Ikisinkkuja yhdistää usein yksi asia

Mä olen ikisinkku, ja nimenomaan kärsin sinkkuudestani. Olen yksinäinen, ja koen häpeää siitä että en kelvannut, että en saanut perhettä vaikka olisin halunnut, ja että olen sisaruksistani ainoa joka istuu yksin joulupöydässä samalla kun muut siskot istuu aviomiehensä vieressä tai ovat leikkimässä lastensa kanssa. Häpeä on jo osa minua, tunnen sitä joka ikinen päivä, hyvinä päivinä vähän ja huonoina päivinä lähes koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluttomia ikisinkkuja yhdistää se että ovat miehiä. 

Ikisinkkunaiset ovat itse valinneet sinkkuuden.

Ei välttämättä. Kyllä minä olen elämäni aikana kohdannut monia yksinäisiä, onnettomia sinkkunaisia. Lähin heistä on oma siskoni.

Miksei vain tilannut miestä netistä?

 

Mitä tarkoitat? Tinderiä vai?

Mistä tahansa. Naiset on voinu tilata miehen jo siitä asti kun ekat deittisivut nettiin ilmesty.

Jo ennen nettiäkin oli seuranhakupalstat lehdissä täynnä miehiä.

Siskoni on koittanut tinderiä. Se ei mennyt kovin hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ikisinkku, ja nimenomaan kärsin sinkkuudestani. Olen yksinäinen, ja koen häpeää siitä että en kelvannut, että en saanut perhettä vaikka olisin halunnut, ja että olen sisaruksistani ainoa joka istuu yksin joulupöydässä samalla kun muut siskot istuu aviomiehensä vieressä tai ovat leikkimässä lastensa kanssa. Häpeä on jo osa minua, tunnen sitä joka ikinen päivä, hyvinä päivinä vähän ja huonoina päivinä lähes koko ajan.

Eikö sulle kelvannu se tinderin Olawi joka olis tehny mitä vaan saadakseen sulta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluttomia ikisinkkuja yhdistää se että ovat miehiä. 

Ikisinkkunaiset ovat itse valinneet sinkkuuden.

Ei välttämättä. Kyllä minä olen elämäni aikana kohdannut monia yksinäisiä, onnettomia sinkkunaisia. Lähin heistä on oma siskoni.

Miksei vain tilannut miestä netistä?

 

Mitä tarkoitat? Tinderiä vai?

Mistä tahansa. Naiset on voinu tilata miehen jo siitä asti kun ekat deittisivut nettiin ilmesty.

Jo ennen nettiäkin oli seuranhakupalstat lehdissä täynnä miehiä.

Nyt ei kyllä teoria täsmää, koska muuten ei olisi naissinkkuja vasten tahtoaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluttomia ikisinkkuja yhdistää se että ovat miehiä. 

Ikisinkkunaiset ovat itse valinneet sinkkuuden.

Ei välttämättä. Kyllä minä olen elämäni aikana kohdannut monia yksinäisiä, onnettomia sinkkunaisia. Lähin heistä on oma siskoni.

Miksei vain tilannut miestä netistä?

 

Mitä tarkoitat? Tinderiä vai?

Mistä tahansa. Naiset on voinu tilata miehen jo siitä asti kun ekat deittisivut nettiin ilmesty.

Jo ennen nettiäkin oli seuranhakupalstat lehdissä täynnä miehiä.

Siskoni on koittanut tinderiä. Se ei mennyt kovin hyvin.

Eikö miehet kelvanneet siis? Eli valitsi sinkkuuden.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ikisinkku, ja nimenomaan kärsin sinkkuudestani. Olen yksinäinen, ja koen häpeää siitä että en kelvannut, että en saanut perhettä vaikka olisin halunnut, ja että olen sisaruksistani ainoa joka istuu yksin joulupöydässä samalla kun muut siskot istuu aviomiehensä vieressä tai ovat leikkimässä lastensa kanssa. Häpeä on jo osa minua, tunnen sitä joka ikinen päivä, hyvinä päivinä vähän ja huonoina päivinä lähes koko ajan.

