hän ei itse kaipaa ja halua voisi loukata? Eihän se ole häneltä pois silloinkaan? Toki riskinä olisi tunteiden herääminen toista kohtaan koska itselle kosketus on ehdottomasti rakkaudenosoitus!
Mutta näin myös toisinpäin, jos itse pihtaisin olisi ok että mies hakisi sen muualta. En voisi kieltää toiselta niin tärkeää ja ihanaa asiaa!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omituinen käsitys rakkaudesta, jos sen "rakastetun" tietoista satuttamista, luottamuksen pettämistä sellaisena pitää. Rakastaako hakkaava puoliso kumppaniaan?
Hienoa, että jotkut saavat täydellisten ihmisten täydellistä rakkautta. Mitä itse olen huomannut 67 ikävuoteeni mennessä, että ihmiset rakastavat usein vaillinaisesti ja haavoittuneesti. Tekevät ristiriitaisia tekoja. Ovat saaneet vanhempainperintönä heikon itsetunnon tai jopa itsevihan, joka säteilee parisuhteeseen. Yrittävät ja epäonnistuvat. Toimivat itseään vastaan. Erehtyvät. Pettävät rakkaimpansa luottamuksen. Antavat addiktion syrjäyttää sen rakkaimman. Jne jne. Mutta silti epäonnistuen rakastavat.
Rakkaus on täydellistä vain paskoissa amerikkalaisissa elokuvissa.
Rakkaus ei ole täydellistä sen enempää kuin epätäydellistäkään, se on vain rakkautta, ja toisen satuttaminen sitä ei ole. Toki vain oma näkemykseni, muut ymmärtävät rakkauden, miten haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voit väittää rakastavasi häntä, jos pystyt olemaan hänen kanssaan tietäen että hän menee kotiin vaimonsa luokse?
Miten pihalla te jotkut olette tunteista?
Sinä olet tunnevammainen petostelija
Mitä sä mulle raivoat ap:n tekemisistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut miehet pystyvät eriyttämään "rakkaudentunteensa" seuraavasti: Vaimoa rakastetaan kuten omaa äitiä, ystävää, kodinhengetärtä, omien lasten synnyttäjää, mutta seksuaalinen halu on voinut kadota. Rakastajatar saa sitten sen intohimoisen puolen miehestä. Lapset saavat isän rakkautta. Työ saa omistautuneen uraohjuksen. Ystävät ja harrastukset saa "hyvän jätkän". Siksi joillekin miehelli ei tuota ongelmaa olla salasuhteessa vaikka kymmenenkin tai kaksikymmentä vuotta. Tiedän tällaisia tilanteita moniakin, joissa vaimoilla ei ole mitään aavistusta, että miehellä on ollut rakastajatar jo viimeiset 10-vuotta. Joillekin vaimoille riittää elättäjä, autokuski, lasten isä, mökin remontoija, joulukuusen hakija, koiran ulkoiluttaja, autonrenkaiden vaihtaja. Rakastajatar saa estottoman, intohimoisen, kokeilunhaluisen seksinnälkäisen miehen.
Ei tietenkään voi. Höperö kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti moraali sekä kyky rakastaa eivät ole sama asia. Siihen vielä kun lisää ihmisen seksuaalisuuden kompleksisuuden ja vaikeuden sekä biologian niin ollaan melkoisessa suossa.
on olemassa paljonkin suhteita, joissa on rakkautta sekä kunnioitusta, mutta seksuaalisuus on joko kuollut tai se ei vaan toimi. Ihminen on kuitenkin seksuaalinen koko loppuelämän. Ihmisen päätöksen tekokykyä on analysoitu paljon ja on todettu, ettei ihminen tee paljonkaan tietoisia päätöksiä vaan päätökset on tehty ennenkuin ne yltävät meidän tietoisen osuuden aivoista. Ero on vain nanosekunnit, jonka vuoksi sitä ei itse edes voi huomata. Suuria ihmistä ylipäätään vieviä asioita on biologia sekä seksuaalisuus ja sitä suurin osa päätyy pettämään, koska tilanne on tullut eteen ja se pettäminen jää siihen yhteen kertaan.
