Miksi niin moni käyttää silmälaseja, vaikka piilarit ja laserleikkaukset on keksitty?
Piilarit on tietysti kalliimmat kuin halvimmat lasit eikä Kela maksa niitä toimeentulotukiasiakkaille, joten kaikkein köyhimmille ne ei sovi. Harva likinäköinen kuitenkaan tahtoo käyttää millään muutaman kympin halpislaseja. Moni on tälläkin palstalla valittanut että yksiin laseihin menee jopa yli tonni, niitä tarvitsee useammat eri etäisyyksiä varten ja lisäksi niitä täytyy uusia jatkuvasti kun voimakkuudet muuttuu tai lasit menee käytössä huonoiksi. Eikö piilarit tulisi silloin paljon halvemmiksi ja lisäksi olisi kätevää, kun voimakkuuksia olisi helppo säätää aina kun tekee mieli? Silmien laserointikin on nykyään aika halpaa, parilla tonnilla saa molemmat silmät leikattua. Miksi niin moni kärvistelee kalliiden ja epämukavien lasien kanssa, kun vaihtoehtoja on tarjolla?
Kommentit (320)
Ainakin yksi silmäleikkauksia tekevä firma mainostaa sitä onnistumisen merkkinä, että vain prosentti heillä leikatuista leikataan uudestaan takuuaikana. Ihan kuin se tarkoittaisi, että 99 % leikatuista on jo ensimmäiseen leikkaukseen tyytyväisiä! Kuinka paljon joukossa on niitä, jotka ei uskalla mennä toiseen leikkaukseen, koska pelkää sen johtavaan vielä huonompaan lopputulokseen?
Vierailija kirjoitti:
Surettaa etenkin niiden puolesta, jotka leikkauttaa -2:n paikkeilla olevan likinäköisyytensä nolliin. Eikö kukaan ole kertonut heille ennen leikkausta, että -2 on todella hyvä lukema sitten kun ikää tulee lisää ja ikänäkö alkaa vaivata? -2:n näöllä selviää usein ilman lukulaseja koko loppuikänsä eikä ilman laseja ole muutenkaan täysin avuton. Kuinka moni heistä valitsisi leikkauksen, jos ajattelisi elämäänsä pidemmälle? Ja vaikka leikkaukseen olisi aluksi tyytyväinen, kuinka moni alkaa katua sitten kun ikänäkö alkaa vaivata?
Mieleeni on myös jäänyt yksi ihminen, joka mietti vielä viikkoa ennen leikkausaikaa, leikataanko molemmat silmät nolliin vai olisiko sittenkin parempi että toinen silmä näkee hyvin kauas ja toinen lähelle. Jälkimmäistä vaihtoehtoa olisi voinut kokeilla etukäteen piilolinssien avulla, mutta hän ei joko tiennyt että se on mahdollista tai ei tajunnut kuinka tärkeää se olisi. Silmät piti leikata äkkiä, v
Olen kuullut, että joissain paikoissa maksuttomaan esitutkimukseen tulevia painostetaan varaamaan leikkausaika heti ja mieluiten tietysti niin että leikkaus on mahdollisimman pian. Joskus leikkausaika varataan jo samalle viikolle. Minä kiertäisin sellaiset paikat kaukaa, vaikka olisin vakaasti päättänyt leikkauttaa silmäni. Silmäleikkaus vaikuttaa kuitenkin koko loppuelämään, joten leikkauksella pitäisi olla esim. kuukauden pakollinen harkinta-aika esitutkimuksen jälkeen, ellei sen kiirehtimiseen ole erittäin painavia syitä.
Käytän usein vapaa-ajalla piilareita, töissä/arkena aina laseja. Silmät eivät enää kestä päivittäistä piilarien käyttöä.
Leikkaukseen en uskalla.
Köyhät alapeukutti tätäkin aloitusta.
