Äiti tekee osa-aikatyötä n10 tuntia viikossa, perusteluna ettei 12v lapsen tarvitse
olla yksin pitkiä aikoja aamuisin tai koulun jälkeen. Ymmärrätkö?
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Minun lapset on molemmat nepsyjä, ja kolmosluokasta eteenpäin joutuneet pärjäämään kotona yksin iltapäivät. Ykkös ja kakkosluokalla oli vielä iltapäiväkerho. Ihan kokopäivätöissä olen ollut, kun ne lapset pitää myös elättää.
Vastauksestasi huokuu aikamoinen kateus, että joku voi tehdä toisenlaisen ratkaisun, eikä tarvitse olla kokoaikatöissä. Ihan kuin se olisi sinulta jotenkin pois.
Jos perhe tulee taloudellisesti näin toimeen, niin en käsitä mitä pahaa tuossa on? Päinvastoin, varmasti rauhoittaa koko perheen elämää, etteivät molemmat vanhemmat ole kokoaikatyössä.
Te kaikki jotka tuota ihmettelette ja tuomitsette, entäpä jos työkaveriksesi tulisi tuollainen osa-aikatyötä tekevä, miten suhtautuisitte?
Kyllähän tuon ikäinen ja nuorempikin pärjää yksin, jos tilanne niin vaatii. Mutta jos ei ole pakko tehdä kokopäivätyötä, niin miksi ei voisi tuollaista ratkaisua tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Aion itsekin tehdä osa-aikatyötä läpi elämäni. En jaksa uuvuttaa itseäni oravanpyörässä. En ole millään tapaa uraohjus, jolle tärkeintä olisi isot tulot ja korkea status. Lähipiirissä on pari äkillistä työikäisen kuolemaa, siinä sitä hyvin huomaa elämän haurauden.
Oletko joutunut kokemaan paljon kateutta ja ilkeilyä ratkaisusi vuoksi?
Vierailija kirjoitti:
Te kaikki jotka tuota ihmettelette ja tuomitsette, entäpä jos työkaveriksesi tulisi tuollainen osa-aikatyötä tekevä, miten suhtautuisitte?
Työntantajan hommahan se on suunnitella asiat niin, että paletti toimii. Mulle on ihan sama miten paljon työkaverit on töissä, kunhan ne vain ovat töissä oikeaan aikaan ts. silloin kun on eniten kiirettä.
Kaksi tuntia päivässä töitä? Surkeaa. Lorvikatarri vaivaa, ei mikään lapsen etu. Eiköhän tuon ikäinen haluaisi olla edes joskus yksinkin, ilman että mutsi öyhöttämässä joka tunti vieressä.
Vierailija kirjoitti:
Minun lapset on molemmat nepsyjä, ja kolmosluokasta eteenpäin joutuneet pärjäämään kotona yksin iltapäivät. Ykkös ja kakkosluokalla oli vielä iltapäiväkerho. Ihan kokopäivätöissä olen ollut, kun ne lapset pitää myös elättää.
Tiedätkö, että kaikilla se lasten elättäminen ei vaadi kahden vanhemman täyttä työpäivää?
Juu. Ihan selkeältä suomelta tuo vaikuttaa. Kaipaatko käännösapua?
Vierailija kirjoitti:
Te kaikki jotka tuota ihmettelette ja tuomitsette, entäpä jos työkaveriksesi tulisi tuollainen osa-aikatyötä tekevä, miten suhtautuisitte?
Erittäin hyvin! Meillä oli töissä nainen, joka teki kahtena päivänä viikossa meillä viisi tuntia päivässä töitä. Hän oli oikein mukava ja ammattitaitoinen. Kaikki arvosti häntä. Asiaan liittymättä totean, että sattui olemaan lapseton, mutta ei se vaikuttanut suhtautumiseemme.
Vierailija kirjoitti:
Kaksi tuntia päivässä töitä? Surkeaa. Lorvikatarri vaivaa, ei mikään lapsen etu. Eiköhän tuon ikäinen haluaisi olla edes joskus yksinkin, ilman että mutsi öyhöttämässä joka tunti vieressä.
Onko sulla osa-aikatyötä tekeviä tuttuja, sanotko heillekin että lorvikatarri vaivaa?
Vierailija kirjoitti:
Minun lapset on molemmat nepsyjä, ja kolmosluokasta eteenpäin joutuneet pärjäämään kotona yksin iltapäivät. Ykkös ja kakkosluokalla oli vielä iltapäiväkerho. Ihan kokopäivätöissä olen ollut, kun ne lapset pitää myös elättää.
Vai että oikein nepsyjä. Olet vain kasvattanut kakarasi huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, tuon ikäinen pärjää hyvin yksinkin jos ei ole erityislapsi.
Elämässä on paljon mukavampiakin asioita kuin työ. Työ ei saa olla kenellekään tärkeämpää kuin vapaa-aika.
Sitä vapaa-aikaa on mukavampi viettää jos on ruokaa pöydässä.
Vierailija kirjoitti:
Te kaikki jotka tuota ihmettelette ja tuomitsette, entäpä jos työkaveriksesi tulisi tuollainen osa-aikatyötä tekevä, miten suhtautuisitte?
Eihän tuossa ole mitää outoa tai ihmeteltävää. Miten siihen pitäisi mielestäsi sitten suhtautua? Pitäisikö kauhistella ja valittaa asiasta täällä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aion itsekin tehdä osa-aikatyötä läpi elämäni. En jaksa uuvuttaa itseäni oravanpyörässä. En ole millään tapaa uraohjus, jolle tärkeintä olisi isot tulot ja korkea status. Lähipiirissä on pari äkillistä työikäisen kuolemaa, siinä sitä hyvin huomaa elämän haurauden.
Oletko joutunut kokemaan paljon kateutta ja ilkeilyä ratkaisusi vuoksi?
Ainakin tällä palstalla ollaan järjettömän kateellisia työttömille, eläkeläisille sekä osa-aikatyötä tekeville.
Vierailija kirjoitti:
En, tuon ikäinen pärjää hyvin yksinkin jos ei ole erityislapsi.
Lapsilla voi olla erilaisia sairauksia kuten aikuisillakin, ilman että on erityislapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te kaikki jotka tuota ihmettelette ja tuomitsette, entäpä jos työkaveriksesi tulisi tuollainen osa-aikatyötä tekevä, miten suhtautuisitte?
Eihän tuossa ole mitää outoa tai ihmeteltävää. Miten siihen pitäisi mielestäsi sitten suhtautua? Pitäisikö kauhistella ja valittaa asiasta täällä?
Aika monelle palstamammalle tuntuu olevan nimenomaan kauhisteltava, tuomittava ja kadehdittava asia ;)
Vierailija kirjoitti:
Kaksi tuntia päivässä töitä? Surkeaa. Lorvikatarri vaivaa, ei mikään lapsen etu. Eiköhän tuon ikäinen haluaisi olla edes joskus yksinkin, ilman että mutsi öyhöttämässä joka tunti vieressä.
Vapaa-aika on paljon tärkeämpää kuin työ. Jos saisin saman summan työttömän kuin töissä niin en todellakaan kävisi töissä.
Minun lapset on molemmat nepsyjä, ja kolmosluokasta eteenpäin joutuneet pärjäämään kotona yksin iltapäivät. Ykkös ja kakkosluokalla oli vielä iltapäiväkerho. Ihan kokopäivätöissä olen ollut, kun ne lapset pitää myös elättää.