kyse on paljon siitä, miten ihminen on kasvatettu, etenkin traumoista sekä psyykkeestä. Sarjapettäjä on aina sarjapettäjä. Tilaisuus teki varkaan pettäjä taas voi pitää sitä ensimmäistä kertaa niin isona henkilökohtaisena virheenä ettei sitä toista tai sitten ei, voi huomata, ettei se ollutkaan kovin paha.
erikseen sitten nämä sivusuhteet. Ensinnäkin, jos pettävällä osapuolella ei ole ollut alusta asti selvää, että nimenomaan uusi suhde tulee johtamaan eroon, koska kyseessä on oma henkilökohtainen elämänsä rakkaustarina niin mistään sellaisesta ei kannata edes haaveilla. Pettävä osapuoli usein rakastaa sitä puolisoaan, elämä on mukavaa, mutta sitä kokee ansaitsevansa nämä kokemukset kerran kerran tässä vaan eletään. Mutta eron myötä elämänlaatu laskisi liikaa sekä sitä menettää puolison lisäksi parhaan ystävän. Kuten sanoin, itsekäs ihminen voi rakastaa kyllä. Itsekkyys ei vielä yksinään vie kykyä rakastaa.
Ja sitten vielä sekin ongelma, että ihminen voi ja kykenee ihan tutkitusti rakastamaan useampaa kuin yhtä - etenkin miehet.
nämä nyt on mitä on. Ihmissuhteet ovat sotkuisia ja voi tapahtua mitä tahansa. En itse juuri jaksa parisuhteita, haluan vain olla äiti sekä pitää paria pidempää seksisuhdetta. Niissä on tosin usein kaikki seurustelun elementit, mutta en koe niitä seurusteluksi, koska en koe olevani rakastunut tai rakasta. Olen toki kiintynyt, mutta itsekäs ja jos mitään isompaa haittaa alkaisi omaan elämään kohdistumaan niin en näitä suhteita jatkaisi. Olen tosin rehellinen ettei minun kanssani kannata suunnitella mitään yhteenmuuttoa tai sen ihmeempää. Olen myös ollut rehellinen, ettei kyseessä ole ainoa suhde, tosin nykyään siitä en puhu, koska toinen osapuoli loukkaantuu, mikä johtaa riitoihin, mutta ei johda ns. eroon. Mietin, että kuvitelkoot mitä haluavat. En vaadi uskollisuutta ja olen sen tehnyt kyllä selväksi. Monelle miehelle tuntuu tällainen suhde etenkin näin ns. toisella kierroksella sopivan oikein hyvin, mikä on minulla suuri etu. Kai se riippuu, mitä haluaa. Pettäminen ei ole syynä omaan tilanteeseeni vaan äärimmäisen vakava perheväkivalta aviomiehen osalta, jonka osallisena olimme lapsen kanssa molemmat. Kyseessä seksuaalisen Hyväksikäytön sekä rais-aukset meitä molempia kohtaan, joskin olin täysin tietämätön, että pienen pieni poikani oli myös uhri. Lähdin salaa pakoon, kun olin sitä suunnitellut pitkään ja tilaisuus vihdoin koitti, mies nukkui, pakkasin tavarat ja lähdin salaa. Myöhemmin sain selville, että oli suunnitellut kidnappaavan lapsen maasta seuraavana päivänä. Kyseessä täysin kantasuomalainen valkoinen mies, koska kuitenkin tämä kysytään. Asuinpaikka ulkomailla tosin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omituinen käsitys rakkaudesta, jos sen "rakastetun" tietoista satuttamista, luottamuksen pettämistä sellaisena pitää. Rakastaako hakkaava puoliso kumppaniaan?
Hienoa, että jotkut saavat täydellisten ihmisten täydellistä rakkautta. Mitä itse olen huomannut 67 ikävuoteeni mennessä, että ihmiset rakastavat usein vaillinaisesti ja haavoittuneesti. Tekevät ristiriitaisia tekoja. Ovat saaneet vanhempainperintönä heikon itsetunnon tai jopa itsevihan, joka säteilee parisuhteeseen. Yrittävät ja epäonnistuvat. Toimivat itseään vastaan. Erehtyvät. Pettävät rakkaimpansa luottamuksen. Antavat addiktion syrjäyttää sen rakkaimman. Jne jne. Mutta silti epäonnistuen rakastavat.
