Äiti tekee osa-aikatyötä n10 tuntia viikossa, perusteluna ettei 12v lapsen tarvitse

Ihan sama ymmärränkö. Ihan on heidän oma valinta, saavat tehdä kuten parhaaksi katsoo.

Mulle ihan sama. Kokoaikatöitä tai edes työpaikkoja ei ole kaikille kumminkaan.

En, tuon ikäinen pärjää hyvin yksinkin jos ei ole erityislapsi.

Mitäs ne vanhemmat tekevät, jotka  molemmat tekevät kolmevuorotyötä ja kotona on alle teini-ikäisiä lapsia?

Tai jos on yksinhuoltaja, joka tekee vuorotyötä vaikka poliisina? Ja vaikka vanhempi tekisikin ihan normi päivätyötä arkisin, niin inhan silloinkin kouluikäiset lapset yksin kotona koko päivän.

No mitä ap heitä kyttäät? Pahantahtoista tuommoinen.

Miksi minun pitäisi ymmärtää, kun ei se asia mulle kuulu.

Kohta lapsi menee jo yläasteelle , silloin luulisi pärjäävän viimeistään jo muutaman tunnin yksin kotona . Ehkä kyseessä on erityislapsi joka tarvitsee aikuisen valvontaa enemmän ? 

Tekisin minäkin jos sillä pärjäisin. 

Fiksu aiti, jos on siihen mahdollisuus.

Kun lapsen kanssa viettaa aikaa selviaa epakohdat lapsen elamassa, kuten koulukiusaaminen, ahdistus, masennus. Kun on aikaa asioille, asioille voi tehda jotakin. 

Kiireinen/ valinpitamaton vanhempi itkee haudan aarella, kun lapsi riistaa henkensa kiusaamisen vuoksi. Asioihin pystyy vaikuttamaan, kun sen tekee ajoissa.

Se, etta yhteiskunta pyorii kuten pyorii ja voivotellaan lasten huonovointisuudelle, muttei tehda mitaan. Jatetaan lapsen yksin ja annetaan heille vain muutama tunti viikossa, koska he parjaavat.

Pyorismsisuunta ei tarkoita, ettako sen tarvitsee pyoria kuten pyorii.

Oman lapsen kohdalla huomaan yhteiskunnan jaljen ja pysaytan sen ennenkuin se on myohaista. Miksi? Koska minulla on aikaa.

Ihan mahtavaa! Olen verrannut lähipiirissäni kotiäitien ja uraäitien lapsia ja kotiäitien lasten itsevarmuus on korkeampi ja neuroottisuuden taso pienempi. Se on se turvallisuuden tunne, mikä tulee läsnäolevasta vanhemmasta. Nostan kyllä hattua!

Vierailija kirjoitti:

En, tuon ikäinen pärjää hyvin yksinkin jos ei ole erityislapsi.

Elämässä on paljon mukavampiakin asioita kuin työ. Työ ei saa olla kenellekään tärkeämpää kuin vapaa-aika.

Jos taloudellisesti on mahdollista tehdä tuollainen ratkaisu, niin tekisin itsekin. 

Vierailija kirjoitti:

Kohta lapsi menee jo yläasteelle , silloin luulisi pärjäävän viimeistään jo muutaman tunnin yksin kotona . Ehkä kyseessä on erityislapsi joka tarvitsee aikuisen valvontaa enemmän ? 

 

 Tottakai pärjää, jos ei ole jotenkin viallinen.

Aiemmin tuo ikäiset hoitivat nuorempia sisaruksia ja nuoremmatkin

Jokainen kasvattakoot lapset tavallaan. Jos sinä haluat kasvattaa eri tavalla, voit soveltaa arvojasi omaan lapseensa. Asia loppuunkäsitelty

Vierailija kirjoitti:

Fiksu aiti, jos on siihen mahdollisuus.

Kun lapsen kanssa viettaa aikaa selviaa epakohdat lapsen elamassa, kuten koulukiusaaminen, ahdistus, masennus. Kun on aikaa asioille, asioille voi tehda jotakin. 

Kiireinen/ valinpitamaton vanhempi itkee haudan aarella, kun lapsi riistaa henkensa kiusaamisen vuoksi. Asioihin pystyy vaikuttamaan, kun sen tekee ajoissa.

Se, etta yhteiskunta pyorii kuten pyorii ja voivotellaan lasten huonovointisuudelle, muttei tehda mitaan. Jatetaan lapsen yksin ja annetaan heille vain muutama tunti viikossa, koska he parjaavat.

Pyorismsisuunta ei tarkoita, ettako sen tarvitsee pyoria kuten pyorii.

Oman lapsen kohdalla huomaan yhteiskunnan jaljen ja pysaytan sen ennenkuin se on myohaista. Miksi? Koska minulla on aikaa.

 

Tämä. Pahaa tekee kuunnella juttuja, kun vaikka isosisarus tai vanhempi hyvesignaloi sillä, että kutsuu nuorimmaisen sisaruksen kerran kuussa mukaan juttuihin ja sysää muutoin lääketeollisuuden "ongelmaksi". Nuorin sisarus on tuotettu maailmaan sylkykupiksi ja kärsii kuin pistetty sika, tietenkin. Oksettavaa toimintaa perheiltä, ja kuvittelevat vielä etteivät ihmiset näe ja ymmärrä, kun toistelevat lääketeollisia diagnooseja ja armollisesti sietävät toista silloin tällöin. Rukoukseni ovat näiden hylkiöperheenjäsenten kanssa, toivottavasti tajuavat "erota" julmista sisaruksistaan ja alkaa elää omaa elämäänsä

Aion itsekin tehdä osa-aikatyötä läpi elämäni. En jaksa uuvuttaa itseäni oravanpyörässä. En ole millään tapaa uraohjus, jolle tärkeintä olisi isot tulot ja korkea status. Lähipiirissä on pari äkillistä työikäisen kuolemaa, siinä sitä hyvin huomaa elämän haurauden. 

Jos miehellä on iso lompakko ja vehje, niin miksei

Ei kuulu muille mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Jos miehellä on iso lompakko ja vehje, niin miksei

Isä! Taasko olet salaa tietokoneella?

Kannattaa lukea Maten ja Neufeldin kirja "Hold on to your kids". Nykyvanhemmat jättävät lapsensa kavereiden ja puhelimen kasvattamaksi. Tuloksena on neuroosit ja mielenterveysongelmat, huonot sosiaaliset taidot ja itseinhot. Ihana kuulla, että joku valitsee toisin.