Vaimolla masennus, onko ok erota?

Vierailija kirjoitti:

On ok erota, parisuhde on sellaista että sen pitäisi antaa molemmille ja olla voimavara. Silloin kun se menee tuollaiseksi että vain kituu ja tuhlaa omaa sekä toisen elämää, on aika erota. Sinun ei tarvitse tuntea pätkääkään siitä syyllisyyttä. Itse asiassa uusi elämän vaihe voisi jopa olla vaimollesi se trggeri joka käynnistäisi paranemis jakson. Win win tilanne 🤩

Entä ne pienet lapset? Mitä ne voittaa tässä erossa?

Vierailija kirjoitti:

 Täältäkö moukka vastausta odotat.... Ihan sun ikioma migreeni. 

      MIKSI SUOMESSA ON NIIIN HELVETIN TYHMIÄ IHMISIÄ VIELÄ TÄNÄ????? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jättäisit yhteiset pienet lapsenne masentuneen äidin hoivaan?

Ymmärrän, että elämäsi olisi varmasti mukavampaa, jos ei olisi sairastunutta vaimoa taakkana.

Ymmärrätkö myös sen, että lapset ovat yhteisiä ja niistä huolehditaan yhdessä, vaikka toinen sairastuisi?

Hyvin monet miehet jättävät sairastuneet vaimonsa, mitä pidän nolona ja surullisena. 

 

Moni nainen jättää alkoholisoituneen miehensä ja alkoholismi on myös sairaus joten ole sinä tekopyhäpaska hiljaa siinä!

Hyvin moni nainen pysyy alkoholistin rinnalla ottaen itse turpaan koska "kyllä se vielä lopettaa ja minä autan siinä".

Masennuksesta myös parannutaan. Jos jo pitkään sairastanut, niin olisiko peräti synnytyksen jälkeinen masennus, kun pienempi vasta päiväkoti-ikäinen. Menisin yhdessä psykiatrin puheille kartoittamaan tilannetta ja ennustetta. Lapsia en jättäisi vaikeasti masentuneen vastuulle suurimmaksi osaksi.

Mitä tiedämme tilanteesta? Kuviossa on kaksi pientä lasta. Isä (ap) on hyvin paljon pois kotoa työnsä takia. Äiti (ap:n vaimo) joutuu yksin pyörittämään perheen arkea, yksin hoitamaan ja huolehtimaan lapset. Äiti on masentunut. Miksiköhän? 

Vierailija kirjoitti:

Ensin ota naiselta yöpöydältä pois kaikki self help -paskakirjat. Samoin soita naisen terapeutille että hän ei enää tule. Sitten soita jollekulle hyvälle PSYKIATRILLE ja vie hänet sinne autolla. Sen jälkeen menette apteekkiin ja ostatte lääkkeet. Sitten enää huolehdit että muija syö lääkkeet. Ongelma pääosin ohi. 

Entäpä kun lääkkeet eivät tehoa? Sähköhoidoista monen masennus alkanut helpottaa. Siinä omia haittoja. Nykyään on myös joitakin magneettihoitoja joista hyviä tuloksia. Lääkkeet eivät vaan aina toimi!!!! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloita sillä, että etsit itsellesi päivätyön. Sen jälkeen pystyt huolehtimaan lapsistasi paremmin, jos vaimo tarvitsee vielä aikaa toipumiseen. Eron jälkeen sinun täytyy olla valmis lähivanhemmuuteen, koska vaimo ei ole terve. Myöhemmin voitte siirtyä esim. vuoroviikkosysteemiin, jos ex-vaimon vointi riittää siihen.

Voivoi kun jollain velavanhapiialla on ollut katkera yksinäinen juhannus. 

Siksi keksin näitä paskoja aloituksia kun saan toiset moukat vastaamaan. 

Ehdottomasti lääkäriin. Ja kokeiluun sähköshokki hoito. On erinomaisen hyvä hoito ja myös tehokas. Mene vaimon kanssa lääkäriin ja kerrot ihan vaimon kuullen ajatuksesi ja totuuden teidän tilanteestanne. Jos 1 lääkäri ei auta menkää seuraavalle.  Pelissä on teidän kaikkien elämä ja pahinta on että lapset kärsii eniten tilanteesta. Et taatusti kadu mutta sitä kadut jos et nyt toimi. Kokenut!

Vihkivalassa luvataan myötä- ja vastamäessä rakastaa. Nyt on vastamäki, yrittäkää jotenkin selvitä eteenpäin parempaan aikaan.

Jaa. Ihan perusmies, mietitään asioita oma napa edellä. Että ihan jättämässä lapset masentuneelle äidille, joka sitten ei näistä lapsista jaksa pitää huolta. Ne lapset joutuvat pitämään äitistään huolta ja joutuvat stressaamaan miten äiti pärjää yksin. Se ei ole lasten tehtävä, mutta heidän tehtäväkseen se jää. Järjestäisit edes asiat niin, että lapset saavat olla rauhassa lapsia.

Itse toimin niin, että kylmän viileästi pakkasin naisen tavarat ja käskin häipymään. Lapset luonnollisesti jäivät minulle, sillä heillä oli ja on edelleenkin täällä niin koulut, kaverit ja kotikin. Lastenvalvoja oli erittäin ymmärtäväinen tuossa tilanteessa ja puolsi huoltajuuttani joten lapset jäivät minulle. Elämä siis hymyilee ja sekä minulla ja lapsilla on hyvä olla kun sitä hapannaamaa ei ole enää elämässämme. Suosittelen jättämään sillä olet ansainnut paremman puolison ja elämän. Menet täysin haaskoon tuollaisen ihmisen kanssa.

