Äiti tekee osa-aikatyötä n10 tuntia viikossa, perusteluna ettei 12v lapsen tarvitse
olla yksin pitkiä aikoja aamuisin tai koulun jälkeen. Ymmärrätkö?
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
En. Teen yhoona 2 työtä.
Kerropa, miten on sinulta pois jos joku pärjää paljon vähemmällä työnteolla?
Vierailija kirjoitti:
Kaksi tuntia päivässä töitä? Surkeaa. Lorvikatarri vaivaa, ei mikään lapsen etu. Eiköhän tuon ikäinen haluaisi olla edes joskus yksinkin, ilman että mutsi öyhöttämässä joka tunti vieressä.
Sulla ei paljon ole ymmärryskykyä erilaisille elämäntavoille ja tilanteille.
Meillä on noin, tosin osa-aikaisuuteni syynä ei ole lapset vaan oma valinta. Siksipä meillä on iltapäivisin eräänlainen maksuton ip-kerho lasten kavereille. Hassua, että joku kyseenalaistaa ratkaisun, jonka ansiosta itse voi luottaa siihen, että 11v:llä on aina tuttu ja turvallinen aikuinen pihapiirissä, ei tarvitse olla yksin kotona, kun kaverin äiti on iltapäivät aina paikalla, auttaa läksyissä jne.
Vierailija kirjoitti:
En. Teen yhoona 2 työtä.
Ei vaan olet työtön ja yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, tuon ikäinen pärjää hyvin yksinkin jos ei ole erityislapsi.
Elämässä on paljon mukavampiakin asioita kuin työ. Työ ei saa olla kenellekään tärkeämpää kuin vapaa-aika.
Sitä vapaa-aikaa on mukavampi viettää jos on ruokaa pöydässä.
Ei siihen työtä tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, tuon ikäinen pärjää hyvin yksinkin jos ei ole erityislapsi.
Elämässä on paljon mukavampiakin asioita kuin työ. Työ ei saa olla kenellekään tärkeämpää kuin vapaa-aika.
Sitä vapaa-aikaa on mukavampi viettää jos on ruokaa pöydässä.
Taidat olla aikamoinen läzki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, tuon ikäinen pärjää hyvin yksinkin jos ei ole erityislapsi.
Elämässä on paljon mukavampiakin asioita kuin työ. Työ ei saa olla kenellekään tärkeämpää kuin vapaa-aika.
Sitä vapaa-aikaa on mukavampi viettää jos on ruokaa pöydässä.
Alapeukuttaja näemmä elää pyhällä hengellä.
Kelasta saa lainmukaiset tuet tarvittaessa.
Christiiina kirjoitti:
Mitäs ne vanhemmat tekevät, jotka molemmat tekevät kolmevuorotyötä ja kotona on alle teini-ikäisiä lapsia?
Tai jos on yksinhuoltaja, joka tekee vuorotyötä vaikka poliisina? Ja vaikka vanhempi tekisikin ihan normi päivätyötä arkisin, niin inhan silloinkin kouluikäiset lapset yksin kotona koko päivän.
?
Minun lapseni haluaa mieluusti, että olen kotona aamuisin, mutta iltapäivällä hän haluaa olla kotona yksin omassa rauhassa. Jos tulen kotiin esim. klo 15, hän on ehtinyt jo huilata sosiaalisen ylikuormittumisen pois. Teemme yhdessä välipalaa ja läksyt, ja sitten on aikaa kavereille ja harrastuksille. Puoliso tulee kotiin siinä viiden tietämissä. Ja kumpikin olemme kokoaikatyössä.
Ymmärrän hyvin. Kyllähän tuossa yhden ison lapsen kanssa jää paljon aikaa myös harrastamiseen ja itsensä toteuttamiseen, vaikka ehkä sellaisen ääneen sanominen on vielä suurempi tabu kuin sen, että haluaa olla lapsensa kanssa.
