Miten jotkin voivat vaihtaa kumppania tuosta vain?
Siis että tyyliin kymmenen vuotta jonkin kanssa ja sitten taas uuteen erosta vasta esim. kaksi viikkoa? En tajua, tulee tunne ettei suhteissa osaa olla tosissaan koska jos ero tulee on exä korvattavissa milloin vain. En voi käsittää sitä ettei kehenkään kiinny niin paljoa että kumppanin vaihto on niin helppoa. Olen itse sen tyylinen ihminen että jos olen tosissani rakastunut toiseen en pysty rakastumaan enää uudelleen. Eli jos vaikka olisi yksi ihminen jolle annan koko sydämeni, se on hänen. Jos ero mahdollisesti tulee, en etsi enää uutta. En vain pysty siihen. Menneisyys on aina mukanani.
Kommentit (49)
En tiedä, minulla meni vuosia ennen kuin pystyi ajattelemaankaan ketään toista. Miettinyt kans miten jotku voi olla niin tunteettomia.
Jos ei suhteessa ole tunteenpaloa, voi tavata jonkun, jonka kanssa on. Silloinhan moni hyppää suoraan uuteen suhteeseen. Niin saattaisin itsekin tehdä. Onneksi meillä on tunteenpaloa vaikka muille jakaa vielä neljännesvuosisadan jälkeen.
Ne ei osaa olla yksin. Eivätkä välitä toisista aidosti.
Mä en edes ymmärrä miten ja mistä ihmiset yleensäkään löytävät niitä kumppaneita itselleen. Pariutuminen on minulle täysi mysteeri.
Vierailija kirjoitti:
Mä en edes ymmärrä miten ja mistä ihmiset yleensäkään löytävät niitä kumppaneita itselleen. Pariutuminen on minulle täysi mysteeri.
Sieltä, missä on muitakin ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en edes ymmärrä miten ja mistä ihmiset yleensäkään löytävät niitä kumppaneita itselleen. Pariutuminen on minulle täysi mysteeri.
Sieltä, missä on muitakin ihmisiä.
No vaikea sieltä on kaikin puolin sopivaa löytää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en edes ymmärrä miten ja mistä ihmiset yleensäkään löytävät niitä kumppaneita itselleen. Pariutuminen on minulle täysi mysteeri.
Sieltä, missä on muitakin ihmisiä.
No vaikea sieltä on kaikin puolin sopivaa löytää.
Niin, sinulle ja minulle on. Mutta ei näköjään kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en edes ymmärrä miten ja mistä ihmiset yleensäkään löytävät niitä kumppaneita itselleen. Pariutuminen on minulle täysi mysteeri.
Sieltä, missä on muitakin ihmisiä.
No vaikea sieltä on kaikin puolin sopivaa löytää.
En minäkään ole löytänyt kuin osin sopivia. Aika on sitten hionut särmät ja hitsannut yhteen. En edes usko siihen yhteen, oikeaan ja täydelliseen kumppaniin.
Sä olet romanttinen, useat eivät ole, varsinkaan heteromiehet. Monet pelkää kuollakseen myös yksinolemista.
Elämä on liian lyhyt viettääksen sen yksin tyynyyn itkien, siksi halutaan elää ei oleskella.
Ihmettelin kun taylor swift alkoi seukata alle puoli vuotta eron jälkeen sen urheilijan kanssa. Eka oli 6v. näyttelijämuusikon kanssa. Ei tule kestämään, minä vaan sanon!
Miten se kertoo eron helppoudesta että on uuden kanssa nopeasti? Minulle se kertoo ennemminkin siitä että yksin jääminen on lähes sietämätöntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en edes ymmärrä miten ja mistä ihmiset yleensäkään löytävät niitä kumppaneita itselleen. Pariutuminen on minulle täysi mysteeri.
Sieltä, missä on muitakin ihmisiä.
No vaikea sieltä on kaikin puolin sopivaa löytää.
Niin, sinulle ja minulle on. Mutta ei näköjään kaikille.
Laskekaa vähän rimaa.
Kai kaikissa nyt jotain vikoja ja miinuksia on.
Heillä on ns flat attachment. Eivät kiintyneet kumppaniin alunperinkään.
Mä olen nyt kolmannella ja viimeisellä kierroksella. Voin rehellisesti sanoa että ennen tätä en ollut koskaan edes rakastunut tai rakastanut. Toki kiinnyin vuosien varrella mutta molemmat erot oli lähinnä helpotus. Toisen jälkeen kyllä ajattelin että ei kiitos enää, mutta en siksi että olisin ollut niin rikki, vaan siksi että olin ollut jo kaksi kertaa puolivillaisessa. Kolmanteen puolivillaiseen en olisikaan enää lähtenyt mutta elämäni rakkauden mukaan kyllä. Ja nyt tiedän että toista tällaista rakkautta ei yhteen ihmiselämään voi tulla. Jos tämä suhde päättyy niin että minä jään, ei voi tulla enää ketään tai mitään.
Täytyy muistaa, että se mikä ulospäin näyttää helpolta ja "tuosta noin vaan" vaihtamiselta, ei sitä välttämättä ole. Kukaan ei tiedä kuinka kauan suhde on ollut kuollut ennen eroa, onko uusi suhde vain tapa paeta eron nostamia tunteita jne.
Vaikka olisit kuinka läheinen ihmisille, et voi koskaan tietää mitä hän ajattelee ja kokee. Suurella osalla meistä on varmaan kokemus siitä, kuinka on pitänyt itsellään asioita mistä läheisillä ei ole mitään tietoa. Tämä pätee myös ihmisiin ympärillämme.
Vierailija kirjoitti:
Miten se kertoo eron helppoudesta että on uuden kanssa nopeasti? Minulle se kertoo ennemminkin siitä että yksin jääminen on lähes sietämätöntä.
TÄSSÄKIN ON JOTAIN PERÄÄ. Mutta ajatelkaa sitä henkilöä joka joutuu joksikin laastariksi kun toiselle kelpaa heti kun edellinen suhde kariutunut jostain syystä ja on sietämätöntä jäädä yksin. Minua hirvittää - ja kuinka voi tehdä kenellekään ihmiselle tollasen jutun. Sen ihmisen tarttee olla joku joka itsekin tuntee 'hyötyvänsä' tilanteesta ihan h-sti... Ihan hirveältä tuntuu kun/jos ajattelen tämmösen suhteen seksielämää... minkähänlaista se mahtaa olla jos miehen päässä vielä pyörii kariutunut edellinen suhde... 'tarjolla' kahta naisen alapäätä ja aika varmana jotain vertailuakin tapahtuu... KERTOKAA MIEHET MITÄ AJATTELETTE TÄSTA... OLISI KIVA KUULLA TEIDÄN MIELIPITEITÄNNE ENNEMMIN KUIN NAISTEN... Totuus on monen kohdalla, että olisi myös täysin sietämätöntä olla sen 'uuden' ihmisen kanssa ja missään ei ole hyvä olla...
Kai näitä "yhtäkkiä" alkavia uusia suhteita on useinviritelty jo pitempään...
Olen samanlainen kuin sinä ja todennut, että tämä on ehkä pahin kirous jonka ihminen voi saada. Olisin niin onnellinen jos voisin olla tuollainen joka pystyy siirtymään seuraavaan tuosta vaan. Elämä olisi paljon helpompaa.