Vierailija kirjoitti:
Surettaa etenkin niiden puolesta, jotka leikkauttaa -2:n paikkeilla olevan likinäköisyytensä nolliin. Eikö kukaan ole kertonut heille ennen leikkausta, että -2 on todella hyvä lukema sitten kun ikää tulee lisää ja ikänäkö alkaa vaivata? -2:n näöllä selviää usein ilman lukulaseja koko loppuikänsä eikä ilman laseja ole muutenkaan täysin avuton. Kuinka moni heistä valitsisi leikkauksen, jos ajattelisi elämäänsä pidemmälle? Ja vaikka leikkaukseen olisi aluksi tyytyväinen, kuinka moni alkaa katua sitten kun ikänäkö alkaa vaivata?
Mieleeni on myös jäänyt yksi ihminen, joka mietti vielä viikkoa ennen leikkausaikaa, leikataanko molemmat silmät nolliin vai olisiko sittenkin parempi että toinen silmä näkee hyvin kauas ja toinen lähelle. Jälkimmäistä vaihtoehtoa olisi voinut kokeilla etukäteen piilolinssien avulla, mutta hän ei joko tiennyt että se on mahdollista tai ei tajunnut kuinka tärkeää se olisi. Silmät piti leikata äkkiä, v
On tosiaan tärkeää tiedostaa, mitä tapahtuu sitten kun ikänäkö alkaa edetä. Oma näköni on tosi huono ja pitkäkestoinen lukeminen on laseillakin niin vaikeaa, että näyttää siltä että leikkaus on edessä. En kuitenkaan tavoittele leikkauksella mitään haukankatsetta, josta ehtisin nauttia ehkä 10 tai hyvällä tuurilla jopa 15 vuotta. Haluan sellaisen näön, jolla toimintakykyni on mahdollisimman hyvä sitten kun olen vanha, hyvinvointivaltio on ajettu alas ja vanhustenhoito on paljon nykyistäkin pahemmassa kriisissä.
Minulla on ollut vahvat miinusmerkkiset silmälasit 12 vuotiaasta lähtien, jossain vaiheessa käytin piilolaseja, mutta pikkulasten hoitovaiheen aikana ne taas vaihtuivat silmälaseihin. En tiedä olisinko nuorempana valinnut leikkaushoidon, mutta siihen aikaan niitä ei vielä yleisesti ollut tarjolla. Jo vähän päälle nelikymppisenä tarvitsin kaksiteholaseja. Mitään aavistusta vakavammasta sairaudesta ei ollut. 43 vuotiaana molemmista silmistäni irtosi verkkokalvot ja täydellinen sokeutuminen oli lähellä. Silmäni on leikattu ja laseroitu useita kertoja, nyt on vielä jaljella jälkikaihien laserointi. Kaihileikkausten yhteydessä silmiini laitettiin linssit, joilla näen kauas niin hyvin kuin näiden sairauksien jälkeen on mahdollista nähdä.Ja nyt viisikymppisenä pystyn siis ensimmäistä kertaa aikuisiälläni tekemään esim. kotityöt ilman silmälaseja. Lukea on näe millään tavallisilla laseilla.
Kaiken tämän jälkeen olen hyvin onnellinen, ettei silmiäni oltu leikelty etukäteen. Yhtään lisäongelmaa , edes silmien häikäisyä tai kuivumista, en olisi näinä verkkokalvojen irtoamista seuranneina vuosina kestänyt.. Siksi säälin jo etukäteen niitä, jotka nyt leikkauttavat terveet silmänsä ja kärsivät siitä myöhemmin. Elämää voi tosiaan olla vielä kahdenkymmenenkin vuoden jälkeen.
Lasit on paljon kätevämmät kuin piilarit. Ne on helppo laittaa päähän ja ottaa pois päästä koska tahansa, vaikka kädet olisi likaiset. Lasien kanssa välttyy myös sellaisilta ikäviltä yllätyksiltä kun huomaa piilaria laittaessaan tai poistaessaan, että kaikki kapsaisiini ei olekaan lähtenyt pesussa pois sen jälkeen kun on koskenut paljain käsin habaneroa...