Itselläni on kolme lasta, joista vanhin on teini-ikäinen, enkä ole tehnyt täyttä työpäivää esikoisen syntymän jälkeen. En suoraan sanottuna tajua, miten joku pyörittää ison perheen arkea ja harrastuksia kokopäivätyön ohessa. Ja kiitos kysymästä, osallistuva puoliso löytyy, ja hänkin on ottanut erilaisia perhevapaita yhteensä vuosien ajan. Silti aika tuntuu loppuvan.
Mutta kaikki aika, minkä lapsiin käyttää, on kuin rahaa panisi pankkiin.
Minäkin tein n.10 vuotta osa-aikatyötä työterveyshoitajana kolme tai neljä tuntia aamuisin. Olin aina kotona, kun lapset tuli koulusta ja tarha oli puolipäiväiväinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lapset on molemmat nepsyjä, ja kolmosluokasta eteenpäin joutuneet pärjäämään kotona yksin iltapäivät. Ykkös ja kakkosluokalla oli vielä iltapäiväkerho. Ihan kokopäivätöissä olen ollut, kun ne lapset pitää myös elättää.
Vastauksestasi huokuu aikamoinen kateus, että joku voi tehdä toisenlaisen ratkaisun, eikä tarvitse olla kokoaikatöissä. Ihan kuin se olisi sinulta jotenkin pois.
Halusin kertoa, että kaikilla ei ole tätä mahdollisuutta. Olen joskus joutunut karenssiin, ja ei myönnetty edes toimeentulotukea. Vastaus oli, että mene töihin. Tottakai olisi ollut mukavaa olla lasten kanssa kotona, mutta päivähoitoon ovat menneet heti kun vanhempainvapaa oli loppu.
Ei sen puolesta, ei se ole ollut myöskään kokonaan huono juttu. Minulla on hyvin edennyt ura, ja nyt on mukavat vuosiansiot. Meillä on varaa matkustella nyt kun lapset on teinejä. Ja minulle on kertynyt hyvin eläkettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te kaikki jotka tuota ihmettelette ja tuomitsette, entäpä jos työkaveriksesi tulisi tuollainen osa-aikatyötä tekevä, miten suhtautuisitte?
Erittäin hyvin! Meillä oli töissä nainen, joka teki kahtena päivänä viikossa meillä viisi tuntia päivässä töitä. Hän oli oikein mukava ja ammattitaitoinen. Kaikki arvosti häntä. Asiaan liittymättä totean, että sattui olemaan lapseton, mutta ei se vaikuttanut suhtautumiseemme.
Mikä ala?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aion itsekin tehdä osa-aikatyötä läpi elämäni. En jaksa uuvuttaa itseäni oravanpyörässä. En ole millään tapaa uraohjus, jolle tärkeintä olisi isot tulot ja korkea status. Lähipiirissä on pari äkillistä työikäisen kuolemaa, siinä sitä hyvin huomaa elämän haurauden.
Oletko joutunut kokemaan paljon kateutta ja ilkeilyä ratkaisusi vuoksi?
Kai sellaistakin selän takana tapahtuu, mutta enpä jaksa välittää. Läheiset, erityisesti perheeni, ainakin on suhtautuneet todella positiivisesti tähän. Ja ennen kaikkea nautin tästä itse, en elä täällä vain muita miellyttääkseni. Mitä iloa on yliväsyneestä, stressaantuneesta ja aina pois kotoa olevasta äidistä tai ylipäätään vanhemmasta? Mieluummin elän elämäni pienemmillä tuloilla mutta aivan saakelin onnellisena!
Vierailija kirjoitti:
Kyylä.
Just se
Aina välillä tällä nurmijärvellä kun lenkkeilen
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama ymmärränkö. Ihan on heidän oma valinta, saavat tehdä kuten parhaaksi katsoo.
Tämä
Alapeukuttaja näemmä elää pyhällä hengellä.