Rakkaus on täydellistä vain paskoissa amerikkalaisissa elokuvissa.
Rakkaus ei ole täydellistä sen enempää kuin epätäydellistäkään, se on vain rakkautta, ja toisen satuttaminen sitä ei ole.
Olen tuo jota kommentoit, ja tarkentaisin omaa viestiäni, että rakkaus on toki täydellistä, mutta ihmisten kyky rakastaa on usein vaillinaista. Siinä välissä on paljon esteitä: itsekkyys, nautinnonhalu, kauna jne.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut miehet pystyvät eriyttämään "rakkaudentunteensa" seuraavasti: Vaimoa rakastetaan kuten omaa äitiä, ystävää, kodinhengetärtä, omien lasten synnyttäjää, mutta seksuaalinen halu on voinut kadota. Rakastajatar saa sitten sen intohimoisen puolen miehestä. Lapset saavat isän rakkautta. Työ saa omistautuneen uraohjuksen. Ystävät ja harrastukset saa "hyvän jätkän". Siksi joillekin miehelli ei tuota ongelmaa olla salasuhteessa vaikka kymmenenkin tai kaksikymmentä vuotta. Tiedän tällaisia tilanteita moniakin, joissa vaimoilla ei ole mitään aavistusta, että miehellä on ollut rakastajatar jo viimeiset 10-vuotta. Joillekin vaimoille riittää elättäjä, autokuski, lasten isä, mökin remontoija, joulukuusen hakija, koiran ulkoiluttaja, autonrenkaiden vaihtaja. Rakastajatar saa estottoman, intohimoisen, kokeilunhaluisen seksinnälkäisen miehen.
Oikeasti, mulla nousee sappineste kurkkuun kun luen näitä kommentteja. Olen ollut kahdeksan vuotta sinkkuna ja todennäköisesti koko loppuelämäni, ihmiset ovat kuvottavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mutta eron myötä elämänlaatu laskisi liikaa sekä sitä menettää puolison lisäksi parhaan ystävän. Kuten sanoin, itsekäs ihminen voi rakastaa kyllä. Itsekkyys ei vielä yksinään vie kykyä rakastaa."
Pettäjälle paras ystävä on siis se uskollinen puoliso, jota voi ku*ettaa ihan miten vaan. Ei ole yhdenvertainen suhde, kun asettuu toisen yläpuolelle kuin diktaattori, joka päättää "alamaisen" puolesta, millä tiedoilla se puoliso voisi tehdä omat ratkaisunsa suhteeseen liittyen. Luoja varjelkoon tuollaiselta ystävyydeltä & rakkaudelta. Jos rakentaa valheen ja petoksen päälle/varaan, on se kaukana rakkaudesta. Se on halpaa ja laskelmoitua itsekkyyttä omilla ehdoilla.
No miksei voisi, jokainenhan määrittää rakkauden omalla tavallaan. Jotkut vetävät rakastettuaan säännöllisesti turpaan, eikä se ole edes kovin harvinaista.
Mutta jännästi täälläkin ajatellaan, että pettävä mies ei harrastaisi seksiä vaimonsa kanssa. Tyypillisesti asia ei ole näin, vaan seksiä on sekä kotona että muualla. Pettävien naisten kohdalla asia on toisin, ja siksi ehkä naiset jotenkin kuvittelevat tämän koskevan myös miehiä? Miehet ovat erittäin taitavia lokeroimaan tunnemaailmaansa, ja ikäänkuin elämään yhdessä tunteessa kerrallaan. Rakastajattaren kanssa yhtä, vaimon kanssa toista, eivätkä nämä kaksi juuri kohtaa edes hänen mielessään. Mutta pääsääntöisesti nämä miehet toki ajattelevat lähinnä itseään.