Eräs tuttuni laser leikkasi silmänsä, ettei laseja tarvitse käyttää. Mutta muutaman vuoden kuluttua näkö palautui taas huonoksi. Miksi maksaa paljon rahaa, kun ei sen hyödyt kestä kuin muutaman vuoden. Toki tiedän vain tämän yhden tapauksen.
Käytin piilareita kunnes se alkoi ärsyttää nenäpolyyppiä tms. Leikkaukseen en uskalla mennä eikä ole kyllä varaakaan
Miksi niin moni kulkee paljain persein vaikka vaatteetkin on keksitty? Miksi niin moni kulkee julkisilla vaikka oma autokin on keksitty? Miksi niin moni asuu surkeassa vuokraläävässä, vaikka hienot omistusasunnot on keksitty? Oi miksi!
Käytin nuorena aina piilolinssejä ja ne olivat ihan kivat, värilliset :-)
Sitten aloitin työelämässä ja työpäiväni olivat/ovat tietokoneen ääressä työskentelyä. Kokeilin piilolinssejä mutta silmäni kuivuivat koska en muistanut räpytellä ja tippoja en halunnut silmiini laittaa. Vaihdoin siis silmälaseihin.
Silmälasit ovat osa persoonallisuuttani samoin kuin nimeni. Silmälasit ovat kalliita, siksi ostankin ne aina jostain tarjouksesta ja mieluiten 'kaksi yhden hinnalla' eli saan aurinkolasit samalla.
Leikkaukseen en halua koska joitakin ystäviäni on siinä käynyt ja heille on jäänyt valonarkuus sekä se etteivät näe aivan tarkasti, hämärässä vielä huonommin. Toki monelle on käynyt hyvin mutta silti.
Koska en halua leikkaukseen, en tykkää käyttää piilareita eivätkä silmälasit häiritse minua. Näin yksinkertaista se voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Eräs tuttuni laser leikkasi silmänsä, ettei laseja tarvitse käyttää. Mutta muutaman vuoden kuluttua näkö palautui taas huonoksi. Miksi maksaa paljon rahaa, kun ei sen hyödyt kestä kuin muutaman vuoden. Toki tiedän vain tämän yhden tapauksen.
Laseroinnin tulokset on pysyviä ensimmäisen vuoden jälkeen harvoja poikkeuksia lukuunottamatta. On tietysti mahdollista, että tuttusi kuului siihen harvalukuiseen joukkoon, jonka näöllä on vahva taipumus palautua ennalleen leikkauksen jälkeen. Todennäköisemmin tuttusi näkö olisi kuitenkin heikentynyt, vaikkei hänen silmiään olisi laseroitu. Laserointihan ei lopeta näön luontaista heikentymistä, eikä sitä siksi yleensä suositella niille, joiden näöntarkkuudessa on tapahtunut muutoksia parin leikkausta edeltäneen vuoden aikana. Ja kun ikää tulee tarpeeksi, ikänäkö pitää huolen siitä että vain harva pääsee laseroinnilla lopullisesti eroon laseista.
En halua silmäleikkaukseen, koska en ymmärrä kaikkia niihin liittyviä riskejä ja olen huomannut, että ainakin joissain paikoissa yritetään sumuttaa potentiaalisia asiakkaita silmään. Puhutaan esim. sairaalaoptikon tekemästä esitutkimuksesta ikään kuin kyse olisi jostain erityisen osaavasta optikosta, jonka ammattitaitoon voi varmasti luottaa. Todellisuudessa sairaalaoptikko ei tarkoita mitään muuta kuin sairaalassa työskentelevää optikkoa. Sairaalaoptikolta ei vaadita mitään erityistä koulutusta ja hän voi olla töissä vaikka ensimmäistä päivää, joten kokemustakaan ei välttämättä ole.