Halaus <3 Perässä tullaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin löytää kumppanin, kaikille muille se tuntuu olevan helppoa, esim. olen tuttavapiirini ainoa sinkku tällä hetkellä. Sen sopivan vaan pitäisi tuntua silleen kotoisalta. Luulin joskus, että löytyyhän se niin kattia kanssa. Ei ole löytynyt. Kaikille ei tietysti ole tarkoitettukaan löytyväksi.  On ollut pettymys huomata, ettei sitä sopivaa ihmistä sitten niin vaan löydykään. 

Olen kohtalotoverisi. Nuorempana minulle sanottiin aina että "odota vaan, kyllä se oikea tulee vastaan". Ei tullut, olen 38v ja ikisinkku. Nykyään toki kukaan ei enää kysy minulta mitään rakkauselämääni liittyen, kaikki olettavat että olen jo luovuttanut.

Joo. Kaikki valittaa jos tuttavat ja sukulaiset kyselee että joko oot löytänyt puolison, mutta pahempi on kun ne lakkaa kysymästä tai jos kysyjät on häipyne

Se säälivä katse on kaikkein pahin. Kun "joko olet löytänyt kumppanin" kyselyt loppuu, niin se katse tulee tilalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluttomia ikisinkkuja yhdistää se että ovat miehiä. 

Ikisinkkunaiset ovat itse valinneet sinkkuuden.

Ei välttämättä. Kyllä minä olen elämäni aikana kohdannut monia yksinäisiä, onnettomia sinkkunaisia. Lähin heistä on oma siskoni.

Miksei vain tilannut miestä netistä?

 

Mitä tarkoitat? Tinderiä vai?

Mistä tahansa. Naiset on voinu tilata miehen jo siitä asti kun ekat deittisivut nettiin ilmesty.

Jo ennen nettiäkin oli seuranhakupalstat lehdissä täynnä miehiä.

Nyt ei kyllä teoria täsmää, koska muuten ei olisi naissinkkuja vasten tahtoaan.

Ei niitä olekaan. Näille ei tarjolla olevat miehet kelpaa joten ovat itse valinneet sinkkuuden.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ikisinkku, ja nimenomaan kärsin sinkkuudestani. Olen yksinäinen, ja koen häpeää siitä että en kelvannut, että en saanut perhettä vaikka olisin halunnut, ja että olen sisaruksistani ainoa joka istuu yksin joulupöydässä samalla kun muut siskot istuu aviomiehensä vieressä tai ovat leikkimässä lastensa kanssa. Häpeä on jo osa minua, tunnen sitä joka ikinen päivä, hyvinä päivinä vähän ja huonoina päivinä lähes koko ajan.

 

No et ole ainoa :). Mutta en tunne häpeää, pettymystä kyllä. Miksi mulle kävi näin, etten löytänyt, ainakaan nyt kun olisin nuorempi. Voihan puolison löytää vanhempanakin, mutta voi olla jo myöhäistä tehdä ainakaan omia lapsia. Koen olevani arvokas sinkkunakin, en koe olevani huonompi mitenkään. 

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti oli tutkittu, että useilla ikisinkuilla on välttelevä kiintymystyyli johtuen lapsuuden kokemuksista. Ei se ole niin yksinkertaista, että ovat vain nirsoja tms. Monella ikisinkulla on paremminkin alemmuuskompleksi ja tunne, että ei kelpaa. Ja kokemuksia torjutuksi tulemisesta jne.

Näin ainakin minulla. Jostain syystä luulen etten kelpaa, vaikka naiset eivät ole koskaan erityisemmin torjuneet tai kaihtaneet minua, pikemminkin ovat kiinnostuneita. Alemmuuskompleksia enemmän kuitenkin pariutumista haittaa se, että pelkään todella paljon sitä, että joku oppii tuntemaan minut, mikä aiheuttaa välttelevää käyttäytymistä. Kaikki ihmissuhteeni ovat olleet asiallisen neutraaleja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti oli tutkittu, että useilla ikisinkuilla on välttelevä kiintymystyyli johtuen lapsuuden kokemuksista. Ei se ole niin yksinkertaista, että ovat vain nirsoja tms. Monella ikisinkulla on paremminkin alemmuuskompleksi ja tunne, että ei kelpaa. Ja kokemuksia torjutuksi tulemisesta jne.

