Vaimolla masennus, onko ok erota?

No asiantilan olessa toisinpäin nainen jättäisi ilman muuta. Itseasiassa käyttää joka tapauksessa, joten turha ainakaan omatunnon kanssa on tapella.

Ero ei ole mikään taikalääke. Vaihdat vain vanhat ja tutut ongelmat läjään uusia ongelmia. Aluksi se voi tuntua upealta (kuten kaikki uusi), mutta ajan kanssa törmäät tiiliseinään. Sun kannattaa varata itsellesi aika terapeutille, luulen että saat siitä paremman avun kuin mistään muusta. 

Pitkään parisuhteeseen mahtuu ylä- alamäkiä. Jos tämä tilanne saa sut eroamaan, miten luulet käyvän kun seuraava suhde kohtaa ongelmia, joita et voi korjata nopeasti/helposti? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse toimin niin, että kylmän viileästi pakkasin naisen tavarat ja käskin häipymään. Lapset luonnollisesti jäivät minulle, sillä heillä oli ja on edelleenkin täällä niin koulut, kaverit ja kotikin. Lastenvalvoja oli erittäin ymmärtäväinen tuossa tilanteessa ja puolsi huoltajuuttani joten lapset jäivät minulle. Elämä siis hymyilee ja sekä minulla ja lapsilla on hyvä olla kun sitä hapannaamaa ei ole enää elämässämme. Suosittelen jättämään sillä olet ansainnut paremman puolison ja elämän. Menet täysin haaskoon tuollaisen ihmisen kanssa.

Miksi niin monta alapeukkua!? Kommentoija pelasti omat lapsensa toksisesta perhe-elämästä. Lastensa parhaaksi toiminut sankari hän minun mielestäni on!

 

Näin on. Usein näkee ja varsinkin kuulee, kauheita nalkuttaja vaimoja, jotka komentaa miestään ja perheen ulkopuolisiakin ihmisiä, että sääliksi käy ne miehet, jotka väsyneen näköisinä kituuttavat niiden pirttihirmujensa kanssa.

Eli tälläkin hetkellä masentunut vaimosi huolehtii lapsista koska työsi vie paljon aikaa. Voisiko sillä olla vaikutus vaimon jaksamiseen että olet paljon poissa. Erossa vaimosi tilanne ei muutu miksikään. Sinä sen sijaan saat täysin vapaat lapsista eikä masentunut vaimokaan ole riippana. Ehkä vaimonkin olo kohenee jos eroatte. Hän voi olla tyytymätön parisuhteeseen ja sekin vaikuttaa mielialaan.

Ehkä kannattaisi keskustella asioista. Vaimonkin pitää ottaa erilainen vaihde paranemisen kanssa. Moni masentunut masentuu vaan enemmän kun "parantelee" itseään kotona neljän seinän sisällä. 

Vierailija kirjoitti:

Jos vaimosi on masentunut, niin miten hän kelpaisi lastesi yksinhuoltajaksi? Ja miten hän jaksaisi sitä?

Sanoisin että tuollaisessa tilanteessa eroa vapaasti. Mutta niin että ensin vaihdat työpaikkaa jotta pystyt hoitamaan omat lapsesi kunnolla. Vaimon jättö on ok, mutta omia lapsia ei ole ok jättää siksi että sun kuvioihisi ei enää sovi välittää tekemistäsi lapsista, vaan kun teet lapsia niin sitten hoidat niitä tarvittaessa kunnes täyttävät 18 vuotta.

Komppaan tätä.

Eka ajatukseni olisi kannustaa eroamaan. Minä jätin masentuneen miehen, kun hän veti minut mukanaan pohjalle. En ole ikinä voinut niin huonosti kuin siinä myrkyllisessä ilmapiirissä. Ymmärrän täysin ihmistä joka ei halua sellaista elämäänsä. Toisaalta, lapset tarvitsevat tasapainoisen lähivanhemman, ja ap:n tehtäväksi jää olla sellainen. 

Jos menit hänen kanssaan naimisiin sen takia, että hän ei ollut masentunut, niin kai se sitten on OK.

Vierailija kirjoitti:

Miehet on just tommosia. Heti kun on vähän vaikeaa niin siinä vaihtuu akka ja lapset hylätään. Toivottavasti karma sinut pian ap löytää!

Kokemuksesta sanon, että masentuneen kumppanin kanssa ei ole mitenkään "vähän vaikeaa". Ihmisellä on oikeus avioeroon ja onnen tavoitteluun. Lapset ovat tässä se ongelma, ap:n pitäisi muuttaa työelämäänsä sellaiseksi että voisi olla lähivanhempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on oikeus erota jos se tuntuu sinulta oikealta. Naiset lähteneet suhteista vähemmästäkin.

Tutkimusten mukaan miehet jättää syöpäsairaan vaimon kuusi kertaa todennäköisemmin kuin vaimo jättää syöpäsairaan miehen. Eli vaimo pysyy sairaan puolison rinnalla todennäköisemmin kuin mies, sen sijaan jotkut naiset eivät jaksa katsella huonosti kohtelevaa tai sikailevaa miestä joka ei muuta tapojaan vaikka asiasta keskusteltaisiin. Tämä tietysti miehiä ketuttaa.

Tämä!!

Turha täällä miesten esittää kovin jaloa, kun totuus on, että vaimo ja lapset hylätään heti kun tulee vähän rankempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Moni nainen jättää alkoholisoituneen miehensä ja alkoholismi on myös sairaus joten ole sinä tekopyhäpaska hiljaa siinä!

 

 

Hyvin moni nainen pysyy alkoholistin rinnalla ottaen itse turpaan koska "kyllä se vielä lopettaa ja mi

Eihän noita voi edes verrata. Otit verrokiksi fyysisen sairauden, joka on aina jonkinasteinen este fyysiselle toiminnalle. Psyykkinen vika ei ole. Jos mielihyvä- ja palkitsemskemikaalit on "väärässä asennossa", niin se ei ole fyysisen toiminnan rajoite. Motivaatiorajoite se voi olla. Kaksi täysin eri asiaa. "Lahnat" ylös sohvalta/sängystä

Sitten sinä osoitat ne tiedolliset virheet. Ja sen jälkeen osoitat, että minun tietoni on virheellisiä. Tai sitten et voi, ja osoitat omasi olevan virheellisiä.

Lapset ovat loppuelämän sitoumus ja ensimmäiset 18 vuotta huollettavia. Jos kumppanin sairastuminen on asia, mitä ei itse halua elämässään kohdata, pitäisi lasten hankkimista harkita tarkemmin. Parisuhteesta voi aina erota, mutta ei tässä tilanteessa suurin kysymys ole avioero vaimosta, vaan lasten oikeus toimintakykyiseen ja läsnäolevaan vanhempaan. Tässä vaikuttaa nyt siltä, että olet huolissasi omasta onnellisuudestasi ja työstäsi enemmän, kuin lastesi jokapäiväisestä hyvinvoinnista. Erosit tai et, sinun pitäisi kyllä yrittää järjestää työkuviosi uudelleen.