Et juuri kerro muusta elämästä ne mitään, tai siitä miten toisianne kohtelette ja arvostelette. Et maininnut edes olevasi tukena?

Onko vaimolla muuta elämää? Ystävät, harrastukset, perhe, sosiaalinen piiri, työ? Sulla on ilmeisen helppoa koska pääset töihin eikä tarvitse katsella ihan koko ajan masentunutta alkaa.

Aivan varmasti masentuu jos neljän seinän sisällä kaitsee lapsia ja palvelee vielä miestä siinä vuodesta toiseen. Minkälainen teidän elämä on? Miten sä olet auttanut vaimoa jaksamaan?

Onko teillä aikaa yhdessä? Mitään hellyyttä?

Itse olen aina ajatellut, että jos suhteessa toisella on ongelma, niin se on molempien ongelma ja siitä setviydytään yhdessä.

Kuinka pitkään sä olet vaan sivusta seurannut ennenkuin totesit että voisin lähteä jatkamaan?

Mitäs sitten kun eroat? Nainen parantelee itsensä itsekseen ja lopulta taas kukoistaa, sitkö sopisi tulla takasin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsille jäisi masentunut äiti ja viikonloppuisä. Tosin niinhän heillä nytkin on. Heille tarvittaisiin jotain apua.

Millä perusteella päättelit, että lapset jäisivät äidille? Äitihän on mieleltään sairas ja kykenemätön lapsia hoitamaan. Kyllä tuossa tilanteessa huoltajuus siirtyy täysin yksin miehelle. Olisi vastuutonta jättää lapsia henkisesti sairaalle ihmiselle.

Masennus ei ole mikään mielisairaus. Noin 35 prosenttia suomalaisista on jossain vaiheessa masentunut, siis ihan diagnoosin kanssa. Aika yleistä siis. Eikä masennusdg vaikuta huoltajuuteen mitenkään. 

Kyllä masennus on sairaus ihan sairausluokiteltunakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Täältäkö moukka vastausta odotat.... Ihan sun ikioma migreeni. 

      MIKSI SUOMESSA ON NIIIN HELVETIN TYHMIÄ IHMISIÄ VIELÄ TÄNÄ????? 

Sitä sinun pitäisi kysyä äidiltäsi.

Vaimosi masennus saattaa johtua osittain siitä, että on yksin joutunut huolehtimaan lapsista ja kaikista perheen asioista. Veikkaanpa, että et ole kotona paljoakaan osallistunut kodinhoitoon ja lasten hoitoon. Voi olla, että vaimoasi helpottaa, että olet kokonaan pois kuvioista, kun sinusta ei kuitenkaan ole apua. Mieti, voisko olla näin?

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti lääkäriin. Ja kokeiluun sähköshokki hoito. On erinomaisen hyvä hoito ja myös tehokas. Mene vaimon kanssa lääkäriin ja kerrot ihan vaimon kuullen ajatuksesi ja totuuden teidän tilanteestanne. Jos 1 lääkäri ei auta menkää seuraavalle.  Pelissä on teidän kaikkien elämä ja pahinta on että lapset kärsii eniten tilanteesta. Et taatusti kadu mutta sitä kadut jos et nyt toimi. Kokenut!

 

Ei sitä sähköä määrätä kun ihan toivottomille tapauksille,voi elämä taas 🤦

Mistä täällä tiedetään ettei AP ole vaikka henkisesti ja fyysisesti väkivaltainen jonka takia vaimo on masentunut?

Ei ainakaan ihan ihannemieheltä kuulosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsille jäisi masentunut äiti ja viikonloppuisä. Tosin niinhän heillä nytkin on. Heille tarvittaisiin jotain apua.

Millä perusteella päättelit, että lapset jäisivät äidille? Äitihän on mieleltään sairas ja kykenemätön lapsia hoitamaan. Kyllä tuossa tilanteessa huoltajuus siirtyy täysin yksin miehelle. Olisi vastuutonta jättää lapsia henkisesti sairaalle ihmiselle.

Masennus ei ole mikään mielisairaus. Noin 35 prosenttia suomalaisista on jossain vaiheessa masentunut, siis ihan diagnoosin kanssa. Aika yleistä siis. Eikä masennusdg vaikuta huoltajuuteen mitenkään. 

Kyllä masennus on sairaus ihan sairausluokiteltunakin. 

 

Sairaus kyllä, mutta ei mielisairaus. Mielisairauksia on lähinnä psykoositaudit.

Kyllä kovasti vaikuttaa siltä, että AP hakee tässä hyväksyntää omalle vastuunpaolleen.

On tullut vaimosta riippa ja niin lapsistakin. Voisi kysyä myös heiltä millainen riippa AP on. Viikot poissa ja kun on kotona, vaatii varmaan lomailua ja passausta kun hän on nyt vapaalla?

Varmaan jo käyt iltatöissä piristystä ja sääliä hakemassa työpaikan Pirjolta, kun kotona on niin vaikeaa?

Ja ihmettelet kun kotona masennutaan.