Miehellä lapsi. Uhka vai mahdollisuus? En halua miksikään sijaisäidiksi toisten lapselle, mieluummin äidiksi omalle.
Jos on tällainen olo, pitäisikö mieluummin vain unohtaa mies ja etsiä lapsetonta parisuhde-ehdokasta? Itsellä ei siis vielä ole lapsia.
Mies on ihana ja lapselleen välittävä isä, tullaan myös hyvin juttuun lapsen kanssa silloin kun nähdään.
Silti vain kaivelee se, että miehen kanssa ei koskaan voida olla ydinperhe. Emme voisi kokea yhdessä ensimmäisen lapsen syntymää, panostaa täysillä pelkästään yhteisiin lapsiimme tai elää edes pientä hetkeä pikkulapsikuplassa.
Kommentit (97)
Unohda. Tuolla asenteellasi et sovi perheeseen, jossa jo on lapsia.
Sitten jätät miehen. Se "välittävä isä" voi myöskin olla pelkkää esittämistä sinun ollessa paikalla, kun ero kuitenkin on pikkulapsiaikana tullut.
Unohda, jos asenteesi on tuo. Jos asut samassa taloudessa, osallistut väistämättä kasvatukseen tavalla tai toisella. Mies ansaitsee paremman puolison.
Jos eronneella miehellä olisi pieni lapsi... Hälytyskellot soi. Tulee vastuuton tuuliviiri -vibat, kuka täysjärkinen eroaa kun lapsi on pieni?
No tavallaan tuo on hyvä asia, näet että mies on hyvä isä niin turvallistahan se on hankkia lapsi kun miehen kanssa josta ikinä et voi olla varma tuleeko hänestä hyvä vanhempi.. nyt tiedät ainakin sen mutta lapsi ei ole syyllinenjoten sun on pakko olla lapselle kiltti.
Vierailija kirjoitti:
Jos sua ei haittaa ettet ikinä tule olemaan ykkössijalla.
Jos mies on leski, voisin harkita. Eronnutta isukkia en kelpuuta.
Eronnut on, mikä myös toki mietityttää meidän suhteen kannalta. Tulisiko toisen kierroksen jälkeen kolmas kierros?
Itse vastasit jo kysymykseesi: et halua.
Asia lienee sillä selvä.
Vierailija kirjoitti:
Unohda. Tuolla asenteellasi et sovi perheeseen, jossa jo on lapsia.
Olen samaa mieltä ja olen itse lapseton. Tiedän etten sovi yhteen jo perheellistyneen miehen kanssa ja kierrän sellaiset kaukaa.
Vierailija kirjoitti:
Unohda. Tuolla asenteellasi et sovi perheeseen, jossa jo on lapsia.
Eikä sun kannata tiinehtiä itsekään. Pidä vaan ne housusi jalassa.
Minusta on hölmöä syyllistää Ap:tä aidoista pohdinnoista ja tunteista. Olen itse viittäkymppiä lähentelevä nainen, joka on aikanaan seurustellut kolmen lapsen isän kanssa ja todennut ettei se ole itseä varten. En löytänyt lapsetonta miestä, joten minä en omia lapsia saanut. Kannattaa varautua tähänkin vaihtoehtoon, jos on valikoiva. Mulle tämä on ihan ok, sillä äitiys ei ole ollut mulle mikään välttämättömyys. Tiedän, että jollekin toiselle tilanteeni olisi katastrofi.
Ihailet isän isyyttä, mutta et halua että perheessä on muita lapsia kuin omasi? Ehkä terapia auttaisi sinua vai miten olet antanut itselle oikeuden tuhota jonkun valmis perhe? Isä ja lapsi muodostavat sen perheen.
Ihmettelen joitain näistä kommenteista.
Jos parisuhteen mukana tulee lapsi, olisitteko itse käytännössä adoptoimassa toisen naisen lapsen omaksenne?
En laskisi paljon sen varaan että "tulette juttuun kun tapaatte'.
Tapaatte missä: jätskillä? puolen tunnin kyläily? hoplopisss?
Entäs viikon lomalla? Kuukausi mökillä? Entäs kun tulee flunssa, känkkäränkkä, tai "mee pois, sä oot tyhmä, tää on mun isi...?"
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen joitain näistä kommenteista.
Jos parisuhteen mukana tulee lapsi, olisitteko itse käytännössä adoptoimassa toisen naisen lapsen omaksenne?
Taitaa olla niin, että erostaan katkerat äidit eivät haluaisi exänsä löytävän uutta parisuhdetta.
Uhka. Ei pidä ryhtyä äidiksi. Mies ja lapsen OMA äiti hoitavat lapsen. Jos mies ei ehdi olla lapsen kanssa koko ajan, lapsen äiti pitää huolen lapsesta. Asu erillään jos mies kotiisi tuo lapsiaan tai omaansa? Oma lapsi sulle tai omat. Ja joskus ei tule lapsia. Usein toisen lapset vaativat myös huoltoa ja rahaa, aikaa.
Jos sua ei haittaa ettet ikinä tule olemaan ykkössijalla.
Jos mies on leski, voisin harkita. Eronnutta isukkia en kelpuuta.