Näin ainakin minulla. Jostain syystä luulen etten kelpaa, vaikka naiset eivät ole koskaan erityisemmin torjuneet tai kaihtaneet minua, pikemminkin ovat kiinnostuneita. Alemmuuskompleksia enemmän kuitenkin pariutumista haittaa se, että pelkään todella paljon sitä, että joku oppii tuntemaan minut, mikä aiheuttaa välttelevää käyttäytymistä. Kaikki ihmissuhteeni ovat olleet asiallisen neutraaleja.

On sulla ongelma. Itelle kyllä kävis se että joku oppis tuntemaan mut ihan täysin minä myös hänet. Mutta kun ei kelpaa kellekkään edes yksille treffeille ja vain parille edes chatti kaveriksi kunnes siirtyvät etiäpäin kysymättä mitään.

Jaa itse olin nuorempana pitkään sinkkuna, mutta sitten vihdoin tapasin "sen oikean" vaikka lähipiiri oli varmasti jo menettänyt toivonsa minun suhteen. Olen kieltämättä jonkin verran introvertti tai oikeastaan pitäisin itseäni sosiaalisesti tavallisena. Eli kyllä se varmasti on monen kohdalla niin että "se oikea" tai joku sopiva ei vain ole kävellyt vielä vastaan. Eivät kaikki valitettavasti löydä sitä 25-vuotiaana, moni reilusti vanhempana, vaikka vasta 5-kymppisenä, mistä omassa suvussa myös paljon näyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluttomia ikisinkkuja yhdistää se että ovat miehiä. 

Ikisinkkunaiset ovat itse valinneet sinkkuuden.

Ei välttämättä. Kyllä minä olen elämäni aikana kohdannut monia yksinäisiä, onnettomia sinkkunaisia. Lähin heistä on oma siskoni.

Miksei vain tilannut miestä netistä?

 

Mitä tarkoitat? Tinderiä vai?

Mistä tahansa. Naiset on voinu tilata miehen jo siitä asti kun ekat deittisivut nettiin ilmesty.

Jo ennen nettiäkin oli seuranhakupalstat lehdissä täynnä miehiä.

Nyt ei kyllä teoria täsmää,

Ei niitä olekaan. Näille ei tarjolla olevat miehet kelpaa joten ovat itse valinneet sinkkuuden.

Ei nälänhätäinen tyydyty pureskelemalla puunpalaa. Ihan sama olisi se, että epäsopivat ihmiset lyöttäytyisivät yhteen eikä pahimmillaan kummankaan tarpeet tulisi tyydytetyiksi ja kuluisi vain voimavaroja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ikisinkku, ja nimenomaan kärsin sinkkuudestani. Olen yksinäinen, ja koen häpeää siitä että en kelvannut, että en saanut perhettä vaikka olisin halunnut, ja että olen sisaruksistani ainoa joka istuu yksin joulupöydässä samalla kun muut siskot istuu aviomiehensä vieressä tai ovat leikkimässä lastensa kanssa. Häpeä on jo osa minua, tunnen sitä joka ikinen päivä, hyvinä päivinä vähän ja huonoina päivinä lähes koko ajan.

Eikö sulle kelvannu se tinderin Olawi joka olis tehny mitä vaan saadakseen sulta?

Tuskin Olawi olisi suostunut perhejoulua viettämään, tai se olisi vetänyt sellaiset pohjat, että olisi saanut hävetä.

eri

Aloittaja ei osaa ajatella, että jotkut yksinkertaisesti vain  haluavat olla sinkkuja.

Itselläni on kokemusta sekä parisuhteessa olosta että sinkkuudesta. Elämässäni onnellisinta aikaa on ollut se aika, kun olen sinkku.