Lisäksi moni on leikkauksen jälkeen kertonut, ettei heille ollut lainkaan kerrottu esim. haloilmiöiden ja hämäränäön heikentymisen mahdollisuudesta ennen leikkausta. Moni esitutkimukseen mennyt on myös kokenut, että heitä on painostettu varaamaan aika leikkaukseen. Alalla voi olla myös rehellisiä toimijoita, mutta koko touhusta on jäänyt niin epäluotettava kuva etten ole valmis ottamaan riskiä oman näköni kanssa.
Pidän sitäkin ongelmallisena, että silmäleikkauksille annettava takuu tarkoittaa yleensä sitä että uusi leikkaus on tarvittaessa ilmainen. Uusi leikkaus edellyttää kuitenkin vähintään yhtä ja joskus useampaakin ylimääräistä lääkärikäyntiä, joista täytyy tietysti maksaa täysi hinta. Ja jos leikkauksen epäonnistuminen aiheuttaa tarvetta ylimääräisille lääkärikäynneille, myös niiden takia täytyy kaivaa kuvetta. Mikä takuu se sellainen on, josta aiheutuu ylimääräisiä kuluja? Miksei asiakkaan anneta valita, haluaako hän ennemmin uuden leikkauksen vai rahat takaisin? Miksei rahoja saa takaisin siinäkään tapauksessa, jos uuteen leikkaukseen liittyy lääkärin arvion mukaan liikaa riskejä?
On olemassa syitä miksi leikkausta ei voida tehdä tai miksi piilareita ei voi käyttää. Siksi. Nämä syyt liittyvät silmän rakenteeseen.
Vierailija kirjoitti:
On olemassa syitä miksi leikkausta ei voida tehdä tai miksi piilareita ei voi käyttää. Siksi. Nämä syyt liittyvät silmän rakenteeseen.
Leikkaukselle ja piilareiden käytölle on vain harvoin todellisia esteitä.
Mulla ainakin piilarit kuivattaa silmät ihan korpuiksi, ja leikkaukseen en viitsi mennä, kun olen lukenut, että se saattaa olla turhaa näön palatessa melkein yhtä huonoksi kuin ennen leikkausta. Lasit myös häivyttävät kuoppia silmien alla ja isoa nenää.
Ei kaikkea voi laser leikkauksilla korjata.. Silmälasit alkujaan on paras valinta 🤓
Surettaa etenkin niiden puolesta, jotka leikkauttaa -2:n paikkeilla olevan likinäköisyytensä nolliin. Eikö kukaan ole kertonut heille ennen leikkausta, että -2 on todella hyvä lukema sitten kun ikää tulee lisää ja ikänäkö alkaa vaivata? -2:n näöllä selviää usein ilman lukulaseja koko loppuikänsä eikä ilman laseja ole muutenkaan täysin avuton. Kuinka moni heistä valitsisi leikkauksen, jos ajattelisi elämäänsä pidemmälle? Ja vaikka leikkaukseen olisi aluksi tyytyväinen, kuinka moni alkaa katua sitten kun ikänäkö alkaa vaivata?
Mieleeni on myös jäänyt yksi ihminen, joka mietti vielä viikkoa ennen leikkausaikaa, leikataanko molemmat silmät nolliin vai olisiko sittenkin parempi että toinen silmä näkee hyvin kauas ja toinen lähelle. Jälkimmäistä vaihtoehtoa olisi voinut kokeilla etukäteen piilolinssien avulla, mutta hän ei joko tiennyt että se on mahdollista tai ei tajunnut kuinka tärkeää se olisi. Silmät piti leikata äkkiä, vaikka lopputulos olisi voinut olla paljon parempi, jos hän olisi miettinyt eri vaihtoehtoja kaikessa rauhassa.