Mun kanssa muhinoiva varattu mies varmasti rakastaa vaimoaan, lapsiaan ja itseään, ja minä olen vain hupia kun miehelle sattuu sopimaan. Ja varmasti on seksiä kotona jatkuvasti, eikä ole muuta väittänytkään. Eikä ole sanonut eroavansa. Itse soppani olen keittänyt.
Valitettavasti en omalta osalta osaa sanoa olenko rakastunut tähän vaimoaan pettävään alfamieheen vai olenko tullut riippuvaiseksi hänestä. Aikas paskaa sekin. Tunteet menee tosi korkeelta alas mutaan, riippuen onko miehen yhteydenotosta pari päivää vai viikko tai jopa kaksi. Mutta, tämä mies on vaan niin ihana kun tapaamme etten voi päästä irti. Lähes vuoden jatkunut.
Ap ymmärrän jotenkin siis tuskas
Eri-x
Näin se menee. Kyllä miehet voi rakastaa puolisoaan, lapsiaan ja ennenkaikkea itseään ja silti pitää muita naisia hauskanpitonaan. Miettikää miten miehen status ja kiinnostavuus nousee kaikkien naisten kesken tällä tavalla? Välillä miettii et miten naiset suostuu tähän, naisteoikeudet poljetaan tässäkin.. Älkää naiset ainakaan ottako kilpailunkohteeksi toisianne <3
Voi rakastaa ihmistä, jota pettää.
Pointti on siinä, että samaan aikaa rakastaa enemmän itseään / huomiota / mikä nyt sitten olikin se asia, jota koki pettämisellä saavansa.
Vierailija kirjoitti:
"Mutta eron myötä elämänlaatu laskisi liikaa sekä sitä menettää puolison lisäksi parhaan ystävän. Kuten sanoin, itsekäs ihminen voi rakastaa kyllä. Itsekkyys ei vielä yksinään vie kykyä rakastaa."
Pettäjälle paras ystävä on siis se uskollinen puoliso, jota voi ku*ettaa ihan miten vaan. Ei ole yhdenvertainen suhde, kun asettuu toisen yläpuolelle kuin diktaattori, joka päättää "alamaisen" puolesta, millä tiedoilla se puoliso voisi tehdä omat ratkaisunsa suhteeseen liittyen. Luoja varjelkoon tuollaiselta ystävyydeltä & rakkaudelta. Jos rakentaa valheen ja petoksen päälle/varaan, on se kaukana rakkaudesta. Se on halpaa ja laskelmoitua itsekkyyttä omilla ehdoilla.
Tämähän tässä vietävästi sapettaakin sivusuhteilijan puolisona. Kun se oma päätöksentekoni minulta evättiin kauan sitten pimittämällä ja valehtelemalla ummet ja lammet päin näköä.
Kiitos, sanoitit hyvin, mitä minäkin tällä hetkellä ajattelen pettäjämieheni päässä liikkuvan.
En usko hänen rakastavan oikeasti ketään muuta kuin itseään ja lapsiaan. Arvostaa hän minua voi ja on minuun kiintynyt kyllä. Minä tuon hänelle haluamansa statuksen ja luotettavan ystävyyden ja kumppanuuden.
Mies on rakastunut ihastumisen ja jännityksen tunteeseen, siihen, että saa jatkuvasti uusia, vaihtelevia naissuhteita seksillä. Nämä kestävät aikansa, pisin on ollut 7 vuotta, mutta ovat aina päättyneet. Suhteita on voinut olla samaan aikaan useampia.
Nykyisin mies harrastaa näitä jonkinlaisen luvan kanssa tai olen pitkin hampain suostunut tätä tilannetta sietämään. Rakkauden tunteen tämä on kyllä minulta totaalisesti syönyt ja nyt on alkanut mennä seksihalutkin. En minäkään tunne enää muuta kuin kumppanuutta ja ystävyyttä. Voisin asua yksinkin yhtä hyvin. Itsellenikin luvan sivusuhteilla sovin, mutta ei minua kiinnosta. En tiedä kuitenkaan, mitä tapahtuisi, jos itsekin alkaisin samaan. Varmaan silloin suhde ei kestäisi.