Haluan olla mahdollisimman onnellinen ja sinkkuus takaa sen. Joillekin muille taas parisuhde on onnellisuuden avain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti oli tutkittu, että useilla ikisinkuilla on välttelevä kiintymystyyli johtuen lapsuuden kokemuksista. Ei se ole niin yksinkertaista, että ovat vain nirsoja tms. Monella ikisinkulla on paremminkin alemmuuskompleksi ja tunne, että ei kelpaa. Ja kokemuksia torjutuksi tulemisesta jne.

Näin ainakin minulla. Jostain syystä luulen etten kelpaa, vaikka naiset eivät ole koskaan erityisemmin torjuneet tai kaihtaneet minua, pikemminkin ovat kiinnostuneita. Alemmuuskompleksia enemmän kuitenkin pariutumista haittaa se, että pelkään todella paljon sitä, että joku oppii tuntemaan minut, mikä aiheuttaa välttelevää käyttäytymistä. Kaikki ihmissuhteeni ovat olleet asiallisen neutraaleja.

Et sinä sitten edes halua parisuhdetta, koska sen pointti on se, että tunnetaan toisensa. Eli olet ilmeisesti ihan tyytyväisesti ikisinkku. Terapiasta saa kyllä apua tuohon, jos haluaa muuttua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntemani ihmiset ovat alkaneet ikisinkuiksi 40-60-vuotiaina, kun mitta parisuhteiden osalta on tullut täyteen.

Mä olen itse 40v, ja ainakin omassa lähipiirissä jakopiiri on aivan selkeä: on ihmisiä jotka ovat systemaattisesti harrastaneet seurustelu/parisuhteita koko elämänsä (lyhyitä sinkkujaksoja toki välissä), ja sitten on ikisinkut jotka eivät ole koskaan saaneet ketään. En tunne yhtäkään sellaista ihmistä, joka oli aiemmin "seurustelija" mutta muuttunut ikisinkuksi. 

Mä olin seurustelija ikävuoteen 26 asti. Siitä lähtien olen ollut selibaatissa elävä sinkku ja nyt oon 35. Tosin se, että tulin uskoon 26-v:nä, vaikuttaa myös asiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntemani ihmiset ovat alkaneet ikisinkuiksi 40-60-vuotiaina, kun mitta parisuhteiden osalta on tullut täyteen.

Mä olen itse 40v, ja ainakin omassa lähipiirissä jakopiiri on aivan selkeä: on ihmisiä jotka ovat systemaattisesti harrastaneet seurustelu/parisuhteita koko elämänsä (lyhyitä sinkkujaksoja toki välissä), ja sitten on ikisinkut jotka eivät ole koskaan saaneet ketään. En tunne yhtäkään sellaista ihmistä, joka oli aiemmin "seurustelija" mutta muuttunut ikisinkuksi. 

Mä olin seurustelija ikävuoteen 26 asti. Siitä lähtien olen ollut selibaatissa elävä sinkku ja nyt oon 35. Tosin se, että tulin uskoon 26-v:nä, vaikuttaa myös asiaan. 

Minulla sama. Ei riman ylittäviä miehiä oikein ole vapaana. 

Osa meistä "ikisinkuista" on sellaisia, ettemme edes halua parisuhdetta. Typerää aina olettaa, että jos joku on ollut pitkään sinkkuna, johtuisi se aina siitä ettei löydä ketään. Ei kaikki meistä ole niin viettien vietävänä, että se pariutuminen olisi elämän tarkoitus. Itse olen nauttinut sinkkuelämästä jo toista vuosikymmentä, enkä tästä ihanasta vapaudesta ihan helpolla luovu.

Sitten moni pitää outona, että vieläkö se jaksaa sinkkuna elellä. Me ollaan Pertin kanssa oltu yhdessä jo 20 vuotta ja lapsetkin on tehty. Moni ei tunnu ymmärtävän, että vaikka meressä on kaloja, ne eivät välttämättä innostu sinusta ja toisinpäin.